Bloody stable. Sanotaan, että tilanne rintamalla on vakaa, verisen vakaa. Huomio on tietenkin kiinnittynyt Bahmutiin mutta ruumiita tulee muualtakin: Kreminnasta, Vuhledarista, Kupjanskista. Huljaipolesta Zaporižžjassa.
Sodan osapuolet etsivät vastustajan heikkoja kohtia, ja ennen pitkää julma vakaus on mennyttä. Verisyys jää.
Tämä ei näy muualle maailmaan, mutta läsnäolijat etulinjassa kertovat tykistötulen olevat jotakin epätodellista; käsittämätön määrä ammuksia sekunnissa.
Venäjä toteuttaa mielestäni nyt strategiaa ”mies miehestä – ja odotetaan”. Näyttää siltä, että he ovat valmiita uhraamaan yksi, kaksi tai kolmekin omaa miestään saadakseen yhden ukrainalaisen ruumiin. He hyväksyvät tämän hinnan, koska heillä on enemmän joukkoja. Myöhemmin he voivat edetä siksi, että heillä on koko ajan enemmän miehiä suhteessa Ukrainaan.
Ukraina on kuluttanut idässä paljon voimia. Mutta jotakin tapahtuu, uskon. Jonkinlainen Ukrainan vastahyökkäys.
Donbasin kuukausien taistelujen jälkeen en kuitenkaan jaksa uskoa, että kovin suuri operaatio on mahdollinen.
Lähden rintama-alueelle nähdäkseni, mitä tapahtuu.
Ukraina rajoitti maaliskuussa merkittävästi journalistien työskentelymahdollisuuksia. Näytti siltä, että koko rintama on ”punaista aluetta”, johon edes harvoja valittuja toimittajia ja kuvaajia ei päästetä.
Journalistit reagoivat, ja syntyi kompromissi. Tilanne ei ole palautunut ennalleen, siis siihen, että tarkastuspisteiltä on mahdollista päästä työskentelemään itsenäisesti.
Kompromissi on nyt sellainen, että etulinjassa on nyt myös ”keltaisia alueita”, jonne journalistit voivat päästä viestintäupseerin kanssa. Itsenäistä työntekoa ei sallita.
On siis suostuttava viestintäupseerin kontrolliin.
Tai onnistuttava neuvottelemaan kompromissin kompromissi: että pääsee tietylle alueelle omin päin niin, että he ovat tietoisia liikkeistäsi ja työstäsi.
Tai sitten on otettava riski: soluttauduttava joukkoihin, jotka suostuvat ottamaan mukaan.
Olen vielä Kiovassa. Keskittyisin mieluummin sisältöön kuin säätöön, mutta minkäs teet. Hirvittävästi puheluita ja neuvotteluja.
Aloin kerätä rahoitusta Itä-Ukrainan ”unohdetun sodan” kuvaamiseen muutama vuosi sitten, ja rahoituksen hakemiseen menee yhä aikaa. On raportoitava saatujen apurahojen käytöstä. Olen tehnyt sitä rintamallakin. Nyt teen sitä kotona samalla kun valmistelen lähtöä.
Rahat ovat tiukassa koko ajan.
Tällainen elämä on kuluttavaa. Joskus siitä saa tyydytystä, monesti sitä todella vihaa.
Mutta työtäni en lopeta. On kerrottava sodasta ja näytettävä se, tuli siitä sitten enemmän tai vähemmän päänsärkyä.
Sotilas oli matkalla Bahmutin suuntaan tammikuun lopussa 2023.
Tiellä kohti Kreminnaa, helmikuu 2023. Sotilaat kertoivat silloin, että venäläiset kokosivat joukkojaan Kreminnan taakse, jossa niitä oli jo enemmän kuin Bahmutissa. ”Emme saa aliarvioida vastustajaa”, sanoi heidän komentajansa.
Lähellä Kreminnan etulinjaa tapasin vapaaehtoistaistelijan nimeltä Diesel.
Hän oli paikallinen, kotoisin Slavjanskista. Hän on osallistunut Venäjän täysimittaisen hyökkäyksen torjuntaan alusta alkaen. Hän kertoi motiivinsa olevan hyvin yksinkertainen: ”Puolustan kotiani.”
Dieselin vaimo ja lapset pakenivat ulkomaille, ja Diesel siirtyi rintamalle mukanaan perheen kissa nimeltä Kosjak. Hän ei pystynyt jättämään sitä yksin kotiin tai heittämään ulos. Joten nyt kissa ja perheenisä taistelevat yhdessä.
Diesel puhdistaa rynnäkkökivääriä ja Kosjak-kissa pitää seuraa.
Kun Diesel puhdisti venäläiseltä sotilaalta jäänyttä rynnäkkökivääriä, Kosjak pyöriskeli ympärillä. Diesel puhui kunnioittavasti komppaniansa johtajasta. Tämä menee aina itse ensimmäisenä vaarallisimpiin paikkoihin, ottaa riskin omalle kontolleen.
Diesel kertoi myös, että hänellä oli kännykässään kolmen kuolleen venäläissotilaan kuva. Hän otti kuvat sen jälkeen, kun vihollinen oli yrittänyt rynnäköidä heidän asemiinsa ja epäonnistunut. Kolme vastustajaa ammuttiin.
Diesel ei näytä tappajalta. Mutta silti hänen täytyy tappaa. Hän ei ole mies, jonka puhelimessa on kuvia tapetuista ihmisistä. Mutta näin nyt on. Selvitäkseen tähän on osallistuttava.
Ukrainalaisten sotilaiden ruumiita odottamassa kotiin kuljettamista itäukrainalaisessa ruumishuoneessa.
Kesä on tulossa. Kesäsota on parempi kuin talvisota. Kuumuudesta huolimatta. On paljon vihreää ja pusikkoja, joihin voi piiloutua.
Yritän olla varovainen ja kertoa ympäröivästä todellisuudesta.
Palasin vastikään ukrainalaisen journalistiyhdistyksen järjestämältä matkalta Pohjois- ja Länsi-Eurooppaan, ja ensimmäinen viikko poissa Ukrainasta oli hyvin vaikea. Oli kuin en olisi voinut hyväksyä elämää rauhassa, ero Ukrainan todellisuuteen oli liian suuri.
Käsitin, että vaikka vain osa ukrainalaisista osallistuu taisteluihin, koko kansa kärsii post-traumaattisista stressioireista.
Sota tulee olemaan meissä koko loppuelämämme ajan.
Täällä Ukrainassa -sarjaan kirjoittavat ja kuvaavat harkovalainen vapaa toimittaja Katya Pereverzeva, kiovalainen Kateryna Tyhnenko ja Donbas Frontliner -nettimedian Andri Dubtšak, joka kiertää reportoimassa etulinjassa ja selustassa. Tuotanto: Tuija Pallaste / HS
Oikaisu sunnuntaina 23.4. kello 17.03: Korjattu konekivääri rynnäkkökivääriksi.