tämä kuulostaa vähän uskomattomalta, joten lukekaa tarkkaan.
Ainakin 6 000, mutta ehkä jopa 16 000 ukrainalaista lasta on siepattu Venäjälle. Kansainvälinen rikostuomioistuin ICC suunnittelee syytteiden nostamista, jotta lapsisieppauksiin syyllistyneet venäläiset saataisiin oikeuden eteen sotarikoksista.
Toisessa syytekokonaisuudessa ICC aikoo syyttää Venäjä tahallisista iskuista Ukrainan siviili-infrastruktuuriin.
Ja nyt uskomaton osa: Yhdysvalloilla on Venäjän rikoksista todisteita, mutta se ei aio luovuttaa niitä ICC:lle.
Puolustusministeriö Pentagon ja puolustusministeri Lloyd Austin ovat tiukkana: Yhdysvallat ei tee mitään yhteistyötä ICC:n kanssa.
Lopulta asiasta päättää presidentti Joe Biden, mutta hän ei toistaiseksi ole kääntänyt Austinin päätä. Asiasta kertoi sanomalehti The New York Times viime viikolla.
Yhdysvallat on Ukrainan ylivoimaisesti tärkein tukija. Vähintään yhtä tärkeää kuin Yhdysvaltain dollarit ja aseapu on sen arvovalta. Ukrainalle on korvaamatonta, että pienemmät maat voivat tukeutua Yhdysvaltoihin. Miten on siis mahdollista, että Yhdysvallat asettuu poikkiteloin näin tärkeässä asiassa?
Syynä on Yhdysvaltain hankala suhde kansainväliseen rikostuomioistuimeen ICC:hen. Yhdysvallat ei halua, että sen kansalaisia voisi joutua syytteeseen. Pentagonin mielestä se vaarantaisi Yhdysvaltain ja sen liittolaisten edut maailman sodissa ja konflikteissa.
Yhdysvalloissa on itse asiassa jopa rikos avustaa ICC:tä.
Toisinaan Yhdysvallat on säätänyt erillislakeja, jotka ovat mahdollistaneet Yhdysvaltain avun esimerkiksi ICC:n jahdatessa sotarikollisia. Joulukuussa säädettiinkin laki, joka mahdollistaa Ukrainan auttamisen Venäjän tekemien sotarikosten suhteen.
Mutta sekään ei auta. Pentagon ja puolustusministeri Austin vastustavat Ukrainan avustamista silti.
Kansainvälinen lehdistö tutustui joukkohautoihin Ukrainan Butšassa venäläisten poistuttua alueelta viime huhtikuussa.
Kansainvälinen rikostuomioistuin perustettiin Hollannin Haagiin vuonna 2002. Se on 20 vuodessa tuominnut vain kymmenen ihmistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syytteitä on nostettu runsaat 40.
Jäsenmaita on nyt 123, niiden joukossa kaikki EU-maat ja esimerkiksi Yhdysvaltain liittolaiset Britannia, Kanada ja Australia.
Tuomioistuimen toimintaa vesitti alusta asti se, että Yhdysvallat ei liittynyt jäseneksi. Esimerkin myötä myös Israel, Venäjä ja Sudan ovat eronneet. Niiden kanta on se, että tuomioistuimella on toimivalta vain jäsentensä asioihin.
ICC:n mielestä se voi tutkia jäsenmaidensa alueella tapahtuneita sotarikoksia, mutta Yhdysvallat vastustaa tätäkin – se avaisi esimerkiksi Yhdysvaltain Afganistanissa tai Israelin Palestiinassa tekemien rikosten tutkinnan.
Ukrainan myötä Yhdysvaltain perustelu on entistä kiusallisempi: Ukraina haluaisi, että ICC tutkisi sen alueella tapahtuneita sotarikoksia, mutta Yhdysvallat ei ole sitä sallimassa. Ukraina ei ole muodollisesti jäsenmaa, mutta on antanut sille toimivallan.
Yhdysvaltain suhtautuminen ICC:tä kohtaan on vaihdellut nihkeästä (demokraattipresidentit) avoimen vihamieliseen (republikaanit).
Demokraatti Bill Clinton allekirjoitti ICC:n jäsenyyttä edellyttävän Rooman perussäännön vuonna 1999, mutta ei lähettänyt sitä senaattiin ratifioitavaksi. Republikaani George W. Bush torppasi Yhdysvaltain jäsenyyden 2002. Demokraatti Barack Obama antoi kaudellaan apua ICC:n joissain tutkinnoissa – ja republikaanipresidentti Donald Trump tunnetusti repi rikki kaiken, mihin Obama oli koskenut.
Trump meni tässäkin absurdiuteen asti. Hän määräsi rikostuomioistuimen tuomareille pakotteita ja matkustuskieltoja. Syynä oli se, että tuomioistuin alkoi tutkia Afganistanin sotarikoksia, joissa olisi voinut joutua syytteeseen Yhdysvaltain kansalaisia ja liittolaisia.
Presidentti Joe Biden kumosi pakotteet. Rikostuomioistuimen pääsyyttäjä Karim Khan päätti ”priorisoida muita tutkintoja” ja luopui Yhdysvaltoja koskettaneista tapauksista.
Ukrainan myötä Yhdysvallat ei voi väistellä kiusallista peruskysymystä. Voiko muille esittää vaatimuksia, jos ei suostu niihin itse?
Rumaltahan se näyttää. Esimerkiksi republikaanisenaattori Lindsey Graham on arvostellut Pentagonin jääräpäisyyttä.
”Puolustusministeriö näyttää olevan tässä ongelmana. Mitä nopeammin saamme todisteet ICC:hen, sitä parempi paikka maailma on”, Graham sanoi The New York Timesille (NYT).
Yhdysvaltain hallinnossa yritetään löytää tapa sekä syödä että säästää kakku.
Yksi ratkaisu olisi laatia uudet perustelut. Niiden mukaan kansainvälistä rikostuomioistuinta tarvitaan niitä valtioita varten, jotka eivät itse kykene järjestämään tutkintaa ja oikeudenkäyntejä vakavimmista sotarikoksista.
Tämä ei olekaan aivan päätön argumentti. Yhdysvallat on syyttänyt ja tuominnut kansalaisiaan omien sotarikoslakiensa mukaisesti esimerkiksi Irakin ja Afganistanin sodissa tehdyistä sotarikoksista. Monella kriisivaltiolla tällaiseen ei ole resursseja, ja siksi tarvitaan kansainvälistä tuomioistuinta.
Pentagon haluaa kuitenkin NYT:n mukaan pitäytyä alkuperäisessä yksinkertaisessa perustelussa: Venäjä ei ole tuomioistuimen jäsen, ja jos tuomioistuimen ulkopuolinen valtio voidaan tuomita sotarikoksista, myös Yhdysvallat voisi joutua oikeuteen.
Ukraina tekee yhteistyötä ICC:n kanssa ja aikoo syyttää sotarikollisia myös omissa tuomioistuimissaan.
Ukrainan mielestä tarvitaan myös kolmas ratkaisu, ”Nürnberg-tyylinen” tuomioistuin. Se tarkoittaisi erityistuomioistuinta, joka käsittelisi ainoastaan Venäjän sotarikoksia Ukrainassa. Esikuvana olisi toisen maailmansodan natsirikollisia Nürnbergissä 1945–46 tuominnut erityistuomioistuin.
Nürnberg-mallista tuomioistuinta tarvitaan Ukrainan mukaan siksi, että se haluaa Venäjän jonain päivänä vastuuseen siitä, että se aloitti provosoimattoman hyökkäyssodan. Tällaiset syytteet eivät Ukrainan mukaan ole ICC:lle mahdollisia.
Nürnberg-malli olisi Yhdysvalloille helpompi, joskaan ei ongelmaton. Jos erityistuomioistuimen voisi perustaa Venäjän sotarikoksia varten, sellaisen voisi tulevaisuudessa perustaa myös Yhdysvaltoja varten.
Olohuoneessa on vielä yksi norsu, kuten Grid-julkaisu kuvailee. Sen vuoksi Yhdysvalloille on kiusallista syyttää Venäjää hyökkäyssodasta. Norsu on nimeltään Irakin sota.
Aivan kuten Venäjän hyökkäys Ukrainaan, Yhdysvaltain hyökkäys Irakiin maaliskuussa 2003 – melkein päivälleen 20 vuotta sitten – oli laittomin perustein ja valheellisesti aloitettu hyökkäyssota, josta seurasi tuhansia ja tuhansia siviiliuhreja.
Irakin sota ei tietenkään ole argumentti, joka päästäisi Venäjän vastuusta. Mutta kun joskus päästään siihen asti, että Venäjää aletaan viedä vastuuseen sotarikoksistaan, Venäjä tulee käyttämään Irak-korttia vuorenvarmasti.
