Ei ole ihme, että nuoret osoittavat nykyisin mieltään niin monin tavoin, ajattelee historioitsija Peter Frankopan. Yhteiskuntamme säännöt eivät ole oikeudenmukaiset tuleville sukupolville, hän perusteli, kun tapasimme syksyllä Helsingin kirjamessuilla.
Haastattelin Silkkiteistä kirjoittanutta historioitsijaa siitä, mitä länsimaat ovat. Tutkijat ovat etsineet sopivaa määritelmää iät ajat. Venäjän hyökkäyssodan jälkeen länsi on vilissyt aiempaa useammin maailman johtajien ja medioiden puheissa.
Yleensä sävy on demonisoiva tai ylistävä, muttei Frankopanin.
Syvin ero lännen ja muun maailman välillä on tulevaisuudenuskossa, hän esittää. Meillä lännessä se on huvennut.
”Jos kysyt ihmisiltä Lontoossa, Madridissa tai Helsingissä, tuleeko heidän lastensa elämästä parempaa vai huonompaa kuin heillä, on vastaus lähes kaikkialla Euroopassa, että huonompaa”, hän sanoi.
Lännen ulkopuolella vastaus on päinvastainen.
”Optimismi, kunnianhimo ja toiveikkuus on erittäin vahvaa. Se mahdollistaa täysin toisenlaisen poliittisen yhtälön.”
Opiskelijat arvostelivat Italian hallitusta epäonnistumisista ja viiveestä koulujen uudelleen avaamisen kanssa puolen vuoden koronasulun jälkeen. Mielenosoittajia Torinossa 25. syyskuuta 2020.
”Kun suuntaa katseen länsimaihin, näkee, että eurooppalaiset nuoret ovat masentuneita”, todisti Iranin ylin johtaja ajatollah Ali Khamenei jo vuonna 2018.
Khamenein blogikirjoitus Kummat ovat masentuneempia, länsimaiset vai iranilaiset nuoret? oli sisällöltään silkkaa propagandaa, jonka tarkoituksena oli perustella, etteivät kunnianhimoiset iranilaisnuoret tarvitse länsimaisia viihdepalveluita.
Siitä huolimatta nuorten mielenterveysongelmat ovat todellinen huoli.
Monet viime vuosina julkaistut tutkimukset tukevat Peter Frankopanin väitettä. Vuonna 2018 Ipsos julkaisi Bill & Melinda Gates -säätiön rahoittaman selvityksen nuorten tulevaisuudenuskosta. Siitä kirjoittivat monet lehdet, kuten The Guardian.
Kyselyyn osallistuneista 15 maasta valoisimpana tulevaisuutensa näkivät kenialaiset, meksikolaiset, kiinalaiset, nigerialaiset ja intialaiset nuoret. Synkimpänä ruotsalaiset ja nytkin mieltään osoittavat ranskalaiset.
Kun kiinalaisista nuorista naisista 78 prosenttia uskoi elintasonsa parantuvan tulevaisuudessa, saksalaisista nuorista naisista näin ajatteli vain 31 prosenttia.
Vuonna 2021 Unicef julkaisi puolestaan 21 maata kattaneen tutkimuksen. Sen perusteella länsimaissa yhä harvempi nuori uskoi luokkanousuun. Köyhemmissä maissa tulevaisuudenusko oli sen sijaan keskimäärin vahvempaa.
Missä nuoret ovat optimistisimpia? Köyhemmissä maissa, summasi The New York Times selvityksestä kirjoittamansa lehtijutun otsikossa.
Opiskelijoita Ranskan eläkeuudistuksen vastaisissa mielenosoituksissa 28. maaliskuuta 2023.
Frankopanin mielestä Euroopan ongelma on se, että meillä on rikkaita vanhuksia mutta köyhiä nuoria, ja samalla maanosalta puuttuu suunta.
Monissa muissa maissa kehitysprojektit ulottuvat vuosikymmenten päähän. Euroopassa vallitsee ainoastaan hapuileva näkemys siitä, että haluamme säilyttää rauhan ja pysyä rikkaina, hän kuvaili.
Kummassakaan emme ole onnistuneet.
Frankopanin mukaan on vaikea tavoittaa nuoria, kun viesti on, että ”kaikki tulee olemaan teillä huonompaa”.
”Saatte vähemmän rahaa, vähemmän vakautta, mahdollisuutenne ostaa kiinteistöjä jäävät heikommiksi – ja lisäksi sairaudet, sota, ilmastonmuutos ja muuttoliikkeet lähestyvät teitä ja teidän on selviydyttävä tästä kaikesta.”
Milloin tämä käänne huonomman tulevaisuuden suuntaan sitten tapahtui? Vielä vuosituhannen alussa vallitsi kepeys.
Lukiolaiset vaativat lisää rahoitusta kouluihin koronaviruspandemian leviämisen vuoksi mielenilmauksessa Roomassa 18. tammikuuta 2021.
Elokapina järjesti Luontokatokapina-mielenilmauksen Mannerheimintiellä, Helsingissä 6. lokakuuta 2022.
Muistan, että vuonna 2007 olimme päivän verran järkyttyneitä riutuneiden jääkarhujen kohtalosta. Olin seitsemännellä luokalla, ja koulussa oli katsottu vuotta aiemmin julkaistu Al Goren ilmastodokumentti Epämiellyttävä totuus.
Sitten epämiellyttävä totuus unohtui. Kauppoihin tulivat ensimmäiset iPhonet. Kehitys kehittyi, puhelimet olivat joka vuosi parempia, musiikki käsitteli rusketusraitoja ja pyllyjä, aatteenpaloa ei tarvittu.
Onpa tylsää, kun maailma on näin valmis, mietin välillä teininä. Tyypillistä 2000-lukua.
Viimeistään seuraavan vuosikymmenen lopulla kaikki oli jo kesken. Keväällä 2019 ilmastomarssi keräsi ympäri maailmaa nelisen miljoonaa osallistujaa, suuri osa oli koululaisia. Tuli muita valtavia liikkeitä, joissa sentään eli toivo paremmasta tulevaisuudesta: Black Lives Matter. Me too.
Viime viikkoina Ranskassa lukio- ja yliopisto-opiskelijat ovat osallistuneet sankoin joukoin eläkeuudistusta vastustaviin mielenosoituksiin. Sekä vanha 62 vuoden että uusi 64 vuoden eläkeikä on nuorille mielenosoittajille kaukainen, mutta tunne epäoikeudenmukaisuudesta on läheinen.
Maailma ympärillä on paitsi kesken myös kehittymässä aivan väärään suuntaan.
Olisi silti kyseenalaista väittää, että nuoret olisivat sen tyytyväisempiä länsimaiden ulkopuolella, sanoo tutkimusprofessori Sofia Laine Nuorisotutkimusseurasta.
Viime vuosina nuorisotutkijat ovat olleet huolissaan nuorista kaikkialla. Syynä on korona.
Ranskalaisopiskelijoita eläkeuudistuksen vastaisissa mielenosoituksissa 28. maaliskuuta 2023.
Tästä hoitovelasta ei ole vielä käyty kunnollista yhteiskunnallista keskustelua, Laine harmittelee.
”Pandemia näkyy nuorten mielenterveyden laskuna kaikkialla maailmassa.”
On tietenkin niin, että mitä köyhemmät olot, sitä enemmän rahalla voi parantaa elämää.
Tutkijat ovat kuitenkin havainneet viime vuosina myös ilmiön, jossa nuoret pyristelevät irti jatkuvan talouskasvun elämäntavasta ja vanhempiensa menestyksen mittareista. Sitäkin esiintyy kaikkialla maailmassa.
Puhutaan nuorista, jotka valitsevat aktiivisesti passiivisuuden, toteaa Laine.
Kiinan hillityssä kulttuurissa makaamisesta tuli poliittista. Vailla vastarintaa, toimintaa tai pyrkimyksiä, pitkällään makaavat nuoret (躺平 tǎngpíng) jättäytyivät pois oravanpyörästä, jossa mukana pysyminen näytti vaativan jatkuvasti enemmän ja antavan vähemmän.
Ranskalaisnuoret ovat viime viikkoina paitsi protestoineet ja mellakoineet myös tanssineet ja juoneet viiniä valloittamillaan kampuksilla.
Eri yhteiskunnissa turhautuminen ja vapaudenkaipuu näkyvät tietenkin eri tavoin.
Viime syksynä iranilaisnuoret osoittautuivat juuri niin kunnianhimoisiksi kuin Khamenei heitä ylisti. He nousivat vastustamaan diktatuuria ja naisten sortoa.
Lopulta ei siis ehkä pitäisikään olla huolissaan, vaikkei länsimaisten nuorten elintaso yltäisi vanhempiensa tasolle. Ehkä se nousi vanhemmilla jo turhankin korkealle?
Kasvuhuumassa on helppoa unohtaa oleellinen.