Skotlannin itsenäistyminen otti takapakkia, kun karismaattinen Sturgeon erosi – seuraaja selviää maanantaina

Skotlannin uusi pääministeri selviää maanantaina. Kellään kolmesta ehdokkaasta ei ole eronneen Nicola Sturgeonin valovoimaa. Skotlannin itsenäistymis­haaveille johtajan vaihto on huono uutinen.

Skotlannin itsenäisyyden kannattajat marssivat Glasgow’ssa tammikuussa 2020.

| Päivitetty

Lontoo

Skotlannin karismaattisen pääministerin Nicola Sturgeonin yllätys­ero helmikuun puolessavälissä on iskenyt ilmat pihalle Skotlannin itsenäistymis­haaveista – ainakin jos toiveena on ollut pikainen ero brexit-Britanniasta.

Kukaan kolmesta Sturgeonin seuraajaehdokkaasta ei kannata Strugeonin ajatusta, että itsenäisyyden kannatus mitattaisiin jo seuraavissa britti­parlamentti­vaaleissa.

Kukaan kolmesta seuraaja­ehdokkaasta ei pärjää Sturgeonille myöskään valo­voimaisuudessa. Tuoreen Ipsos-kyselyn mukaan Sturgeonin suosio on yhä omassa luokassaan – vaikka Skotlannista löytyy vankka Strugeonin vastustajienkin joukko.

Skotlannin itsenäistymis­hanke on henkilöitynyt viime vuosina voimakkaasti juuri Sturgeoniin. Skotlannin suosittu pääministeri on ollut Britannian tiuhaan vaihtuneille konservatiivi­pää­ministereille ajoittain työväen­puoluettakin vahvempi vastavoima.

Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon huiskuttaa virka-asuntonsa ikkunasta Edinburghissa ilmoitettuaan erostaan helmikuun 15. päivänä.

Sturgeonin seuraajan Skotlannin kansallis­puolueen (SNP) johdossa on määrä ratketa maanantaina. Pari­viikkoisen jäsen­äänestyksen voittajasta tulee samalla myös Skotlannin uusi pääministeri.

Ehdokkaita on ollut kolme: terveys­ministeri Humza Yousaf, talousministeri Kate Forbes ja entinen erilaisista apulais­oikeus­ministerin tyyppisistä tehtävistä vastannut Ash Regan.

Kyselyjen ja vedon­lyönti­yhtiöiden kertoimien mukaan Yousaf on voittaja­suosikki. Häntä pidetään yleisesti myös Sturgeonin ja puolue-­eliitin valintana. Forbes väijyy heti perässä. Kaukana takana kolmosena tulee Regan.

Uudella johtajalla on täytettävänään isot saappaat.

Kansan­suosiota nauttinut Sturgeon ehti olla vuosia auktoriteetti, jolle ei löytynyt haastajaa. Sturgeonin johdolla SNP jyräsi vaalivoitosta toiseen.

Nyt tilanne on muuttunut. Kampanja-aika on ollut repivä. Seuraaja­kandidaatit ovat arvostelleet avoimesti toisiaan.

”Kun olit liikenne­ministeri, junat olivat aina myöhässä. Kun olit oikeus­ministeri, poliisi oli murtua työtaakan alla. Nyt kun olet terveys­ministeri, odotusajat ovat ennätys­pitkiä”, kuului Forbesin kuuluisa piikki Yousafille vaali­väittelyssä.

Forbes puolestaan on kuullut arvostelua uskonnollisuudestaan ja konservatiivisista mieli­piteistään.

Toisaalta taas Yousaf ehti oikeus­ministerinä ollessaan edistää sananvapautta rajusti rajoittavaa lakihanketta. Lakiesitys ei mennyt sellaisenaan läpi.

SNP on keskusta­vasemmistolainen, progressiivinen puolue, jonka on vienyt Skotlantia joillain saroilla jopa pohjois­maiseen suuntaan. Puolueen ideologian kovin ydin on kuitenkin tavoite Skotlannin itsenäistymisestä. Siihen nojaa koko SNP:n olemassaolo.

Sturgeon osasi luoda vahvan poliittisen vision, jonka mukaan itsenäisyys odottaa ”kulman takana”. Seuraaja­ehdokkailla ei ole samanlaista taitoa.

”Skotlannista tulee itsenäinen, kun itsenäisyydellä on enemmistön vakaalla pohjalla oleva kannatus”, Yousaf määrittelee verkko­sivuillaan.

Jokainen kolmesta kandidaatista sanoi BBC:n vaaliväittelyssä uskovansa, että tämä voidaan saavuttaa jo vuonna 2028.

Pääministeriehdokkaat Kate Forbes (vas.), Ash Regan (kesk.) ja Humza Yousaf (oik.) puolueen omassa vaalitilaisuudessa Glenrothesissa maaliskuun alussa.

Tie itsenäisyyteen näyttää kuitenkin ylämäkiseltä. Useiden mielipide­mittausten mukaan itsenäisyyden vastustajia on yhä enemmän kuin kannattajia.

Maalis­kuisen You Gov -yhtiön kyselyn mukaan itsenäistymistä kannattaa vain 39 prosenttia äänestäjistä, kun vastustajia on 47 prosenttia. Loput eivät tiedä kantaansa tai eivät halua sanoa.

”Uutta kansan­äänestystä ei ole näköpiirissä –– ilman Sturgeonia ei tule äänestystäkään”, Our Scottish Future -kampanja­järjestön johtaja Eddie Barnes sanoi keskusta­oikeistoon kallellaan olevan The Centre for Policy Studies -ajatuspajan verkko­tilaisuudessa.

Skotlannin työväen­puolueelle ja konservatiivi­puolueelle SNP:n johtajan­vaihdos olisi tilaisuus kasvattaa valtaa. Kumpikin puolue vastustaa itsenäisyyttä. Kummankaan puolueen oma johtaja ei ole kuitenkaan erityisen suosittu.

Skotlanti ei saa päättää itse itsenäistymisestään, vaikka äänestäjien vankka enemmistö sen kannalle vielä joku päivä kallistuisikin. Ero pitäisi hoitaa yhteis­ymmärryksessä britti­hallituksen kanssa.

Skotlannin kansan­äänestys hylkäsi itsenäistymisen syyskuussa 2014 prosentein 55–45. Mutta sitten tuli brexit.

Nicola Sturgeon ilmoitti keväällä 2017, että skoteille pitää antaa uusi kansanäänestys itsenäisyydestä brexitin takia. Skotlanti oli äänestänyt kesäkuussa 2016 EU-eroa vastaan.

Brittihallitus on suhtautunut nihkeästi skotti­hallituksen vaatimuksiin uudesta kierroksesta. Myös Britannian korkein oikeus linjasi viime marraskuussa, että Skotlannin parlamentilla ei ole oikeutta järjestää uutta neuvoa-antavaa kansan­äänestystä ilman britti­hallituksen lupaa.

SNP-vetoinen hallitus ei voi ryhtyä avoimeen kapinaankaan: SNP:lle on hyvin tärkeää, että itsenäistyminen toteutuu riidatta ja lain kirjaimen mukaan. Muuten paluu EU:hun voisi vaarantua.

”Suurin osa [äänestäjistä] ei halua nyt uutta kansan­äänestystä – – kysymys kuuluukin, voisiko SNP keksiä itsensä uudelleen”, Reform Scotland -ajatus­pajan johtaja Chris Deerin sanoi CPS:n tilaisuudessa.

Sturgeonin syksyllä 2014 alkanut valtakausi on ollut ainakin ulospäin SNP:n yhtenäisyyden aikaa.

Yhtenäisyys alkoi rakoilla näkyvästi vasta viime vuonna, kun skottihallitus aikoi helpottaa olennaisesti sukupuolen juridista korjaamista. Lakiesityksen kannalle asettui myös skotti­parlamentin enemmistö.

Lakiuudistus herätti kuitenkin merkittävää vastustusta äänestäjien keskuudessa. Vastaan asettui myös brittihallitus, joka tukki lain etenemisen kunnes sitä on muokattu.

Sturgeonin seuraaja­ehdokkaista Regan erosi ministeri­tehtävistään, koska katsoi uuden lain vaarantavan naisten ja tyttöjen oikeudet. Forbes oli lain käsittelyn aikana äitiys­vapaalla.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat