Pariisi
”Tässä on nyt käytetty todella paljon energiaa” – mutta asiaan, joka ei ole sen väärti.
Orléansin yliopiston taloustieteen professori Anne Lavigne puhuu eläkeuudistuksen aiheuttamasta kriisistä Ranskassa.
Lavigne tuntee Ranskan eläkejärjestelmän perin pohjin, sillä hän työskenteli pitkään asiantuntijoista ja kansanedustajista koostetussa eläkeneuvostossa, joka neuvoi hallitusta eläkeasioissa.
Kiistelty eläkeuudistus ei läpi mennessään saa Ranskan taloutta kukoistamaan. ”Eikä valtio joudu vararikkoon, mikäli se ei läpi menisikään”, Lavigne sanoo puhelimitse Orléansista.
Parlamentissa viime torstaina ilman äänestystä eteenpäin runnottu eläkeuudistus on kuohuttanut Ranskaa viime viikot. Presidentti Emmanuel Macron kertoi keskiviikon suorassa televisiohaastattelussa, ettei aio perääntyä ”välttämättömästä” eläkeuudistuksestaan. Torstaina ranskalaiset järjestivät yleislakon ja yli miljoona ihmistä osoitti raivokkaasti mieltään kaduilla ympäri maata.
Lavignen mukaan eläkeuudistuksella ei olisi ollut ehdotonta kiirettä. Hän tiedostaa toki selvästi valtion budjetin alijäämän, jota on kavennettava jotenkin.
”Kyse on noin kymmenestä miljardista eurosta. Onko se sitten paljon vai vähän? Se vastaa summaa, jonka Ranska laittoi pandemian aikana ilmaisiin koronatesteihin”, Lavigne sanoo.
Orléansin yliopiston taloustieteen professori Anne Lavigne.
”Eläkeuudistuksen sijaan vaihtoehtoina olisi ollut vaikkapa nostaa sosiaaliturvamaksuja tai kaventaa jo eläkkeellä olevien eläkkeitä. Enemmän tässä on silti kyse poliittisesta valinnasta ja siitä, että presidentti lähettää sen avulla lupauksen ponnistelusta eurooppalaisille kumppaneilleen, jotka ovat saattaneet ihmetellä Ranskan jatkuvaa velkaantumista”
Nyt puitava eläkeuudistus on Macronin toinen. Ensimmäistä ehdotusta valmisteltiin ja alettiin ajaa läpi maaliskuussa 2020, kunnes koronapandemia jähmetti sen. Lavignen mukaan Macronille on tärkeää, että tällä kertaa eläkeuudistus ei epäonnistu, sillä hän haluaa jättää jäljen Ranskan taloutta vahvistaneena presidenttinä, start up -kansan symbolina.
Moni presidentti on yrittänyt ennenkin koskea Ranskan eläkejärjestelmään huonolla menestyksellä. Lavignen mukaan ranskalainen eläkesysteemi on yksi maailman koukeroisimmista.
”En usko, että monikaan mielenosoittaja osaa laskea oman eläkkeensä. Jopa talouden asiantuntijoilla on vaikeuksia ymmärtää systeemiä, niin vaikea se arkkitehtonisesti on.”
Lavigne luettelee, että eläkejärjestelmiä on nelisenkymmentä ja on olemassa perus- ja täydennyseläke.
”Ranskassa ei ole eläkkeiden automaattista pilotointisysteemiä, jossa eläkkeet sidotaan eliniänodotteeseen ja jossa niitä korjataan ja arvioidaan vuosittain, kuten melkein kaikissa muissa Euroopan maissa, vaan ne liittyvät meillä herkästi talouskasvuun”, Lavigne sanoo.
Lavigne arvioi, että Ranskan eläkkeet ovat ”yhä hyvin anteliaita”. Eläkeläisten köyhyys on vähäistä ja elintaso on korkealla. Heitä eläkeuudistus ei kosketa, vaan se kurittaisi eniten pian eläkkeelle jäämistä suunnittelevaa sukupolvea, vuosina 1961–72 syntyneitä ranskalaisia. Se Lavignesta on epäoikeudenmukaista.
”Ranskassa ei ole kunnon yhteiskunnallisen dialogin kulttuuria, ja sen näkee siinä, miten tämä uudistus on edennyt. Ihailen esimerkiksi sitä, miten Suomessa on uudelleen järjestetty ihmisten työurien loppuja. Miksi me emme pysty siihen? Haaveilen suomalaisesta konsensuksesta. Tai ruotsalaisesta, siitä että eläkeuudistusta valmisteltaisiin pitkään etukäteen ja että sitä tarkasteltaisiin perusteellisesti”, Lavigne sanoo.
Taloustieteilijä muistuttaa, että Ranskan eläkeikä olisi noussut 64 ikävuoteen joka tapauksessa vuosiin 2030–2035 mennessä, sillä harva ranskalaisista olisi kerännyt täyteen eläkkeeseen oikeuttavia ”pisteitä” 62 ikävuoteen mennessä.
Miksi ranskalaiset sitten protestoivat eläkeiän korotusta niin raivoisasti?
”Tässä ei ole kyse pelkästään eläkeuudistuksesta vaan yleisestä epäluottamuksesta Macronia ja politiikkaa kohtaan. Macron edustaa kansalle puhdasta intellektuellia eliittiä, teknokraattia joka on varma tiedoistaan ja taidoistaan”, Lavigne sanoo.
Eläkeuudistus on nyt perustuslakineuvoston tarkistettavana. Lavignen mukaan on varauduttava siihenkin, ettei uudistus mene lopulta läpi. Muutoksia reformiin taatusti tullaan vielä tekemään.
”Vaikka reformi ei mielestäni ole täysin välttämätön, siitä tulee olemaan läpi mennessään hyötyä Euroopan unionin talouden vakauttamisen kannalta. Vaikkei se tule ravisuttamaan tai muuttamaan Ranskan taloutta, en voi silti ekonomistina väittää vastaan, etteikö siitä, että ihmiset työskentelevät pari vuotta lisää, olisi mekaanista taloudellista hyötyä myös Ranskalle. Siitä Macron nyt lyö vetoa”, Lavigne sanoo.
Jos reformi taas ei mene läpi, Lavignen mukaan kansalaiset tulevat ajattelemaan, että he ovat voittaneet ja hallitus joutuu pohtimaan, mistä ne puuttuvat kymmenen miljardia sitten saadaan.
”Minun suurin huoleni ja isoin tragedia on se, ettei mikään muutu”, hän sanoo.
Ranskan talouden tulevaisuudesta Lavigne ei ole silti huolissaan.
”Ranskan talous on selvinnyt suurimmitta kolhuitta monista viimeaikaisista sokeista, sillä meillä on esimerkiksi omaa ydinvoimaa ja olemme kohtalaisen vahva maatalousmaa.”
Työttömyys on myös vähentynyt Macronin aikana.
”Erityisesti nuorten työllisyyteen satsaamisen tuloksia alamme nähdä nyt. Koronapandemia ja sota ovat kurittaneet Ranskan taloutta, ja on vain normaalia, että kasvu lähtee nousuun vähän hitaammin kuin tavallisesti”, Lavigne sanoo.
