Tunisian presidentti Kais Saied on saanut lisänimen: Robocop. Nimi viittaa samannimiseen tieteiselokuvaan vuodelta 1987.
Lisänimi ei ole mairitteleva.
Saedin hahmossa on kieltämättä yhdennäköisyyttä Peter Wellerin näyttelemään robottipoliisiin. Mutta nimi taitaa viitata siihen, että elokuvan poliisi oli puoliksi kuollut ja puoliksi robotti ja siksi täysin tunteeton tappokone.
Tunisian presidentti Kais Saied (vas.) palkitsi Koraanin ulkolukukilpailun voittajia Tunisian pääkaupungissa Tunisissa huhtikuun 19. päivänä.
Tällaisena Kais Saied on esitetty, tunteettomana ja jopa epäinhimillisenä johtajana. Vuonna 2019 presidentiksi valittu Saied, 65, on keskittänyt valtaa tavalla, jota on kutsuttu vallankaappaukseksi.
Siinä Saied on pitkällä. Viime viikolla Tunisia vangitsi pääoppositiopuolue Ennahdan johtajan Rached Ghannouchin. Ghannouchi on muun muassa Tunisian parlamentin entinen puheenjohtaja.
Ennahda-puolueen puheenjohtaja Rached Ghannouchi pidätettiin huhtikuun 20. päivänä Tunisiassa. Kuva heinäkuulta 2022.
Kais Saied on myös tuonut Pohjois-Afrikan rannoille rasistisen ja siirtolaisvastaisen populismin. Poliisi on pahoinpidellyt ja vanginnut mustia siirtolaisia. Saied viljelee rasistista retoriikkaa, joka keskittyy Tunisian pitämiseen arabivaltiona.
Seuraukset näkyvät myös Euroopassa. Siirtolaisia yrittää Välimeren yli Eurooppaan enemmän kuin vuosiin. Matka on hengenvaarallinen.
Alkuvuoden aikana Välimereen on hukkunut vähintään 400 ihmistä, todennäköisesti paljon enemmän. Italiaan on selvinnyt kolmessa kuukaudessa jo 34 000 siirtolaista, eniten sitten vuoden 2017.
Kuinka tässä näin kävi?
Tunisia näytti pitkään niin sanotun arabikevään ainoalta onnistujalta. Arabikevääksi kutsutaan vuonna 2011 juuri Tunisiasta alkanutta vallankumousten sarjaa, jonka seurauksena useiden arabimaiden autoritaariset johtajat joutuivat väistymään. Demokratia näytti leviävän.
Toive oli ennenaikainen. Egypti palasi pian autoritaariseen valtaan, ja Libyassa, Jemenissä ja Syyriassa alkoivat satojatuhansia ihmisiä surmanneet sisällissodat.
Ainoastaan Tunisiassa järjestettiin vaaleja ja tehtiin demokraattisia uudistuksia.
Tunisiaan saapui Saharan eteläpuolisesta Afrikasta lisää siirtolaisia, mutta asiaan ei juuri kiinnitetty huomiota. Tunisiassa on noin 30 000–50 000 siirtolaista Saharan eteläpuolisista maista.
Presidentti Kais Saed tapasi Koraanin ulkolukukilpailun voittajia Tunisian presidentinpalatsissa Tunisissa huhtikuun 19. päivänä.
Se ei ole kovin paljon, ja suuri osa saapuu Tunisiaan vain väliaikaisesti. Heidän tarkoituksenaan on tienata sen verran, että heillä on varaa maksaa salakuljettajille matkasta yli Välimeren.
Siirtolaiset ovat Tunisiassa useimmiten laittomasti. Sitä on pitkään siedetty, koska moni hyötyy Tunisiassa halvasta työvoimasta.
Vaikka Tunisian demokratia toimi lupaavasti, talous lähti viime vuosikymmenen lopulla jälleen luisuun. Työttömyys on lisääntynyt, ja populismille on tilausta. Vihapuhe ja täysin keksityt ”uutiset” leviävät. Tunisiassa esimerkiksi on levitetty keksittyä uutista siitä, että itäisessä Sfaxin kaupungissa olisi peräti 1,2 miljoonaa maahanmuuttajaa.
Saied ei ole jättänyt hyökkäyksiä puheen tasolle. Siirtolaisia on pahoinpidelty ja kidutettu. Yhä useampi on noussut ja suunnannut merelle, ja Tunisiasta lähteneiden määrä Italiassa on noussut tasaisesti.
Kyse ei näytä olevan siitä, että Saied yrittäisi kiristää siirtolaisliikenteellä EU:ta kuten Valko-Venäjä, Venäjä ja Turkki tahoillaan.
Tilastojen perusteella Tunisian rannikkovartiosto kyllä tekee työnsä. Viime vuoden aikana se otti kiinni ja palautti Tunisiaan lähes 40 000 yrittäjää. Tänäkin vuonna jo yli 14 000 ihmistä on palautettu Tunisiaan.
Yrittäjiä on kerta kaikkiaan niin paljon, että kaikkia ei saa kiinni. Siirtolaisia laivataan yli meren joskus suuremmissa laivoissa. Välimereltä on tänä keväänä pelastettu jopa 800 ihmistä kerralla.
Suurin osa yrittänee silti selvitä pitkästä ja vaarallisesta matkasta pienissä, vain muutaman kymmentä ihmistä vetävissä veneissä. Koska perille pääsee 10 000 ihmistä keskimäärin kuukaudessa, purtiloita lähtee luultavasti kymmeniä joka päivä. Kaikkia ei voi saada kiinni.
Vapaaehtoisalus Emergency pelasti 55 ihmistä lähellä Lampedusan saarta Sisiliassa huhtikuun 15. päivänä.
EU ei ole kyennyt poliittisiin ratkaisuihin, eikä edes Italia näytä kovin sinnikkäästi enää yrittävän. Italia julisti lisääntyneiden siirtolaismäärien vuoksi hätätilan, mutta kukaan ei yrittänytkään väittää, että kriisi sillä ratkeaisi.
Vuotavia rajoja yritetään tilkitä rahalla. EU alkoi maksaa Tunisialle ja Libyalle rajojen tiukemmasta valvonnasta vuonna 2017.
Se vähensikin liikennettä. Noin viiden vuoden ajan siirtolaisia tuli Eurooppaan ja hukkui Välimereen aiempaa vähemmän – tosin osaksi pudotus johtui myös koronavuosista.
Tämä vuosi on jälleen osoittanut, että kriisiä ei voi lopullisesti hoitaa rahalla. Mutta muutakaan ei ole. Italia on luvannut Tunisialle 200 miljoonaa euroa erilaisiin kehitysprojekteihin. Se myös painostaa kansainvälistä valuuttarahastoa IMF:ää vapauttamaan Tunisialle jäädytetyn 1,9 miljardin lainan.
Se taas näyttää hyvin hankalalta niin pitkään kuin Saied kiristää ruuviaan ja heittää poliittisia vastustajiaan vankilaan. Yhdysvallat pikemminkin uhkailee Tunisiaa pakotteilla.
Tunisian pääoppositiopuolueen Ennahdan toimisto suljettiin pääkaupungissa Tunisissa viime viikolla.
Molemmin puolin Välimerta asenteet muuttuvat yhä kovemmiksi. Italian äärioikeistolainen hallitus on säätänyt lain, joka estää kansalaisjärjestöjä pelastamasta useampia veneitä samalla kerralla. Laivojen päälliköt ovat saaneet syytteitä, ja pelastusaluksia takavarikoidaan herkästi.
Siirtolaisia pelastavat kansalaisjärjestöt syyttävät valtioita tahallisesta ohikatsomisesta. Myöskään Malta ja Libya eivät usein vastaa hätäkutsuihin, järjestöt sanovat. Ihmisiä hukkuu.
Tilanne Välimerellä voi muuttua nopeasti vielä paljon pahemmaksi esimerkiksi Sudanin kriisin vuoksi. Taisteluissa Sudanin hallituksen ja puolisotilaallisen RSF-joukon välillä on kuollut puolentoista viikon aikana jo 400 ihmistä.
Vaikka perille Italiaan pääsevät yleensä ilmoittavat hakevansa turvapaikkaa, suuri ellei suurin osa on pikemminkin siirtolaisia, jotka haluaisivat Eurooppaan töihin. Sudanin kriisi saattaisi muuttaa tilanteen.
YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kertoi viime viikolla, että Sudanista on paennut naapurimaahan Tšadiin 10 000–20 000 ihmistä. Määrä on suuri, sillä tuolloin taistelut olivat jatkuneet vain muutaman päivän. Tšadissa on jo valmiiksi arviolta 400 000 tulijaa Sudanista.
Miehet kantoivat ammattijalkapalloilija Nizar Issaouin arkkua Haffouzin kylässä Tunisian keskiosiin huhtikuun 14. päivänä. Issaouin veljen mukaan Nizar Issaoui sytytti itsensä tuleen vastalauseeksi poliisivaltioksi muuttuneelle Tunisialle.
Jos taistelut Sudanissa jatkuvat, puhumattakaan täyden sisällissodan puhkeamisesta, pakenevat saattavat pyrkiä pohjoisemmaksi.
Presidentti Kais Saiedin itsevaltaiset otteet eivät ole saaneet Tunisiaa polvilleen. Vaikka oppositio on kielletty, Tunisiassa on osoitettu mieltä valtion rasismia ja autoritaarisuutta vastaan. Toissa viikolla ammattijalkapalloilija Nizar Issaoui sytytti itsensä tuleen vastalauseeksi poliisivaltioksi muuttuneelle Tunisialle.
Tapaus tuo väkisinkin mieleen sen, että koko arabikevään katsotaan saaneen alkunsa siitä, että tunisialainen torikauppias Mohammed Bouazizi sytytti itsensä tuleen joulukuussa 2010.
