Venäläinen ihmisoikeusjärjestö Gulagu.net julkaisi maanantaina tunnin ja 17 minuutin mittaisen Youtube-videon, jossa kaksi entistä rangaistusvankia ja Wagner-sotilasta kertoo tekemistään ukrainalaisten siviileiden joukkomurhista. Samalla haastateltavat kertovat, kuinka he ovat ampuneet omia asetovereitaan paitsi niskuroinnin myös muiden palvelusrikkeiden, kuten tappelun ja juopottelun, vuoksi.
Syksyllä Wagnerin riveihin rangaistussiirtolasta värvätty Azamat Uldarov kertoo Gulagu.netin johtajan Vladimir Osetškinin haastattelussa, kuinka hän surmasi tammikuussa Soledarissa viisi-kuusivuotiaan tytön ja kymmeniä muita siviileitä. Yhteensä hän kertoo olleensa mukana 400 siviilin teloituksessa.
Samoihin aikoihin Wagnerin riveihin värvätty vanki Aleksei Savitšev kertoo surmanneensa 70 asetoveriaan. Käskyistä kieltäytymisen lisäksi syynä oli muun muassa venäläissotilaiden juoppotappelu Ahmat Kadyrov -pataljoonaan kuuluvien aseveljien kanssa.
Miesten mukaan käskyt tekoihin tulivat lyhyttä komentoketjua pitkin Wagnerin johtajalta ja omistajalta Jevgeni Prigožinilta.
Brittilehti The Guardianin entinen Moskovan-toimituksen esimies, pitkään Ukrainasta raportoinut Luke Harding pitää Gulagu.netin haastatteluja todennäköisesti tosina. Hänen mukaansa vastuussa teoista ovat yhtä lailla Prigožin kuin Venäjän presidentti Vladimir Putin. Hänen mukaansa sotilaat eivät tee veritekojaan spontaanisti.
”Olin viime vuoden keväällä Butšassa, missä Venäjän sotilaiden teloittamien ukrainalaisten siviilien ruumiit makasivat pitkin katuja”, Harding kertoo HS:n Ukraina-studion haastattelussa. ”On selvää, että Wagner-sotilaat tekevät Itä-Ukrainassa aivan samaa, teloittavat sotavankeja, murhaavat siviileitä, tappavat jopa lapsia. Tämä sopii muuhun informaatioon, tämä on kammottavan raakaa ja brutaalia sotaa.”
”Prigožin voi toimia näin, koska Putin sallii hänen tehdä niin”, Harding jatkaa. ”Prigožinilla on trollitehdas Pietarissa, hän on hakkeroinut ja puuttunut Yhdysvaltain presidentinvaaleihin 2016, hänen palkkasotilaansa ovat taistelleet ympäri maailmaa, Afrikasta Syyriaan.”
”Nyt hän johtaa hyökkäystä Itä-Ukrainassa. Ja hän on tehnyt sitä melko menestyneesti. Hänen joukkonsa ovat edenneet Bahmutissa, hitaasti mutta kumminkin. Samalla kun Venäjän muut joukot ovat sotineet aika huonosti.”
”Prigožin on lähes se presidentti, joka Putin esittää olevansa muttei ole”, Harding määrittelee. ”Putin piileksii etupäässä bunkkerissa. Putinin loppukautta leimaava kuva on pienestä miehestä pitkän pöydän ääressä, 15 metrin päässä toisesta. Samalla kun Prigožin pukeutuu asepukuun, vierailee rintamalla ja jopa poseeraa samoissa kuvissa kuolleiden Wagner-sotilaiden kanssa.”
”Emme tiedä kuinka kauan Putin on presidenttinä, mutta Prigožinilla on poliittisia ja presidentillisiä intohimoja.”
Harding on kirjoittanut useita Venäjästä kertovia tai tavalla tai toisella Venäjään liittyviä kirjoja, joista viisi on suomennettu. Tuorein eli Hyökkäys kertoo sodasta Ukrainassa.
Harding kertoo kirjassaan, kuinka Yhdysvaltain presidentti Joe Biden paljasti joulukuussa 2021 salaiseksi luokiteltua tietoa Venäjän hyökkäysaikeista Suomen presidentille Sauli Niinistölle. Mahtoiko Bidenilla olla jo mielessään, että näin Suomi ja Ruotsi saadaan viimein sotilasliitto Naton jäseniksi?
”En usko, että Bidenilla oli mielessään tällaisia laskelmia”, Harding sanoo haastattelussa. ”Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelu paikallisti syksyllä 2021 Venäjän massiivisia joukkojen keskityksiä Ukrainan rajoilla ja päättelivät, ettei kyseessä ole bluffi vaan todellinen suurhyökkäyksen valmistelu.”
”Amerikkalaiset aloittivat kiertueen Pariisissa, Berliinissä, Brysselissä ja Helsingissä, ja Helsingissä heidän sanomansa ymmärrettiin. Koska Suomi tuntee Venäjän, suomalaiset tietävät mikä Venäjä on. Ranska ja Saksa olivat skeptisempiä, muistelivat Irakin sotaa ja vuoden 2003 vääriä tiedustelutietoja. Suomalaiset ymmärsivät, että Natoon on nyt mentävä ja yleinen mielipide muuttui hetkessä.”
”Putin luuli, että käy kuten Krimin vallituksen kanssa 2014, että Ukraina antautuu helposti ja länsi asettaa pikku pakotteita ja sitten hyväksyy tosiasian”, Harding sanoo. ”Putin odottaa yhä, että Yhdysvallat, EU, Britannia, Suomi ja kaikki väsyvät ennen pitkää, kyllästyvät, antavat periksi. Putin valmistautuu pitkään sotaan, hän ajattelee, vuoden, kahden, viiden ja kymmenen vuoden päähän.”
Hardingin mukaan Venäjä on ”eksynyt mielikuvitusmaailmaan”.
”Neuvostoliiton romahduksen jälkeen koettiin lyhyt demokratian jakso, jota seurasi turvallisuuselimien vastavallankumous, jonka tekivät Putin ja ihmiset hänen ympärillään. Hän muokkasi uuden Venäjän heijastamaan omaa vainoharhaisuuttaan.”
Hardingin mukaan Venäjä voi ennen pitkää olla samassa tilanteessa, jossa Saksa oli toisen maailmansodan jälkeen: Venäjän on synnyttävä uudelleen ja ymmärrettävä, mitä tapahtuu ja mitä on tehty historiassa.
Samalla Venäjälle voi käydä kuten Saksalle kävi toisen maailmansodan jälkeen: äkkiä kukaan ei ole kiinnostunut sen kielestä eikä kulttuurista eikä halua kuulla siitä mitään.
”Mielenkiintoista, että venäläiset pystyttivät Hersoniin Puškin-julisteita osoittaakseen, että Herson on venäläinen kaupunki”, Harding huomauttaa. ”Mariupolissa draamateatteri tuhottiin ja 500 aikuista ja lasta tapettiin, ja sitten sinne pystytettiin Leo Tolstoin ja Aleksandr Puškinin kuvia.”
”Venäjän kulttuuri on valjastettu tukemaan sotilaallisia ja poliittisia tavoitteita, ja niinpä venäläisestä kulttuurista tulee myrkyllistä. Ehkä se ei ole myrkyllistä ikuisesti mutta nyt se on sitä.”
Hardingin mielestä eurooppalaisten pitäisi nyt kääntää katse Ukrainaan ja sen kulttuuriin, viimeinkin.
”Meidän pitäisi opiskella ukrainaa”, Harding sanoo. ”Me olemme katselleet Ukrainan historiaa vuosisatoja venäläisen prisman läpi, Venäjän poliittisen ja kirjallisen ajattelun kautta.”
”Viimeksi olen lukenut ukrainalaiskirjailija Andrei Kurkovin juuri käännettyä kirjaa, jonka nimi englanniksi on Jimi Hendrix Live in Lviv, kirja ilmestyi alun perin 2012. Se on todella hauska kirja. Nyt luen Sergei Kurdakovin kirjaa Orpokoti.”
”Meidän pitäisi lukea ukrainalaisia nykykirjailijoita, naiskirjailijoita, Lesja Ukrainkaa. Sivistääksemme itseämme vaikka vain tämän vuoden ajan. Se on suositukseni. En sano, että pankaa Dostojevski pannaan vaan että pankaa hänet syrjään ja ottakaa esille ukrainalaiskirjailija Serhi Žadan.”