Suomen puolustus vahvistuu, kun viime toukokuussa jätetty Nato-hakemus siunataan Turkin parlamentin hyväksyttyä viimeisenä liittolaismaana Suomen jäsenyyden.
Turkin parlamentin hyväksymä laki vaatii vielä presidentti Recep Tayyip Erdoğanin allekirjoituksen, jonka jälkeen ratifiointiasiakirja lähetetään Washingtoniin ja Suomen lippu nousee Naton päämajan lipputankoon Brysselissä.
Samalla 30 vanhan jäsenmaan liitto vahvistuu merkittävästi. Niin kutsuttua Nato-optiotaan 28 vuotta ylläpitänyt ja Venäjän hyökkäykseen vuosikymmeniä varautunut Suomi on Natolle ilmeisen tervetullut kumppani.
Lue lisää: Nato-optio täyttää huhtikuussa 27 vuotta, ja sen arvo vain nousee, kirjoittaa Unto Hämäläinen
”Suomi on sikäli poikkeuksellinen uusi Nato-jäsen, että se on koko ajan valmistautunut laajamittaiseen sotaan”, sanoo tutkija Jyri Lavikainen Ulkopoliittisesta instituutista. ”Natolla on ollut vuodesta 1945 lähtien sama uhka mutta 1990-luvulla liittokunta alkoi painottaa rooliaan kriisinhallintaorganisaationa.”
”Suomessa puolustuskykyä on pidetty yllä koko ajan systemaattisesti ja hankittu kylmän sodan ja silloisten rajoitusten loputtua juuri sitä aseistusta, jota Ukrainan sota osoittaa tarvittavan”, Lavikainen jatkaa. ”Suomi on todella sotilaallisesti kokoaan suurempi.”
Suomella on melko vähän ammattisotilaita palveluksessa, mutta 260 000 sotilaan kokoinen sodanajan reservi on eurooppalaisittain suuri. Tykistöllä on maavoimien viimeisen ilmoituksen mukaan käytössään 1 690 tykkiä, raketinheitintä tai raskasta kranaatinheitintä, mikä tekee tykistöstä Länsi-Euroopan suurimman.
Ilmavoimien F-35-ostos nosti Suomen puolustusmenot vuoden 2022 budjetissa 2,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta, kun Naton edellyttämä raja on kaksi prosenttia.
Nykyisistä jäsenmaista vain seitsemän pääsee tämän rajan ylitse. ”Kyse ei ole pelkästään suuresta reservistä, moderneista ilmavoimista tai vahvasta tykistöstä vaan sodankäynnin kulttuurista”, Lavikainen sanoo. ”Me voimme varustaa vahvan reservimme ja olemme harjoittaneet sitä.”
Suomen viiden tai kuuden miljardin euron vuotuiset puolustusmenot tosin ovat noin kahdessadasosa jäsenmaiden yhteenlasketuista puolustusmenoista. Yhdysvaltain vuoden 2021 puolustusbudjetti oli vuonna 2021 yhteensä 811 miljardia dollaria eli noin 70 prosenttia sotilasliiton jäsenmaiden yhteenlasketuista sotabudjeteista, kertoo Nato-tilasto.
Suorat Nato-menot ja jäsenmaksut eivät paljoa kerro, sillä liittokunnan puolustus perustuu jäsenmaiden kansallisiin asevoimiin.
Suomalaisupseerit ovat toistelleet ”Nato-yhteensopivuutta” kaikissa mahdollisissa hankinoissa 1990-luvulta lähtien mutta puolustusvoimien ponnistukset eivät ehkä sittenkään ole Naton kannalta ratkaisevia.
Suomen jäsenyyden myötä Nato saa meriraja mukaan lukien 1 344 kilometriä uutta Venäjän-vastaista rajaa. Ennestään Natolla ja Venäjällä on Liettuan ja Puolan Kaliningradin-vastaiset rajat mukaan lukien yhteensä 1 140 kilometriä yhteistä rajaa.
Onko Venäjän-rajan piteneminen Naton kannalta sitten hyvä vai huono asia?
”Riippuu vähän siitä, miten asiaa lähestyy”, Lavikainen aprikoi. ”Mehän olemme pitäneet omasta puolustuksestamme huolen. Eikä Venäjä ole rakentanut kunnollista sotilaallista infrastruktuuria Suomen-vastaiselle rajalle. Raatteentiellä nähtiin, mihin se johtaa, kun yhtä metsätietä pitkin kolonna etenee.”
Suomussalmelle talvisodassa hyökännyt Neuvostoliiton 163. divisioona sai tammikuussa 1940 tuekseen 44:nnen ukrainalaisen valiodivisioonan, joka tuhottiin mottitaisteluissa.
Ukrainalaisten komentaja, Tverissä Moskovan luoteispuolella syntynyt Aleksei Vinogradov teloitettiin tästä hyvästä diktaattori Josif Stalinin määräyksellä 11. tammikuuta 1940 Vasonvaarassa Uhtualla, noin viiden kilometrin päässä nykyisestä rajasta itään.
Venäjän joukkoja ei tosiaan nykyisen rajan takana kovin runsaasti ole. Kamenkassa Uudenkirkon Kaukjärvellä majailee 138. jalkaväkiprikaati, joka osallistui viime vuoden helmikuussa epäonnistuneeseen Kiovan valtausyritykseen. Seuraava tukikohta pohjoiseen mentäessä löytyy vasta Alakurtista Sallan korkeudelta. Miksi näin?
”Luulen, että kyse on priorisoinnista ja resursseista”, Lavikainen arvioi. ”He ajattelevat asevoimiensa sijoittelua kokonaisuutena, ja joukot oli pantu ennen hyökkäystäkin Ukrainan ympärille, Kaukasukselle ja Pietarin eteläpuolelle.”
”Esimerkiksi Kiinan rajalla ei ole juuri mitään, vaikka venäläiset tuskin kuvittelevat mitään eivätkä varmasti ole sinisilmäisiä. Resursseja ei ole loputtomasti.”
Jyri Lavikainen
Puolustusvoimien ponnistukset ja veronmaksajien panostukset maanpuolustukseen eivät kuitenkaan ole kaikki kaikessa.
”Suomi on Natolle tärkeä pelkällä olemassaolollaan”, Lavikainen huomauttaa. ”Venäjän on vaikea suunnitella esimerkiksi operaatioita Baltiaan ottamatta huomioon, mitä se Viron liittolainen siellä pohjoispuolella tekee.”
”Pohjois-Euroopan puolustus järjestetään Suomen Nato-jäsenyyden jälkeen aivan uudella tavalla. Millaisella, se varmaan hakee vielä muotoaan. Mutta mukaan tulee varmasti asioita, jotka eivät aiemmin ole olleet mahdollisia.”
Puheet Pohjolan yhteisistä ilmavoimista ovat Lavikaisen mukaan hyvä esimerkki uudesta ajattelusta. ”Tai vaikka Pohjois-Kalotin maajoukkojen harjoitukset, joissa norjalaiset voivat siirtyä Suomen puolelle ja heitä voidaan huoltaa Suomesta, kun maarajoilla ei ole merkitystä.”
Täydellistä Suomen Nato-onni ei ole ennen kuin Ruotsi on sotilasliitossa mukana. Naton kannalta yhtenäinen Pohjola ja Itämeren hallinta ovat tärkeitä, samoin Etelä-Ruotsi Baltian puolustuksen takia. Suomen kannalta Ruotsi on tärkeä kumppani jo yksin huoltoyhteyksien vuoksi. Ruotsin vahva aseteollisuus taas täydentää Suomen vahvaa reserviläisarmeijaa hyvin.
Muutoin Ruotsin puolustuspolitiikka ei saa Lavikaiselta järin korkeaa arvosanaa.
”Heidän puolustusratkaisunsa ovat olleet täysin virheellisiä, ennen kaikkea asevelvollisuudesta luopuminen vuonna 2009, heti Georgian sodan jälkeen. Sehän oli puhdasta sokeutta!”
”Nythän he rakentavat puolustuskykyään uudelleen mutta se kestää vuosikausia. Helpompi on rikkoa kuin rakentaa.”
Kumppanuus Ruotsin kanssa on joka tapauksessa Suomelle elintärkeä.
”Ruotsin saaminen Naton jäseneksi on Suomen ensimmäinen tehtävä Nato-jäsenyyden jälkeen”, Lavikainen sanoo.