Australia, Yhdysvallat ja Britannia ilmoittivat viime maanantaina päässeensä sopimukseen, jonka myötä Australia esimerkiksi hankkii Yhdysvalloilta kymmeniä miljardeja dollareita maksavia ydinsukellusveneitä.
Ne ovat paljon tehokkaampia ja pidemmälle yltäviä asejärjestelmiä kuin Australian nykyiset dieselkäyttöiset sukellusveneet. Uusissa sukellusveneissä on käyttövoimana ydinvoima, mutta niihin ei asenneta ydinaseita.
Sopimus syntyi kolmen maan Aukus-yhteistyön puitteissa.
”Atomivoima on rauhan voimaa”, todetaan neuvostonostalgialle irvailevan huumoriyhtye Punatähtien kappaleessa. Samanhenkisesti perusteli Yhdysvallat sopimusta ydinsukellusveneistä ja Aukus-yhteistyötä.
”Aukus osoittaa yhteistä sitoutumista vapaaseen ja avoimeen Indopasifiseen merialueeseen ja kansainväliseen järjestelmään, joka kunnioittaa oikeusvaltioperiaatetta, suvereniteettia, ihmisoikeuksia ja rauhanomaisia ratkaisuja”, Valkoinen talo tiedotti.
Tiedotteessa ei mainittu Kiinaa, mutta siihen Aukus-yhteistyö ja sukellusveneet liittyvät.
Pelätään kolmatta maailmansotaa, joka käynnistyisi esimerkiksi vahingossa Tyynenmeren alueen alati äityvästä sapelinkalistelusta tai sotavoimaansa kiivaasti kehittävän Kiinan yrityksestä vallata Taiwanin saari, jota Kiina pitää omanaan.
Ilmoitus sukellusveneistä on rahassa mitattuna valtavan kallis muistutus siitä, miten synkkään suuntaan maailma on viimeisen vuoden – tai kahden vuosikymmenen – katsannossa mennyt.
Lyhyemmällä aikavälillä on jouduttu todistamaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan. Laajemmassa vinkkelissä on käynyt selväksi, ettei Kiinan itsensä lupaama ”rauhanomainen nousu” ole lainkaan itsestään selvä kehityssuunta.
Yhdysvaltain presidentti George W. Bush ja Kiinan presidentti Hu Jintao kättelivät Perun Limassa pidetyn Apec-maiden kokouksen yhteydessä vuonna 2008.
Jos kelataan ajassa 20 vuotta taaksepäin, oli vielä melko hyviä syitä ajatella, että asiat menisivät toisin. Siitä todistavat esimerkiksi monien eurooppalaismaiden laiskat sijoitukset puolustukseensa.
Venäjä oli epävarma, sen askeleet demokratiansa runttaamiseksi olivat vasta hapuilevia. Venäjän talous oli vielä liian heiveröinen suursodasta haaveilemiseen, vaikka Tšetšeniassa ei siltä tietenkään tuntunut.
Maanantain sukellusveneuutisen jälkeen mieleen palasi pari valtiovierailua Australiaan vuoden 2003 lokakuussa. Ensin maahan meni Yhdysvaltain presidentti George W. Bush, jonka puhetta Australian parlamentissa keskeytti kahden senaattorin häiriköinti. Bushille huudeltiin, koska hän oli käynnistänyt monia liittolaisiakin suututtaneen sodan Irakia vastaan.
Bushin vanavedessä maahan matkasi Kiinan tuore presidentti Hu Jintao. Australian kansanedustajat taputtivat hänelle pitkään seisaaltaan, koska Hun nähtiin ilmentävän uutta Kiinaa, jonka kanssa länsimaatkin voivat tehdä yhteistyötä ja jonka viisaasta talouspolitiikasta olisi hyötyä koko maailmalle.
Australian parlamentin käytös synnytti Yhdysvalloissa huolta siitä, onko se häviämässä Kiinalle pelin läheisten liittolaistenkin sydämistä ja mielistä.
Vallan siirtyminen Hu Jintaolle kaksi kautta presidenttinä palvelleelta Jiang Zeminiltä vuosien 2002 ja 2003 taitteessa herätti toiveita siitäkin, että Kiinaan on syntynyt vakaa ja institutionalisoitunut tapa pehmentää sisäistä diktatuuriaan. Rohkeimmat haaveilivat Kiinan demokratisoitumisesta.
Venäjän tuolloin tuore johtaja Vladimir Putin puolestaan oli leikitellyt jopa ajatuksella, että Venäjästäkin voisi tulla sotilasliitto Naton jäsen. Yhdysvalloilla, Kiinalla ja Venäjällä oli monia skismoja, mutta näennäisesti myös yhteinen vihollinen, terrorismi, kuten syyskuun 11. päivän 2001 jälkeen hetken näytti.
Näistä tunnelmista ei ole mitään jäljellä.
Tänään Kiinan pelätään pohtivan Venäjän aseellista tukemista, mikä muuttaisi Ukrainassa käytävän sodan yhä enemmän Vietnamin ja Afganistanin tragedioista muistuttaviksi suurvaltojen sijaissodaksi.
”Xi lähti häpeilemättä seuraamaan samoja jälkiä kuin Putin.
Venäjän aggressiivisuus on saanut Euroopan liittolaiset havahtumaan, että sotilasmenoja pitää kasvattaa, ripeästi ja kauaskantoisesti, minkä lisäksi Yhdysvallat laajentaa lonkeroitaan Tyynenmeren suuntaan minkä ehtii.
Jo ennen Venäjän suurhyökkäystä rauhantutkimusinstituutti Sipri tilastoi maailman sotilasmenoissa seitsemän perättäistä kasvun vuotta. Vuonna 2021 paukahti ensi kerran rikki kahden biljoonan eli 2 000 miljardin dollarin raja.
Sotilasmenot ovat kasvaneet vastakkaiseen suuntaan kuin maailman demokratisoituminen. Jälkimmäisessä trendissä on havaittu jo 17 perättäistä vuotta takapakkia, kuten asiaa kartoittava Freedom House -järjestö viime viikolla kertoi.
Kolme päivää ennen Aukus-sukellusvenehankkeesta ilmoittamista Kiinan kansankongressiksi kutsuttava kumileimasinparlamentti hyväksyi Xi Jipingin kolmannelle kaudelle presidentiksi.
Ajatus enimmillään kymmenen vuotta kerrallaan palvelevista Kiinan johtajista oli romuna. Xi lähti häpeilemättä seuraamaan samoja jälkiä kuin Putin.
Viime vuosina on saatu todistaa, miten synkkä Xin maailmankuva on kotimaisissakin asioissa. Xinjiangissa on toteutettu uiguurivähemmistön kulttuurinen kansanmurha, Hongkongin demokratia on lytätty henkihieveriin ja koronapandemian kiihdyttämänä digitaalinen kyttäysjärjestelmä on hiottu dystooppiseksi.
Kiinan presidentti Xi Jinping ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden tapasivat Indonesian Balilla pidetyn G20-kokouksen yhteydessä viime marraskuussa.
Mutta dystooppinen on Yhdysvaltainkin maailmankuva, jos asiaa katselee kiinalaisten näkökulmasta. Yhdysvallat on valjastanut neljä englantia puhuvaa kumppaniaan – Australian, Britannian, Uuden-Seelannin ja Kanadan – yhä syvemmälle tunkevan teknovakoilun ”Five Eyes” -yhteistyöhön.
Siitä on jo vuosikymmen, kun Edward Snowden paljasti, että viiden maan ja ”viiden silmän” ryhmä oli kytännyt kiinalaisten ja venäläisten lisäksi muun muassa YK:n päämajaa, Brasilian öljy-yhtiötä ja Angela Merkelin kännykkää.
Lisäksi Yhdysvallat on mukana tuoreemmassa Quad-yhteistyössä, jota Kiina epäilee suorastaan piirityshankkeeksi. Yhdysvaltain ohella Quadiksi kutsuttavassa ”strategisen turvallisuusdialogin” keskustelukerhossa ovat Japani, Intia ja Australia.
”Yhdysvallat haluaa ilmiselvästi luoda Aasian Naton kahdenkeskisten liittoumien, kolminkeskisen Aukus-sopimuksen, Quadin ja Five Eyes -liittouman kautta. Ne kaikki ovat itse asiassa suunnattu Kiinaa vastaan”, totesi turvallisuusasioihin perehtynyt professori Zheng Yongnian kiinalaisen Global Times -lehden haastattelussa viime vuonna.
Presidentti Xi puolestaan totesi maaliskuun alussa, että ”länsimaat ovat Yhdysvaltain johdolla toteuttaneet Kiinan kaikenkattavan eristämisen, piirityksen ja tukahduttamisen, mikä on tuonut ennennäkemättömän vakavia haasteita maamme kehitykselle”.
Yhdysvaltain talouden kokoluokkaan pulskistuneen Kiinan tavoitteena on mullistaa länsimaiden luoma kansainvälinen järjestelmä, olipa kyse turvallisuuspolitiikasta, talousvallan kasvattamisesta tai globaalista päätöksenteosta. Yhdysvallat puolestaan pyrkii estämään sen tai ainakin hidastamaan sitä.
Euroopassa moni ajattelee, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kääntänyt kaiken ylösalaisin. Muualla maailmassa Ukrainassa käytävä sota näyttäytyy monen silmiin melko etäiseltä ja marginaaliselta tapahtumalta – ja kenties vasta isomman katastrofin esinäytökseltä.
