Yhdysvallat hyökkäsi 20 vuotta sitten Irakiin, mutta väitettyjä joukko­tuho­aseita ei löytynyt

Väitettyjä joukkotuhoaseita ei löytynyt, mutta Bagdad vallattiin ja Saddam Hussein syrjäytettiin vain muutamassa viikossa. Edessä oli kuitenkin vuosia kestänyt verenvuodatus.

21. maaliskuuta 2003 päivätyssä kuvassa savupilvet kohoavat Bagdadissa.

19.3. 9:11 | Päivitetty 19.3. 15:16

Ensimmäiset risteilyohjukset iskeytyivät Bagdadiin aikaisin aamulla 20. maaliskuuta 2003. Yhdysvaltain johtama operaatio ”Irakin vapaus” oli alkanut. Jo iltaan mennessä tuhannet amerikkalaiset ja brittijoukot ylittivät rajan Kuwaitista Irakiin.

Sota eteni hieman eri malliin kuin Venäjän hyökkäys Ukrainaan noin 20 vuotta myöhemmin. Irakin johtaja Saddam Hussein oli uhonnut vallankumouskaartinsa murskaavan hyökkääjät, mutta jo kolmen viikon kuluttua yhdysvaltalaiset ovat Bagdadissa.

Osuvan lisänimen ”Koominen Ali” saanut Irakin tiedotusministeri Muhammad Sa’id al-Sahhaf väitti kirkkain silmin televisiossa, ettei pääkaupungissa mitään amerikkalaisia ole, samalla kun Yhdysvaltain panssarit käytännössä jo ajoivat taustalla pitkin pääkaupungin katuja.

Yhdysvaltain presidentti George W. Bush julisti vapunpäivänä 2003 lentotukialuksella varsinaisten taistelutoimien Irakissa päättyneen ja liittouman voittaneen. Taustalla olevaan valtavaan banderolliin oli kirjoitettu ”Tehtävä suoritettu” (Mission Accomplished).

Saddam Hussein löydettiin saman vuoden joulukuussa piileskelemästä maakuopasta. Hänet hirtettiin myöhemmin Irakissa vuonna 2006.

Yhdysvaltain ja Irakin kannalta pahin on kuitenkin vasta edessä.

Puolitoista kuukautta ennen hyökkäyksen alkamista Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell esiintyi YK:n turvallisuusneuvostossa – mitä hän myöhemmin syvästi katui. Powell esitteli kuulijoille ”kiistattomia tiedustelutietoja” valokuvineen ja puhelinnauhoitteineen siitä, että Irakilla on ”joukkotuhoaseita”, joita se ei kaihda käyttää itse tai luovuttaa terroristeille.

”Hyvät kollegat, jokainen tänään esittämäni lausuma perustuu lähteisiin, luotettaviin lähteisiin. Ne eivät ole pelkkiä väitteitä”, Powell sanoi.

Puoli vuotta myöhemmin Yhdysvallat joutui myöntämään, ettei valloitetusta Irakista ollut löytynyt joukkotuhoaseita. Entinen asevoimien komentaja Powell joutui myöntämään, että hänelle annettu tiedustelutieto oli ollut epätarkkaa, suorastaan virheellistä ja monissa tapauksissa jopa tarkoituksellisesti harhaanjohtavaa.

”Olen pettynyt ja kadun”, entinen sotasankari myönsi.

Yhtä huonosti kävi Bushin tavoitteelle ”vapauttaa” Irakin kansa ja rakentaa maahan liberaali demokratia.

”Yhdysvallat ei yksinkertaisesti ymmärtänyt Irakin yhteiskunnan ja syrjäyttämänsä hallinnon luonnetta”, tiivistää strategiantutkimuksen apulaisprofessori Samuel Helfont uutistoimisto AFP:lle.

Pikavauhtia edenneen sodan jälkeen Yhdysvaltain sotilaat jäivät jumiin Irakiin vuosikausiksi.

Kolmen viikon hyökkäysvaiheessa kuoli vain noin 140 yhdysvaltalaista ja runsaat 30 brittiä. Kun presidentti Barack Obama lopulta veti joukot pois maasta vuonna 2011, lähenteli kuolleiden sotilaiden määrä jo 5 000:ta.

Irakilaisten osalta luvut ovat epävarmoja, mutta varmuudella aivan toisella tasolla: sotilaiden kohdalla puhutaan kymmenistä tuhansista ja siviileiden osalta sadoista tuhansista kuolleista.

Äärijärjestö Isisin nousu ja aluevaltaukset toivat Yhdysvaltain sotilaat vielä takaisin Irakiin 2014–2017, mutta nykyään maassa on enää noin 2 500 sotilasta koulutustehtävissä.

Suomalainen kriisinhallintajoukko toimii Irakissa Operation Inherent Resolve (OIR) - sekä Nato Mission Iraq (NMI) -operaatioissa. Suomalaisten sotilaiden kokonaisvahvuus on noin 70.

Irakin muodollisesti demokraattinen hallinto toimii tätä nykyä vähintäänkin puutteellisesti, ja huomattava osa maan asukkaista elää köyhyydessä huolimatta Irakin suurista öljy- ja kaasuvaroista.

Irak on yhä hyvin riippuvainen ulkomaisesta avusta. Korruptio on levinnyt laajalle, ja infrastruktuuri yhä paljolti hajalla. Kasvavana vitsauksena Irakia kurittavat ilmastonmuutoksen vaikutukset hirmuhelteiden ja kuivuuden muodossa.

Irakin sota oli kahdessakin mielessä jatkumoa aiemmalle. Nuorempi Bush kulki isänsä jalanjäljissä, sillä Yhdysvaltain johtama koalitio ajoi irakilaiset pois naapurimaa Kuwaitista vuonna 1991 presidentti George H.W. Bushin johdolla.

Tämän Persianlahden sodan vuoksi vuoden 2003 hyökkäystä Irakiin onkin kutsuttu toiseksi Persianlahden sodaksi.

Sodilla oli kuitenkin keskenään huomattavia eroja. Koska Irak oli hyökännyt vuonna 1990 ensin, YK:n turvallisuusneuvosto antoi siunauksensa voimankäytölle sitä vastaan. Jopa henkitoreissaan ollut Neuvostoliito yhtyi päätöslauselmaan, mikä helpotti varmasti myös turvallisuusneuvoston vaihtuvana jäsenenä olleen Suomen päätöstä äänestää sen puolesta.

Yhdysvallat sai tuekseen laajan koalition, toisin kuin vuonna 2003, jolloin jopa tärkeät Nato-liittolaiset Saksa ja Ranska vastustivat sotatoimia Irakia vastaan. Hyökkäys Irakiin sai Euroopassa aikaan laajoja mielenosoituksia Yhdysvaltoja vastaan.

Irakin sota oli toisaalta myös jälkiseurausta syyskuun 2001 New Yorkin ja Washingtonin terrori-iskuista ja niiden jälkeen aloitetusta niin kutsutusta terrorismin vastaisesta sodasta. Tähtäimeen otettiin al-Qaida ja Osama bin Laden.

Vajaat kaksi vuotta ennen hyökkäystä Irakiin, syksyllä 2001, Yhdysvallat aloitti pommitukset ja sotatoimet Taleban-liikkeen hallitsemaa Afganistania vastaan, jälleen päätukijanaan Britannia.

Afganistanin sotaretki kesti vielä Irakiakin pidempään ja päättyi surkeasti vasta elokuussa 2021 kansainvälisten joukkojen kaoottiseen vetäytymiseen Kabulista ja Talebanin paluuseen valtaan.

Lähteinä muun muassa AFP, NPR, Cato-instituutti, Sipri, STT:n arkisto, Puolustusvoimat.

Oikaisu 19.3. kello 15.16: Saddam Hussein hirtettiin Irakissa vasta vuonna 2006, ei vuonna 2003, kuten jutussa aiemmin virheellisesti luki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Osaston luetuimmat