Kadulla joku näyttää seuraavan. Hän ottaa valokuvia.
Aktivistien sisäiseen keskusteluryhmään tulee uusi jäsen, joka lopulta vaikuttaa keräävän tietoja ja haastavan riitaa.
Puhelinhäiriköinti jatkuu
Venäläisiltä verkkosivuilta löytyy juttuja, joissa on omaa nimeä mustamaalataan.
Elvira Kimin ja Dmitri Repinin kuvien taustalla ruutukaappauksia sivuilta, joilla mustamaalaavia kirjoituksia on ollut.
Tällaisiin asioihin venäläisaktivistit kertovat törmänneensä Suomessa. Pelko häirinnästä ja mediajulkisuudesta sulkee monien suut. Mutta venäläistaustaiset Elvira Kim ja Dmitri Repin haluavat kertoa kokemuksistaan ja pelostaan julkisesti.
Siperiasta kotoisin oleva Elvira Kim muutti muutamia vuosia sitten Kiinan kautta Suomeen. Hän käsittelee Instagram-sivullaan ja Youtube-kanavallaan aiheita, jotka eivät ole Venäjällä suuressa suosiossa, kuten Venäjän sotaa Ukrainassa, feminismiä ja Venäjän kolonialismia.
”Lähes kaikki, mitä Venäjällä historiasta opetetaan, on roskaa, koska opetuksessa on niin paljon sokeita pisteitä”, Kim sanoo.
Hän toimii venäjänkielisessä Tampere sotaa vastaan -ryhmässä. Ryhmä osoittaa mieltään erityisesti Venäjän Ukrainassa käymää sotaa vastaan. Sillä on sosiaalisessa mediassa kaikille avoimia ryhmiä, ja pikaviestipalveluissa sekä avoin että suljettu keskusteluryhmä.
Tampeella asuva Elvira Kim vastustaa Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan ja kommentoi aihetta sarjakuvien avulla.
Tammikuussa aktiviestien tietoja ja valokuvia päätyi yllättäen venäjänkielisille verkkosivuille. Juttuja julkaistiin esimerkiksi bloknot.ru-alustalla, joka kuvailee antavansa ”merkittävän panoksen venäläisten arvojen vaalimiseen”.
Yhdysvaltalaisen median faktantarkistukseen keskittyvän sivuston mukaan se on venäläislähtöinen salaliittoteorioita levittävä valemedia. Sivusto määrättiin tammikuussa Moldovassa suljettavaksi, koska Moldovan viranomaiset katsoivat sen lietsovan vihaa ja oikeuttavan sotaa.
Toinen aktivisteja mustamaalannut sivusto PolitNavigator on Ukrainassa vuonna 2014 alkunsa saanut Venäjä-myönteinen propagandasivusto. Ukrainalainen mediajärjestö The Institute of Mass Information kuvailee sitä Ukraina-vastaiseksi julkaisuksi.
Sivustojen omistajuus ja rahoitus eivät ole läpinäkyviä.
Suomessa asuvia venäläisaktivisteja mustamaalaavissa kirjoituksissa väitettiin, että he valmistelisivat Suomessa ”terroristista ja kumouksellista toimintaa”. Jutuissa julkaistiin esimerkiksi aktivistien kuvia, nimiä ja muita henkilötietoja. Tekstit julkaistiin suomeksi käännettynä MV-lehti-sivustolla.
Kimiä kuvailtiin ”tunnetuksi radikaali-aktivistiksi”.
Kim uskoo, että tiedot oli kerätty lähinnä sosiaalisesta mediasta. Niitä on otettu ainakin hänen venäläiseltä Facebookia vastaavalta Vkontakte-sivultaan. Näin hän päättelee siksi, että sinne oli hakkeroinnin kohteeksi joutumisen seurauksena jäänyt hänestä väärää tietoa, kuten väärä kotikaupunki. Hän on nyt sulkenut Vkontakte-sivunsa kokonaan.
Elvira Kim on osoittanut mieltään Venäjän hyökkäystä vastaan. Hän tekee somesisältönsä pääsääntöisesti venäjäksi.
Tietoja sodanvastaisista aktivisteista yritetään kalastella myös heiltä itseltään. Mielenosoituksiin osallistujien Telegram-pikaviestipalveluryhmässä on Kimin tietojen mukaan kyselty esimerkiksi tapahtumien järjestäjien nimiä ja sukunimiä sekä kuvia ja videoita. Ryhmäkuvia, joissa näkyy mielenosoittajien kasvoja, on pyydetty saada paremmalla resoluutiolla.
Toisaalta ryhmissä jaetaan kuvia myös oma-aloitteisesti.
Kim kertoo, tuntemattomilla kyselijöillä on yleensä näkyvillä vain venäläinen, miespuolinen etunimi ilman kasvokuvaa. He myös pyrkivät nostattamaan konflikteja ja vaikuttamaan mielipiteisiin, Kim kuvailee.
”He esimerkiksi puhuvat ukrainalaisista halventavasti.”
Helsingissä asuvilla venäläisaktivisteilla on samanlaisia kokemuksia, Kim kertoo.
Yleisissä, eri kaupunkien aktivistien yhteisissä ryhmissä on muutamia satoja ihmisiä ja aktiivista keskustelua. Ryhmäläisten ei ole mahdollista profiilien perusteella tietää yksityiskohtia varsinkaan vähemmän aktiivisista keskustelijoista.
Aktivistit ovat perustaneet mielenosoitusten järjestämistä varten myös pienempiä, suljettuja ryhmiä.
Osa aktivisteista kertoo myös seuraamisesta, valokuvaamisesta ja Venäjällä asuvaan perheeseen kohdistuvasta puhelinhäirinnästä, muttei tahdo lisähäirinnän pelossa nimeään lehteen.
Supon apulaispäällikkö Teemu Turunen
”Pakolaisvakoilu” on termi, joka kattaa yllä mainittuja toimia. Terminä se tosin on huono, myöntää Supon apulaispäällikkö Teemu Turunen.
Nimestään huolimatta toimien kohteeksi ei joudu vain pakolaisia, vaan myös muita ulkomaalaistaustaisia, joiden entinen kotimaa on autoritaarinen. Toimintakaan ei välttämättä sisällä suoranaista vakoilua.
”Se on autoritaarisen valtion diasporaan, oman maan kansalaisiin tai kaksoiskansalaisiin kohdistamaa vaikuttamis- ja vakoilutoimintaa”, Turunen selittää.
Usein toimintaa toteuttavat turvallisuustiedustelupalvelut ja -koneisto. Maa tai muu toimija voi myös pyrkiä pakottamaan ulkomailla asuvia kansalaisiaan keräämään tietoa muusta diasporasta. Toimintaan voi sisältyä esimerkiksi kiristystä tai häirintää.
”Käytössä on sama toimintamalli, jolla he toimivat omassa kotimaassaan. He tuovat sen mallin toiseen maahan.”
Kohteena olevaa ihmistä voidaan painostaa tekemään tai olemaan tekemättä jotain.
”Yhteistä näille henkilöille [eli kohteille] on se, että he ovat usein heikommassa asemassa olevia tai heillä on entiseen kotimaahansa jokin yhteys tai haavoittuvuus, jota toiminnassa pystytään hyödyntämään”, Turunen sanoo.
Tällainen yhteys voi olla esimerkiksi lähtömaassa asuva perhe.
Julkisesti tällaisia toimia tekevinä maina on mainittu Kiina ja Venäjä, Turunen sanoo. Kiina on kohdistanut toimintaa esimerkiksi uiguuriaktivisteihin ja Falun gong -liikkeeseen.
Muissa maissa pakolaisvakoilua ovat harjoittaneet lisäksi ainakin Turkki, Iran ja Eritrea. Ruotsissa pakolaisten vakoilusta on epäilty esimerkiksi eritrealaisia tulkkeja.
Dmitri Repin osoittaa mieltään Venäjän hyökkäystä vastaan joka ikinen sunnuntai.
Dmitri Repin muutti Venäjältä Suomeen viisi vuotta sitten. Elvira Kimin tavoin myös hän toimii Tampere sotaa vastaan -ryhmässä.
Kuluneen vuoden aikana hän on osoittanut mieltään Tampereen keskustassa joka sunnuntai, jopa yksin.
”Voisi sanoa, että olen ollut mielenosoitusten kasvot jo lähes vuoden ajan, touko-kesäkuusta alkaen”, Repin sanoo.
”Tuemme Ukrainan joukkoja ja toivomme Ukrainan voittoa sodassa.”
Hän tarkentaa, ettei kyse ole rahallisesta tukemisesta.
Repin työskentelee Tampereen ukrainalaispakolaisten kanssa vapaaehtoisena.
Myös Repinin tiedot olivat venäläisjulkaisuissa mustamaalattujen joukossa. It-alaa opiskeleva Repin epäilee, että jutut on tehty Venäjältä käsin, koska käytettyihin lähteisiin ei ole tarvittu vpn-yhteyttä. Esimerkiksi Facebook ja Instagram toimivat Venäjällä enää vpn-yhteydellä.
Hän on kuitenkin päättänyt suhtautua mahdolliseen vakoiluun rauhallisesti, vaikka hänen vanhempansa asuvat Venäjällä.
”Jos minua seurataan, niin sitten seurataan”, Repin toteaa.
Repin sanoo pelkäävänsä sukulaistensa ja ystäviensä puolesta. Niin pelkäävät monet muutkin.
Jotkut eivät pelkojen vuoksi tule mielenosoituksiin tai yrittävät peittää kasvojaan, Repin kertoo. Pelko vaikuttaa jopa halukkuuteen lahjoittaa rahaa Ukrainan hyväksi.
Osan Venäjältä lähteneistä venäläisistä on edelleen käytävä maassa esimerkiksi sairastavien sukulaisten vuoksi, joten heillä on hyvä syy pelätä myös itsensä puolesta Venäjälle matkustaessaan.
Repinillä itsellään ei ole aikeita käydä Venäjällä. ”Olen palvellut Venäjän armeijassa ja minut voitaisiin rekrytä. Tai tuomita aktivismin vuoksi”, hän sanoo.
Repin kertoo olleensa varma, että Suomessa olisi pakolaisvakoilun kieltävä laki. Hän kertoo hämmästyneensä huomattuaan, ettei näin ole.
Hän on kuitenkin päättänyt, ettei anna pelon häiritä. Sukulaiset Venäjällä ovat sanoneet, että kaikki on tämän asian suhteen hyvin.
”Mutta tilanne ei ole kaikilla sama.”
Dmitri Repin on päättänyt olla pelkäämättä, mitä seurauksia Venäjän hyökkäyksen vastustamisella voi olla.
Suomessa pakolaisvakoilua ei ole muiden pohjoismaiden tapaan kriminalisoitu.
Tarve kriminalisoinnille oli Suomessa ensimmäisen kerran esillä 1990-luvulla. Tuolloin todettiin, ettei laki ole tarpeen. Vuonna 2012 Supo teki oikeusministeriölle aloitteen pakolaisvakoilun kriminalisoinnista, mutta asia ei taaskaan edennyt laiksi asti.
Supon apulaispäällikön mukaan kriminalisointi ei lopettaisi pakolaisvakoilua.
”Mutta se antaisi parempia työkaluja puuttua siihen ja näyttää rikos toteen”, Turunen sanoo. ”Kriminalisointi olisi myös selkeä signaali siitä, mitä pidämme hyväksyttävänä yhteiskunnassa – myös vieraille valtioille.”
Turunen huomauttaa, että pakolaisvakoilu ei ole verrattavissa yksittäisen ihmisen toimintaan. ”Jos esimerkiksi tavanomainen laiton uhkaus tapahtuu vieraan valtion hyväksi ja toimeksiannosta, loukkaa se paitsi uhrin oikeuksia myös Suomen valtiollista suvereenisuutta”, Turunen sanoo.
Hän myös muistuttaa, että osa siitä toiminnasta, jota kutsutaan pakolaisvakoiluksi, voi jo nyt täyttää jonkin rangaistavaksi säädetyn teon tunnusmerkistön. Kysymys voi olla esimerkiksi laittomasta uhkauksesta, viestintärauhan rikkomisesta tai vainoamisesta.
Vastaanottokeskuksissa nousi viime vuoden aikana huolia eri puolilla Suomea, Suomi-Venäjä -seuran pääsihteeri Niina Sinkko kertoo. Huolet koskivat esimerkiksi ulkopuolisten ihmisten pääsyä keskuksiin.
Erityisesti jotkut Suomeen Venäjältä paenneet ovat kokeneet olonsa ”aika haavoittuviksi”, Sinkko sanoo.
Hänen tietojensa mukaan keskustelua on käyty esimerkiksi siitä, voivatko ukrainalaiset ja venäläiset tai edes eri tavoin asemoituneet venäläiset asua keskenään samoissa vastaanottokeskuksissa.
Vuosi sitten, kun keskustelu venäläisten viisumien kieltämisestä oli pinnalla, vastaanottokeskuksiin päätyneet venäläiset olivat erityisen varuillaan. Osaa keskuksissa asuvista venäläistaustaisista huoletti se, etteivät he tunteneet turvapaikanhakijoille aktiviteetteja tarjoavien ryhmien tai henkilöiden taustoja tai tarkoitusperiä. Olisiko osallistumisessa riskejä, tapahtuisiko vakoilua?
Pelko on näkynyt venäläisyhteisöissä myös huolena siitä, mitä kaikkea puhelimen kautta voidaan seurata. Miten esimerkiksi Venäjällä asuvien sukulaisten kanssa uskalletaan puhua tai voiko sosiaalisen median kirjoituksilla olla vaikutusta sukulaisiin?
”Ihmiset ovat yleisestikin vähän neuvottomia nykymaailman edessä. Ei tiedetä, mihin kaikkeen seuraaminen voi liittyä ja keitä kaikkia voidaan seurata”, Sinkko sanoo.
Monet Suomessa asuvat venäläiset pelkäävät kommentoida tilannetta medialle. Pelkona on, että länsimedioiden materiaalia voitaisiin käyttää heitä vastaan Venäjällä.
”Kaikkiaan tilanne on välillä aika mahdoton, sillä venäläistaustaiset ovat tosi peloissaan ja ahdistuneita, ja haluavat kaikin keinoin vältellä asian käsittelyä julkisuudessa tai kanavissa, joista jää mikään muistijälki tilanteesta”, Sinkko kertoo.
Pakolaisvakoilun uskotaan ulottuvan myös ukrainalaisiin. Supon päällikkö Antti Pelttari kertoi vuodenvaihteessa, ettei Suomi nykyisellään pysty suojelemaan Suomessa oleskelevia ukrainalaisia vakoilulta.
Suomessa oleskelevia Ukrainan kansalaisia voitaisiin suojella vielä paremmin ”erikoispalveluiden” yhteistoiminnalla, Ukrainan suurlähetystö kertoo HS:lle sähköpostitse.
Erikoispalveluilla tarkoitetaan yleisesti tiedustelua ja Supon toimialaan kuuluvia palveluja.
”Tämä [erikoispalveluiden] sota tulee jatkumaan vielä pitkään senkin jälkeen kun Venäjän täysimittainen hyökkäys Ukrainaa vastaan päättyy. Disinformaatio, diskriminaatio, kiristys, propaganda, ”pehmeän voiman” käyttäminen ja muu vastaava ovat heidän [Venäjän] työkalujaan. Niistä ulkomailla oleskelevat ukrainalaiset kärsivät kaikkein eniten”, suurlähetystö viestittää.
Ukrainan suurlähettiläs Olga Dibrova ei tahtonut erikseen kommentoida aihetta HS:lle. Suulähetystö kuitenkin toteaa viestissään uskovansa, että ”erikoispalveluiden moninainen yhteistyö voisi suojella heitä [ukrainalaisia].”
Supon Teemu Turusen mukaan on olemassa riski, että autoritaaristen valtioiden harjoittama vaikuttamistoiminta muuttuisi aggressiivisemmaksi.
”Selvää on, että Venäjä pyrkii eri keinoin vaikuttamaan”, Turunen sanoo. ”Pidämme sen estämistä tärkeänä.”
Tarkennus lauantaina 27.5. kello 11.10: Tampere sotaa vastaan -ryhmä ei tue tai ole tukenut Ukrainan joukkoja rahallisesti.
Suojelupoliisin ovi sen vanhassa osoitteessa Ratakadulla.
