Venäjä romahti vuonna 2022 ”uuteen uuteen maailmaan”, josta selkein esimerkki monille pietarilaisista on alkoholin tarjonta.
Kyse ei ole vain hyvän juomien hinnan rajusta noususta. Kyse on myös tarjolla olevista laaduista.
Aiemmin täällä nautittiin suuresti monista tunnetuista läntisistä alkoholibrändeistä. Viime helmikuun jälkeen ulkomaiset oluet alkoivat kadota pubeista ja ravintoloista jopa nopeammin kuin ulkomaiset autot autoliikkeistä.
Pietarin pubit olivat joskus kansainvälisiä kohtaamispaikkoja.
Jo maaliskuussa 2022 Guinnessin hanaoluen hinta oli kaksinkertaistunut. Vähän myöhemmin tämä hinnan tuplaantuminen koski myös tšekkiläisiä, belgialaisia ja saksalaisia oluita, jotka Venäjällä ovat yleisesti olleet suositumpia ja edullisempia kuin elitistisinä pidetyt brittioluet.
Parempina aikoina kaupungin olutkuppila tarjosi vähintään 20–25 eri laatua ulkomaista olutta. Se oli eräänlainen vähimmäisvalikoima, jonka venäläiset oluenystävät saattoivat vielä hyväksyä. Hyvät ja kuuluisat baarit pitivät tarjolla hyvinkin viittäkymmentä tuontiolutlaatua, ja enemmänkin. Viime huhtikuun puolenvälin jälkeen jäljellä oli enää kolme tai neljä olutmerkkiä Tšekin tasavallasta ja Belgiasta.
Erään pietarilaisen pubin oluttarjonta maaliskuussa 2023.
Nyt valikoima on pitkälti sama, jos kohta hinnat ovat vähän laskeneet.
Eurooppalainen olut tai muu alkoholi ei siis ole tyystin hävinnyt. Miten ulkomainen olut yhä pääsee venäläiseen jakeluun? Pahamaineinen ”rinnakkaistuonti” näyttelee ilmeisen selvästi tärkeää roolia.
Lue lisää: Kuluttajina venäläiset eivät toistaiseksi kärsi – Näin tuontitavarat nyt kulkevat Venäjälle
Lue lisää: Soitto venäläiseen elektroniikkaliikkeeseen antoi vihiä siitä, miten Venäjä kiertää pakotteita
”Rinnakkaistuonnissa” esimerkiksi yksityishenkilö hakee kaupattavaa tavaraa maahan valmistajan ehkä tietämättä. Tämä tekee tekee vaikeaksi myös tuotteen laadun varmistamisen.
Pietarissa olutbaarin omistajat tekevätkin selväksi, että he tarkastavat itse maistamalla jokaisen tuontioluterän laadun. Pelissä voi olla jopa terveys.
Baarimikkokaverini Maksim, joka omistaa pienen pubin Pietarin nukkumalähiössä, kertoi, että äskettäin he olivat vähällä ostaa useita tynnyrillisiä London Pride -olutta (kukaan ei ole nähnyt tätä laatua Pietarissa viime kevään jälkeen). Onneksi he maistoivat sitä itse ennen kaupantekoa. Olut osoittautui väärennetyksi.
Sisustukseen kuuluva tynnyri muistuttaa avoimemmista ajoista.
Toinen syy siihen, että tiskeiltä on läpi vuoden saanut jopa erikoisempia länsimaisia olutmerkkejä, on varastointi.
Jotkut baarit ostivat viime vuonna varastoon tusinoittain oluttynnyreitä. Esimerkiksi IPA-olutlaatuja voi varastoida jopa vuoden ajan.
Bisnesratkaisuna tämä osoittautui huonoksi, sillä ennen varastointia hinnat ehtivät nousta ja vuoden mittaan ne tosiaan laskivat.
Maksim kertoi minulle, että aiempina vuosina hän saattoi helposti tehdä jopa 200 prosentin voittomarginaalin länsimaisilla olutlaaduilla. Tänään sata prosenttia on äärimmäinen unelma.
Ja vielä yksi huomio: ennen sotaa tuontioluiden osuus Venäjän markkinoilla oli 70 prosenttia, kotimaisten 30 prosenttia. Nyt luvut ovat täsmälleen päinvastaiset.
Vuodesta 2022 ei kuitenkaan tullut läpimurtovuotta Venäjän pienpanimoille. Markkinaosuus ja tuotantomäärät ovat kasvaneet mutta eivät kuitenkaan kovinkaan paljon.
Yhä harvemmilla ihmisillä on varaa käydä baareissa ja ravintoloissa.
Baarit ovat tyhjempiä kuin ennen, sillä ihmisillä ei ole entiseen tapaan varaa käydä ulkona.
Toiseksi Venäjällä on vähän humalaa. Ulkomaista humalaa on vaikeaa saada, ja venäläinen kelpaa vain joihinkin yksinkertaisiin olutlaatuihin kuten esimerkiksi lageriin. Tšuvassia on Venäjällä ainoa alue, jossa kasvatetaan hyvää humalaa. Sieltäkään ei kuitenkaan löydy laatua, joka on välttämätöntä IPA- ja portteri-tyyppisten oluiden panemisessa.
Viinakaupoista minun täytyy kirjoittaa myöhemmin erikseen. Ne elävät nimittäin kukoistuskauttaan. Näitä kauppoja on tullut Venäjälle koko ajan lisää, mutta vuonna 2022 rikottiin kaikki ennätykset.
Nykyisin viinakauppa löytyy jokaisen kaupungin jokaisesta vähintään 500 asukkaan kaupunginosasta.
Ja kyllä, monista löytyy konjakkia, jonka myyjät vannovat olevan ranskalaista – mutta se maksaa paljon enemmän kuin ennen.
Sanotaan, että venäläiset hukuttavat surunsa pulloihin ja laseihin. Vuonna 2022 surusta tuli todellisuuden synonyymi Venäjällä.
Siitä juontui uusi surullinen mutta viisas sananlasku:
Nyky-Venäjällä sinun on oltava juovuksissa pitääksesi pääsi selvänä.
Kirjeitä Venäjältä -sarjassa Helsingin Sanomiin kirjoittavat nyt Pietarista paennut Mihail, moskovalainen Jan ja Venäjän Karjalassa töitä tekevä Ivan. Heidän oikeita nimiään ei julkaista turvallisuussyistä. Työ riippumattomana journalistina on tekijöille uhka, joka voi johtaa Venäjällä pidätykseen tai vankeuteen. Jutut kootaan ja tiedonhankintaa tehdään myös HS:n toimituksessa. Tuotanto ja editointi: Tuija Pallaste / HS
Oikaisu 27.3. klo 14.40: Korjattu kuvateksti, jossa luki, että erään pietarilaisen pubin juomakaapissa oli enimmäkseen venäläisiä olutlaatuja. Etiketit viittaavat muihin kuin venäläismerkkeihin mutta pullojen ja tölkkien sisällöistä ei ole varmuutta.