Haagin kansainvälinen rikostuomioistuin ICC antoi perjantaina pidätysmääräyksen Venäjän presidentistä Vladimir Putinista ja Venäjän lapsiasiainvaltuutetusta Marija Lvova-Belovasta. Pidätysmääräysten syynä oli Putinin ja Lvova-Belovan vastuu ukrainalaislasten laittomista siirroista miehitetyiltä alueilta Venäjälle.
Ukraina syyttää Venäjää yli 16 000 lapsen pakkosiirrosta. ICC ei ole pystynyt vahvistamaan tarkkaa lukua, mutta sen mukaan on perusteltua uskoa, että Putin on ”henkilökohtaisesti vastuussa” lasten sieppaamisesta.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen päätös on symbolisesti merkittävä. Sen voi nähdä asettavan Putinin samaan joukkoon esimerkiksi Serbian presidenttinä toimineen Slobodan Miloševićin ja Nürnbergin oikeudenkäynneissä syytettyjen natsi-Saksan johtajien kanssa.
”Tämä tekee Putinista hylkiön”, kiteytti Yhdysvaltain entinen sotarikoksista vastaava suurlähettiläs Stephen Rapp The New York Times -sanomalehdelle.
Mutta kuinka hylkiön asema käytännössä vaikuttaa Putinin elämään, ja joutuuko hän todella vastuuseen?
Vaikka pidätysmääräys on ”erittäin merkittävä askel”, todennäköisyys sille, että Putin koskaan pidätetään, on erittäin pieni, arvioi professori Matthew Waxman Columbian yliopistosta uutistoimisto AFP:lle.
ICC ei tuomitse ihmisiä poissaolevana. Putinin tuomitseminen siis edellyttäisi, että hänet luovutettaisiin Haagiin. Venäjä ei ole näin tekemässä ainakaan niin kauan, kun nykyhallinto pysyy vallassa.
Venäjä ei ylipäänsä ole ICC:n sopimusvaltio, eikä Haagin tuomioistuimella ole Kremlin silmissä lainkaan toimivaltaa. Kremlin tiedottaja Dmitri Peskov totesi uutistoimisto Reutersin mukaan, että pidätysmääräys on Venäjän federaatiolle ”lain näkökulmasta merkityksetön”.
Venäjällä Putin on siis turvassa. Sen sijaan ulkomaille matkustaessaan hänellä on vaara joutua kiinniotetuksi.
Pakotteiden myötä Putinin maailma on kaventunut jo ennen pidätysmääräystä. Nyt se tulee pysymään entistä suljetumpana vielä sodan loppumisen jälkeen, vaikka pakotteet purettaisiin.
Pidättämiseen liittyy kuitenkin useita käytännön ongelmia, etenkin kun kyse on valtion päämiehestä. ICC:llä ei ole omia poliiseja, vaan se on riippuvainen sopimusvaltioidensa viranomaisten työstä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Marija Lvova-Belova tapasivat 16. helmikuuta. ICC on antanut heistä pidätysmääräyksen.
Sopimusvaltioita on 123, mukaan lukien kaikki EU-maat. Maat ovat sitoutuneet pidättämään pidätysmääräyksen alaiset ihmiset – ainakin paperilla.
Historia on osoittanut, että käytännössä maat suhtautuvat velvollisuuteen ajoittain vastahakoisesti.
Ilmeisimpiä esimerkkejä on Sudanin entinen presidentti Omar al-Bashir, joka onnistui vierailemaan useissa maissa, kuten Jordaniassa ja Etelä-Afrikassa huolimatta ICC:n pidätysmääräyksestä.
Al-Bashir syrjäytettiin vuonna 2019, mutta syytteet joukkomurhasta, sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan Darfurin konfliktin aikana vuonna 2003 odottavat häntä yhä Haagissa.
Kansainvälisen rikostuomioistuimen toimivaltaa nakertaa myös se, että monet merkittävät maat ovat jättäytyneet sen ulkopuolelle.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on kutsunut Putinin pidätysmääräystä ”historialliseksi” ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden on todennut pitävänsä sitä ”oikeutettuna”.
Sen paremmin Ukraina kuin Yhdysvallatkaan eivät ole ICC:n sopimusvaltioita. Vaikutusvaltaisista maista sitä ei ole myöskään Kiina.
Ukraina on tosin tunnustanut Haagin tuomioistuimen toimivallan, minkä vuoksi se voi tutkia Ukrainan alueelle tehtyjä sotarikoksia lukuun ottamatta hyökkäysrikoksia.
Vaikka pidätysmääräys ei johtaisi Putinin tuomioon, kyseessä on niin vahva viesti, että sillä saattaa olla poliittisia seurauksia.
Kansainvälisen oikeuden professori Harold Hongju Koh Yalen yliopistosta pohti The New York Timesissa, että ICC:n lausunto saattaisi toppuutella Kiinan aikeita toimittaa aseita Venäjälle.
Kiinan johtaja Xi Jinping ja Putin tapaavat ensi viikolla Moskovassa.
Kohin mukaan pidätysmääräys lähettää myös varoittavan viestin venäläisviranomaisille lasten sieppauksiin ja muihin sotarikoksiin osallistumisesta. Lisäksi se voisi liennyttää Yhdysvaltain nihkeää suhtautumista Haagin kansainväliseen rikostuomioistuimeen.
Toistaiseksi Yhdysvallat ei ole halunnut luovuttaa ICC:lle todisteita, joita sillä on Venäjän rikoksista Ukrainassa.
Lue lisää: Miksi Yhdysvallat ei kerro todisteitaan Venäjän sotarikoksista?
Kokonaisuudessaan ICC on tuominnut 20 vuoden aikana vain kymmenen ihmistä sotarikoksista ja rikoksista ihmisyyttä vastaan. Syytteitä on nostettu runsaat 40. Kaikki aiemmat syytetyt ovat Afrikan maista.
ICC:n syyttäjä Karim Asad Ahmad Khan muistuttaa kuitenkin, että historiassa tunnetaan myös monia tapauksia, joissa sotarikolliset ovat joutuneet vastuuseen ”vastoin kaikkia odotuksia”.
”On niin monia esimerkkejä ihmisistä, jotka kuvittelivat olevansa lain kouran ulottumattomissa – – he löysivät itsensä oikeussaleista”, Khan sanoi AFP:n mukaan.
”Katsokaa Miloševićia, Charles Tayloria tai Karadžićia tai Mladićia.”
YK:n Sierra Leone -erityistuomioistuin tuomitsi Liberian entisen presidentin Charles Taylorin 50 vuoden vankeuteen vuonna 2012 Sierra Leonessa tehtyjen sotarikosten avustamisesta.
Haagin vetoomustuomioistuin tuomitsi puolestaan Bosnian serbitasavallan entisen presidentin Radovan Karadžićin elinkautiseen vankeuteen vuonna 2019 ja säilytti Bosnian sodan serbikomentajan Ratko Mladićin elinikäisen tuomion vuonna 2021.
Serbian entinen presidentti Milošević kuoli sydänkohtaukseen vankisellissä Haagissa vuonna 2006 kesken Jugoslavian sotarikoksia käsittelevän oikeudenkäynnin.
