Britanniassa kruunajaiset ovat paitsi loistelias seremonia myös hyvin uskonnollinen tapahtuma.
Samaan aikaan, kun kuningas Charles on kruunattu hallitsijaksi, hän saa kantaakseen tittelin Defender of the Faith. Kruunajaisissa monarkki vannoo valan, jossa hän muun muassa lupaa pitää huolta Englannin kirkosta.
Monarkin roolilla uskon puolustajana on vuosisatojen historia. Kuningas Charlesin uskotaan jatkavan kuningatar Elisabetin jalanjäljissä mutta tuovan myös oman painotuksensa rooliin.
Kruunajaisseremonia suoritetaan kuninkaallisessa kirkossa Westminster Abbeyssa. Seremonia on osa jumalanpalvelusta, jota johtaa ja jossa kuninkaan siunaa tehtäväänsä Canterburyn arkkipiispa.
Kuningas on Englannin kirkon ylin kuvernööri. Kuningas Charles on siis muodollisesti Englannin kirkon päämies, mutta Canterburyn arkkipiispa on kirkon hengellinen johtaja.
Encyclopaedia Britannica -tietosanakirjan mukaan uskon puolustaja -titteli annettiin ensimmäisen kerran vuonna 1521 kuningas Henrik VIII:lle. Tittelin antoi silloin paavi Leo X. Titteli oli palkinto kuninkaan uskonpuhdistaja Martti Lutherin vastaiselle pamfletille.
Paavin palkintotitteli ehdittiin vetää pois, kun Henrik VIII erotti Englannin roomalaiskatolisesta kirkosta ennen 1500-luvun puoltaväliä. Samoihin aikoihin titteli kuitenkin vakiinnutettiin Englannissa käyttöön, ja vaikka uskonnollista valtaa ei sinänsä voi omistaa, kuningashuone on ollut Englannin kirkon johdossa siitä lähtien.
Englannin kirkko on osa anglikaanista kommuuniota. Anglikaanisella kommuuniolla on 85 miljoonaa jäsentä, mikä tekee siitä kolmanneksi suurimman kristillisen kirkon katolisen ja ortodoksisen kirkon jälkeen.
Kuningatar Elisabet otti kirkollisen roolinsa vakavasti. Brittilehti The Guardianin haastatteleman asiantuntijan mukaan hänen uskonsa juuret olivat perinteisessä protestanttisuudessa kuningatar Viktorian esimerkin mukaisesti.
Kuningattaren on joskus sanottu olleen ”viimeinen todellinen uskovainen”, sanoi yhdysvaltalaislehti The Washington Postin mukaan Stephen Bates, The Guardianin pitkäaikainen, eläköitynyt uskontoon ja kuninkaallisiin erikoistunut kirjeenvaihtaja.
”Hän oli uskonnollisin hallitsija sitten reformaation 1500-luvulla”, Bates sanoi.
Kulttuurisen ja hengellisen historian emeritusprofessori Ian Bradley arvioi lehdelle, että Charles jakaa äitinsä uskon ja omistautumisen kirkolle, vaikkakin hieman erilaisella painotuksella.
”Kuningatar [Elisabet] oli hyvin yksitulkintainen kristillisessä uskossaan mutta Charlesin usko on luonteeltaan erilainen. Hänen [Charlesin] usko on enemmän hengellistä ja älyllistä. Charles on ’hengellinen etsijä’”, Bradley sanoi The Washington Postin mukaan.
Vuonna 2017 silloinen prinssi Charles tapasi ihmisiä melkiittiläis-kreikkalaiskatolisesta kirkosta.
Äitinsä tavoin Charles osallistuu säännöllisesti kirkon palveluksiin ja on ilmaissut selkeästi olevansa kristitty. Hän on kuitenkin osoittanut kiinnostusta myös muita uskontoja kohtaan, erityisesti islamia ja juutalaisuutta kohtaan.
Vuonna 1994 Charles kohautti ehdottamalla, että hänestä tulisi tietyn uskonnon puolustajan (Defender of the Faith) sijaan ylipäätään uskon puolustaja (defender of faith), jolloin titteli heijastelisi maan uskonnollista moninaisuutta. Myöhemmin hän selvensi lausuntoaan toteamalla, että hän hallitsijana voisi olla sekä Englannin kirkon puolustaja että muiden uskontojen suojelija.
Myös kuningatar Elisabet totesi, että Englannin kirkolla on velvollisuus suojella kaikkien uskontojen vapaata harjoittamista Englannissa. Tämä tiivistää Charlesin mukaan myös hänen näkemyksensä hyvin.
Charlesin kruunajaisseremoniassa eri uskontojen johtajilla oli aktiivinen rooli. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n mukaan tämä on osoitus Charlesin pyrkimyksestä eri uskontojen vuoropuheluun ja Britannian moninaisen uskontokentän huomioimiseen.
Vaikka hallitsijan rooli kirkon johtajana on pitkälti seremoniallinen, sillä on kuitenkin merkitystä, The Washington Post kirjoittaa. Kuningas esimerkiksi hyväksyy virallisesti uudet piispat.
Hallitsijan lausunnoilla on myös painoarvoa. Elisabet toi usein esiin kristillistä uskoaan, mutta toisaalta myös osoitti kiinnostusta muita uskontoja kohtaan. Hän oli ensimmäinen monarkki, joka vieraili moskeijassa ja – toisin kuin edeltäjänsä – tapasi paaveja.
The Washington Postin mukaan Charlesista saattaisi tulla kansalle samaistuttavampi hahmo uskon puolustajana. Hän on avioitunut uudelleen avioeron jälkeen ja painottaa kokonaisvaltaisempaa näkemystä siitä, mitä hengellisyys on.
”Minusta hän edustaa niitä monia ihmisiä, joilla ei ole niin suurta varmuutta tai vakaumusta [uskossaan] – ihmisiä uskossa, erilaisissa uskoissa tai ei lainkaan uskossa”, sanoi eräs The Washington Postin haastattelema lontoolainen.
Vuonna 2013 silloinen prinssi Charles uuden Canterburyn arkkipiispa Justin Welbyn kanssa. Tuolloin anglikaanista kommuuniota jakoivat kysymykset naispiispoista ja samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Osittain samat kysymykset ovat edelleen ajankohtaisia Englannin kirkossa.
Juttua korjattu 7.5. kello 19.16: Anglikaanisella kommuuniolla on 85 miljoonaa jäsentä ympäri maailmaa. Englannin kirkko on osa anglikaanista kommuuniota. Aiemmin jutussa käytettiin termiä anglikaaninen kirkko.
