Tätä arviota Ukrainassa käytävästä sodasta ei haluta kuulla:
”Meiltä puuttuu realistinen näkemys siitä, miten sota voi aikanaan päättyä”, sanoo Oslon rauhantutkimusinstituutin vanhempi tutkija Sebastian Schutte.
Schutte kertoo kirjoittaneensa näkemyksistään blogikirjoituksen tutkimusinstituutin verkkosivuille. Otsikkoon hän kirjoitti, että Naton pitäisi pyrkiä Ukrainassa rauhaan voiton sijaan.
Mitä siitä seurasi?
Rauhantutkija sai viharyöpyn sosiaalisessa mediassa.
Sebastian Schutte.
UkrainaSSa käydään sotaa, josta ei ole vaikeaa tehdä moraalista kannanottoa.
Ukraina taistelee maa-alueistaan, demokratiastaan, itsenäisyydestään ja koko Euroopan turvallisuudesta. Vastassaan sillä on julma hyökkääjä, joka yrittää anastaa jotain sellaista, mikä ei sille kuulu, ja joka vähät välittää sodan säännöistä.
Schutten mukaan puhuminen oikeasta ja väärästä on hyvä alku, mutta se ei ole keskustelu, joka ratkaisee sodan kulun tai määrittelee sodan realiteetit.
Sodan yksi olennaisimmista realiteeteista on se, että Venäjä on ydinasevaltio. Se vaikuttaa ihan kaikkeen.
Schutte vertaa keskustelua Ukrainassa käytävästä sodasta siihen, miten Afganistanista puhuttiin 20 vuoden ajan.
Sotaa perusteltiin Talebanin hirmuteoilla, jotka kohdistuivat erityisesti naisiin ja tyttöihin. Sodan annettiin jatkua vuosikausia ilman sen kummempaa päämäärää. Lopulta kansainväliset joukot rynnivät Afganistanista ulos ja talebanit palasivat takaisin valtaan.
Schutten mukaan samaa moraalista hokemaa ilman päämäärää on kuultavissa Ukrainassa käytävää sotaa kohtaan.
”Moraalinen paheksunta on korvike sille, ettemme tiedä, miten tämä sota voi päättyä.”
Hänen mukaansa tämä on huomattavissa myös lännen aseapupaketeista. Reagoimme Venäjän yliotteeseen taistelukentillä, mutta emme anna tarpeeksi, jotta Ukraina todella voittaisi, Schutte sanoo.
Venäjän ohjusisku tuhosi kerrostalon ja tappoi kymmenen ihmistä Zaporižžjassa maaliskuussa.
Schutten näkemys on, että Naton pitäisi ottaa vetovastuu rauhan edistämisestä ja sen pitäisi päättää realistinen päämäärä, jonka mukaan se antaa aseapua Ukrainalle.
Hänen mukaansa diplomaattisen ja sotilaallisen ratkaisun tulisi kulkea rinta rinnan.
Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on sanonut, että maa on valmis rauhanneuvotteluihin sen jälkeen, kun se on vallannut takaisin omat maa-alueensa.
Mutta onko se realismia?
Schutten mukaan ei.
Vaikka Ukraina saisi puskettua Venäjän joukot pois maaperältään, aggressiivista ja nöyryytettyä Venäjää tuskin kiinnostavat siinä vaiheessa rauhanneuvottelut, vaan se jatkaisi sotilaallisia iskuja naapurimaahansa.
Siinä tilanteessa Ukrainalle ei aukene Naton ovi eikä artikla viiden kaltainen vahva turvatakuu länneltä, Schutte sanoo.
Tämän esteenä ovat Venäjän ydinaseet.
”Kukaan ei halua yhteenottoa ydinasevaltion kanssa.”
Schutten mukaan diplomaattiset neuvottelut, joiden tulisi alkaa mieluimmin aikaisemmin kuin myöhemmin, ovat lopulta ainoa tie rauhaan.
Schutten kanssa samoilla linjoilla on ohjelmajohtaja Christopher Chivvis Carnegie Endowment for International Peace -ajatushautomosta. Hän pitää Ukrainan tavoitetta vallata kaikki maa-alueensa takaisin sotilaallisesti täysin epärealistisena.
Ja vaikka Ukraina onnistuisikin saamaan alueensa takaisin Venäjältä, se ei ratkaise maiden välistä poliittista konfliktia, Chivvis sanoo.
”Ukrainan pitää hyväksyä se tosiasia, että he eivät tule voittamaan takaisin kaikkia valtaamiaan alueita. Paras ratkaisu heidän kannaltaan on se, että he alkavat neuvotella tulitauosta Venäjän kanssa”, Chivvis toteaa.
Chivvisin odotukset Ukrainan vastahyökkäykselle eivät ole suuret, vaikka hän muistuttaa, että sodan kulkua on vaikea ennustaa.
Hän uskoo, että mahdollisen vastahyökkäyksen jälkeen Ukrainalla on edessä tiukat neuvottelut lännen kanssa.
Christopher Chivvis.
Yhtenä syynä tälle ovat länsimaiden hupenevat sotilasmateriaalit, kuten ammukset ja aseet, joita ilman Ukraina tuskin kykenee jatkamaan sotaa.
Ukrainaa kannustetaan keskusteluihin tulitauosta, Chivvis ennustaa.
Chivvisin ja Schutten näkemykset eroavat paljon Suomessa ja muissa Venäjän naapurimaissa käydystä julkisesta keskustelusta.
Keskustelu on keskittynyt pääosin aseapuun ja siihen ajatukseen, että Ukrainan tulee voittaa sota aseellisesti.
Taustalla on juurikin moraalinen oikeudenmukaisuuden kokemus. Venäjän toiminta on kaikilta osin brutaalia ja väärin, eikä sille pidä antaa periksi.
Aseavun jatkamista kannattaa myös konfliktien estämiseen ja ratkaisemiseen keskittyneen kansalaisjärjestön, International Crisis Groupin, asiantuntija Simon Schlegel. Hänen mukaansa jatkuva aseellinen apu on ainoa vaihtoehto tällä hetkellä, koska parempaakaan vaihtoehtoa ei ole.
”Jos olisi muita vaihtoehtoja, puhuisimme niistä, mutta ongelma on se, että ei ole muuta vaihtoehtoa.”
Schlegelin mukaan muut vaihtoehdot vaatisivat sitä, että Ukraina luopuu maa-alueistaan, ja sitä ei voi kukaan suositella Ukrainalle.
Simon Schlegel.
Jos alueluovutuksiin päädyttäisiin, hän pitäisi sitä huolestuttavana ennakkotapauksena ja uskoisi sen heikentävän koko Euroopan turvallisuutta entisestään.
Monet asiantuntijat ovat sanoneet, että tässä sodassa ja mahdollisessa rauhassa on kyse koko maailmaa koskevista yhteisistä pelisäännöistä. Venäjälle ei voi antaa kuvaa, että sitä koskisivat eri säännöt.
Myös Ukrainan kansan viesti on ollut kirkas. He haluavat häätää Venäjän joukot maaperältään ja palauttaa vuoden 1991 rajat. Tämä tarkoittaisi myös Krimin niemimaan ja Itä-Ukrainan Donbassin ja Luhanskin alueiden palauttamista Kiovan hallintaan.
Schlegel asuu itse Kiovassa ja on sitä mieltä, että ukrainalaiset ovat yhä hyvin yhtenäisiä ja sitoutuneita tähän päämäärän.
Ukrainalainen sotilas juoksuhaudassa Donbassin alueella tammikuussa.
Ukrainan asioista päättää Ukraina itse, näin länsijohtajat ovat sodan alusta asti hokeneet. Lännen aseavulla on kuitenkin väistämättä vaikutuksensa Ukrainan päätöksiin tulevaisuudestaan.
Chivvisin mukaan Ukrainan mahdollisen vastahyökkäyksen jälkeen Zelenskyillä on edessään kova paikka. Hän on pitänyt joukkojen moraalia yllä asettamalla tavoitteet korkealle. Ne eivät kuitenkaan ole realistisia, Chivvis sanoo.
Hän uskoo, että loppukesästä Zelenskyi joutuu suostuttelemaan kansansa tulitaukoneuvottelujen taakse, mikä ei varmasti herätä suosionosoituksia.
Se, miten Putin suhtautuisi mahdollisiin tulitaukoneuvotteluihin, on suuri kysymysmerkki. Chivvisin mukaan Putin tuskin itsekään osaa siihen vielä vastata.
”Luultavasti hän ajattelee tällä hetkellä, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa taistelua, koska se on ollut myös Ukrainan ja lännen viesti Venäjälle”, Chivvis sanoo.
Hän pitää mahdollisena myös sitä, ettei Putin suostu tulitaukoneuvotteluihin.
Oli Putinin kanta mikä tahansa, Chivvis näkee, että tulitauko on se, mihin Ukrainan pitäisi vastahyökkäyksen jälkeen pyrkiä.
”Se on ainoa keino vähentää sodan aiheuttamaa inhimillistä kärsimystä ja myös estää sodan mahdollinen laajeneminen.”
Kun keskusteluyhteys on avattu ja mahdollisesta tulitauosta sovittu, voi avautua mahdollisuus laajemmille keskusteluille sotaan johtaneista poliittisista ongelmista, jotka tämän sodan alun perin aiheuttivat, Chivvis sanoo.
Schutte puolestaan uskoo, että Ukrainan luopuminen Krimistä tarjoaisi Putinille ulospääsyn sodasta. Hän voisi kotiyleisölleen osoittaa, että on saavuttanut jotain, vaikka sota on ollut Venäjälle täydellinen epäonnistuminen.
Vaihtokaupassa Venäjän pitäisi hyväksyä länsimaiden tarjoamat vahvat turvatakuut Ukrainalle, mitkä ovat elinehto kestävälle rauhalle.
Schutte ymmärtää täysin, miten paljon vihaa ja suuttumusta Krimistä luopuminen herättäisi ukrainalaisissa. Hän näkee tämän silti ainoana realistisena tienä kohti rauhaa.
Chivvis suhtautuu Krimin tilanteeseen varovaisemmin. Hänen mukaansa keskustelu Krimin statuksesta pitäisi siirtää 15 tai 20 vuoden päähän, jolloin mahdollisissa tulitaukoneuvotteluissa olisi helpompi päästä eteenpäin.
Hänen mukaansa Ukrainan pitäisi kuitenkin luopua ajatuksesta, että he saavat Krimin takaisin aseellisesti.
Sekä Schutte että Chivvis pitävät Ukrainan Nato-jäsenyyttä hyvin epätodennäköisenä lähitulevaisuudessa. Chivvis uskoo, että tämä tehdään Ukrainalle selväksi heinäkuussa Vilnassa pidettävässä Nato-kokouksessa.
Schutte näkee aiheellisena huolena sen, että kompromissi Venäjän kanssa rikkoisi sääntöihin pohjaavaa maailmanjärjestystämme.
Hän on kuitenkin sitä mieltä, että sääntöjä rikottiin räikeästi jo 2000-luvun alussa, kun Yhdysvallat hyökkäsi Irakiin ilman minkäänlaisia seurauksia.
Schutte peräänkuuluttaa valtioiden välisten sääntöjen uudelleenluomista.
”Mikään ei oikeuta Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Se rikkoo kansainvälistä lakia, ja se on rikos ihmisyyttä vastaan, mutta säännöt, joita ei ole 20 vuoteen noudatettu, pitää luoda uudelleen.”
Siviilejä evakuoitiin Hersonin alueelta marraskuussa.
Miltä Euroopan tulevaisuus sitten näyttää?
Schutten mukaan meidän on parasta tottua ajatukseen uudesta kylmästä sodasta Euroopassa.
Se tuo mukanaan hyvin jännitteisen ilmapiirin, ja vahvan rajan Euroopan ja Venäjän välille.
Hyvä puoli on kuitenkin se, että länsi tietää miten kylmä sota voitetaan, koska se voitti sen viimeksikin, Schutte sanoo.
”Voitamme sodan lopulta luottamalla liberaaleihin arvoihimme, panostamalla taloudelliseen kasvuun ja menestykseen, vapauteen ja demokratiaan, niin pitkään, että eristetyn yksinvaltiuden alla elävät venäläiset kyllästyvät järjestelmäänsä, ja muutos alkaa sisältäpäin, heistä itsestään.”
