Bryssel/Berliini
Suomen eduskuntavaalit herättävät poikkeuksellista kiinnostusta myös Suomen ulkopuolella. Yksi syistä suureen kiinnostukseen on ulkomailla erittäin tunnettu pääministeri Sanna Marin (sd).
Jos Sdp ei Marinin johdolla voita vaaleja eikä puolue ole tulevassa hallituksessa, hänelle on tarjolla oppositiojohtajan rooli. Tai sitten, melko suosittu veikkaus: Marinille saattaa olla tarjolla kiinnostavia kansainvälisiä tehtäviä.
Sellaisten puolesta puhuvat hänen nosteensa ulkomailla ja selvä oma kiinnostus.
Pääministerin tehtävässä EU-asiat ja kansainväliset näyttämöt vievät suuren osan työajasta. Juuri niistä Marin itsekin puhuu hyvin innostuneesti.
Toki vaihtoehtona voi olla presidenttiehdokkuus vuoden 2024 vaaleissa. Tarjouksia voi tulla myös kansainvälisistä yrityksistä.
Yksi osoitus Marinin kansainvälisestä kiinnostuksesta on hänen kuuluisa Hornet-kantansa. Hän on vaatinut avointa keskustelua Ukrainan auttamisesta yhä raskaammilla aseilla ja maininnut myös Suomen hävittäjät.
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja enemmistö keskusteluun osallistuneista poliitikoista nojaavat Puolustusvoimien pragmaattiseen linjaan: Suomen on varattava kaikki hävittäjänsä oman alueensa puolustukseen.
Marinin tapa pohtia Ukrainan tilannetta muistuttaa esimerkiksi Viron pääministerin Kaja Kallaksen, muiden balttien sekä Puolan johtavien poliitikkojen ja Saksan ulkoministerin Annalena Baerbockin ajattelua.
Tärkeintä on periaate: Ukrainaa on autettava kaikin keinoin. Jos Venäjää ei pysäytetä nyt Ukrainassa, koko Eurooppa on vaarassa.
Tilannekuvan jakaa Suomessa varmasti moni muukin puolueesta riippumatta.
Sen sijaan Baltiasta ja Puolasta tuttu tapa haastaa julkisesti myös eurooppalaisia kumppaneita ja tehdä aloitteita julkisuudessa ei ole perinteisen suomalaista.
Enemmistö Suomen poliitikoista tuntuu haluavan puhua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta perinteisemmällä suomalaisella tavalla, johon ei kuulu ääneen ajattelu, vaan konsensuksen suojelu. Ja tietenkin oman itärajan ajattelu ennen kaikkea.
HS:n puolustusvoimia lähellä olevan lähteen mukaan Marin olisi halunnut Suomen lähettävän Ukrainaan Leopard-taistelupanssarivaunuja.
Suomi päätti lähettää Leopard 2R -raivauspanssarivaunuja. Ilmeisesti puolustusvoimat vastusti varsinaisten taistelupanssarivaunujen antamista, varsinkin kun niitä näytti irtoavan muistakin maista.
Lue lisää: Suomen Leopard-apu Ukrainalle herättää kiusallisia kysymyksiä
Lue lisää: Kaikkonen: Suomi tarvitsee Hornetit itse
HS:n tietojen mukaan Suomen panoksen Leopard-yhteistyössä odotettiin olevan suurempi. Ainakin Saksan demarien johdossa asiaa on ihmetelty.
Lue lisää: Suomi saattaa muuttaa linjaansa Ukrainan asepakettien julkisuudesta
Ennen Leopard-päätöstä Suomen jonkinlaista mukanaoloa Leopard-yhteistyössä vakuuttelivat niin presidentti Niinistö kuin ulkoministeri Pekka Haavistokin. Se antoi joidenkin Suomen ulkopuolella odottaa enemmän.
Marinin kannoista näkyy, että hänen ajatuksensa ovat Euroopassa. Se käy myös ilmi, jos hän saa tilaisuuden puhua vaikkapa EU:n strategisesta autonomiasta.
Kuuma veikkailu on käynnissä erityisesti siitä, voisiko Marin nousta EU:ssa huippuvirkoihin.
Varmin tapa päästä kiinni niihin vaatisi sitä, että hän hakeutuisi seuraavissa EU-vaaleissa alkukesästä 2024 Euroopan sosiaalidemokraattisen puolueen PES:n kärkiehdokkaaksi. Se tarkoittaisi, että hänen pitäisi olla paikasta kiinnostunut, PES valitsisi hänet ja hän lähtisi ehdolle eurovaaleissa Suomessa.
Pääministeri Sanna Marin lähdössä EU:n huippukokouksesta 24. maaliskuuta Brysselissä.
EU-vaalien jälkeen auki on kolme kiinnostavaa paikkaa: komission puheenjohtaja, Eurooppa-neuvoston eli EU-huippukokousten puheenjohtaja ja ulkopolitiikan korkea edustaja.
Demarit nousivat viimeksi paikkamäärältään toiseksi suurimmaksi puolueeksi parlamentissa. Ykköspaikalla on keskustaoikeistolainen EPP, jolle meni tärkein pesti eli komission puheenjohtajuus.
Euroopan demaripuolueet alkavat esittää omia ehdokkaitaan PES:n kärkiehdokkaiksi tulevan kesän ja syksyn aikana. Takaraja on syys–lokakuussa.
”Se pooli on aika suppea. Katseet kääntyvät ensin nykyisiin tai viime aikoina olleisiin pääministereihin”, PES:n prosessin tunteva kertoo.
Hän luettelee ehdokkaat, joita pitää mahdollisina: Sanna Marin, Espanjan pääministeri Pedro Sánchez, Portugalin pääministeri António Costa, Tanskan pääministeri Mette Frederiksen ja Ruotsin ex-pääministeri Magdalena Andersson.
Olisiko Euroopassa tunnettu, mutta kotimaansa vaalit hävinnyt puoluejohtaja riittävän valovoimainen kärkiehdokkaaksi?
Yksinään Suomen Sdp:n painoarvo PES:ssä on pieni, joten esimerkiksi pohjoismaiden kannattaa tehdä yhteistyötä ehdokasta haettaessa. Jo viimeksi puolueiden kesken oli henkeä, että kärkiehdokkaaksi pitäisi saada pohjoismainen nainen.
Komission nykyinen varapuheenjohtaja ja Hollannin entinen ulkoministeri Frans Timmermans oli PES:n edellinen kärkiehdokas. Hänen jatkohaluistaan ei tiedetä.
PES järjestää erikseen vaalikokouksen eli eräänlaisen ylimääräisen puoluekokouksen, jossa sen kärkiehdokas vaaleihin nimetään.
Kärkiehdokkuudella on kuitenkin riskinsä. Sitä ei ole määritelty EU:n Lissabonin sopimuksessa, ja viimeksikin EU-vaalien jälkeen nähtiin EU-parlamentin ja jäsenmaiden valtataistelu siitä, ketkä huippuvirkoihin nimitetään.
Viime kerran lopputulos kertoo, että kärkiehdokkaaksi lähtevä ei tarkkaan tiedä, onko hänellä aitoja mahdollisuuksia päästä huippuvirkaan. EPP:n kärkiehdokas oli viimeksi Manfred Weber, joka ei kelvannut parlamentille eikä jäsenmaille, vaan komission johtoon valittiin EPP-läinen Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen.
Demareiden kärkiehdokas Timmermans päätyi komission varapuheenjohtajaksi. Eurooppa-neuvoston puheenjohtajaksi nostettiin Belgian keskustaliberaali pääministeri Charles Michel ja korkeaksi edustajaksi Espanjan ulkoministeri, sosialisti Josep Borrell.
Jäsenmaat eli Eurooppa-neuvosto ehdottaa EU-toimielinten johtajia ja Euroopan parlamentti valitsee heidät. Viimeksi vaaleissa kävi niin, että EPP ja sosiaalidemokraatit menettivät kahdestaan pitämänsä enemmistön parlamentissa. Ne eivät vaalien jälkeen päässeet muiden ryhmien kanssa yksimielisyyteen kärkiehdokkaasta, mikä avasi pelin jäsenmaille, jotka käyttivät tilaisuuden täysin hyväkseen.
Marin näyttää ihailevan ja arvostavan komission puheenjohtajaa Ursula von der Leyenia ja hänen työtapaansa. Hänen lähikokemuksensa on Eurooppa-neuvostosta, jonka puheenjohtajan Charles Michelin sekasortoinen tapa johtaa huippukokouksia käy kaikkien hermoille, ei vähiten Marinin.
Onko von der Leyenin tavassa johtaa samaa jämäkkyyttä kuin viraaliksi levinneessä videossa Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksesta, jossa Marin johti kuuluisaa ratikkakeskustelua vuonna 2016?
Helmikuussa Sanna Marin puhui Münchenin turvallisuuskonferenssissa, ja ennen esiintymistä monet halusivat kuvata häntä.
Helmikuun puolivälissä Marin ja von der Leyen olivat samalla estradilla Münchenin turvallisuuskonferenssissa. Marinille oli varattu paras esiintymisaika EU:n ykköspäättäjän kanssa.
Maailman poliittisista johtajista ja turvallisuuspoliittisista asiantuntijoista koostuva yleisö halusi hartaasti napsia Marinista kännykkäkuvia ennen esityksen alkua, niin että juontajan piti komennella ihmisiä paikoilleen.
Marin on superjulkkis ainakin koko läntisessä maailmassa. Jo silläkin voi päästä pitkälle.
On selvää, että häntä kuunnellaan. Mutta onko hänellä tarpeeksi sanottavaa?
Münchenin puheessaan hän toisteli jo monet kerrat kuultuja, sinänsä merkittäviä lauseita Ukrainan auttamisen tärkeydestä. Yleisön kysymykset esityksen jälkeen kohdistuivat enimmäkseen von der Leyenille.