Ottawa
Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvilla kanadalaisilla on kaksijakoinen suhtautuminen monarkiaan ja sen symboliikkaan: Yhtäältä on kruunu, joka takaa vainotuilla ihmisille heidän oikeutensa. Toisaalta sama kruunu edustaa valkoisten, englantia puhuvien protestanttien ylivaltaa.
Näin kuvasi Kanadan suhtautumista monarkiaan Ottawan yliopiston dosentti Damien-Claude Bélanger toimistossaan torstaina.
Vastaavaa kahtiajakoa on hänen mukaansa nähtävillä myös muissa maissa, kuten kuten Irlannissa.
Kruunun ensimmäiseen puoleen yhdistyvät historiallisesti muun muassa orjuutta paenneet afroamerikkalaiset, jotka ylittivät Kanadan etelärajan vuosisatoja sitten. Heidän lisäkseen monet alkuperäisasukkaat mieltävät kruunun ennen kaikkea oikeuksiensa turvaajana.
Alkuperäiskansat solmivat nimittäin historialliset sopimuksensa nimenomaan Britannian kruunun kanssa. Samat ihmiset kärsivät Bélangerin mukaan julmuuksista eritoten kanadalaisten uudisasukkaiden käsissä. Siksi kruunun idea yhdistetään Kanadassa oikeuksien puolustamiseen. Toki tiedetään, että myös toinen kruunu on olemassa.
”Nämä kaksi kruunua ovat eläneet Kanadassa pitkään samaan aikaan historiallisista syistä”, Bélanger sanoo.
Ottawan yliopiston dosentti Damien-Claude Bélangerin mukaan brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluvassa Kanadassa suhtaudutaan monarkiaan kaksijakoisesti.
Kruunun toista puolta ei silti saa Bélangerin mukaan unohtaa, erityisesti kun puhutaan kolonialismin synkästä historiasta. Kanadalla on tämän historian käsittelyssä mahdollisuus ottaa johtajan viitta harteilleen, mikä onkin osittain jo alkanut.
Torstaina nimittäin kerrottiin, että Kanadan alkuperäisväestön edustajat ovat tavanneet kuningas Charlesin Britanniassa. Kuningas on myös aiemmin ilmaissut olevansa kiinnostunut tarkastelemaan monarkian ja kolonialismin suhteita sekä perintöä. Hän ei kuitenkaan ole pyytänyt anteeksi imperiumin tai kruunun tekoja.
Bélangerin toimiston ikkunan alta avautuu Ottawan keskusta. Niin sanotun Freedom Convoyn mielenosoittajat tukkivat alueen viime vuoden puolella. Mielenkiintoisena yksityiskohtana mainittakoon, että mielenosoittajien yhtenä vaatimuksena oli, että Kanadan kenraalikuvernööri erottaisi pääministeri Justin Trudeaun.
Mielenosoittajat vaativat siis, että monarkin nimittämä kenraalikuvernööri olisi puuttunut demokraattisesti valitun hallituksen toimintaan vallankumouksellisin keinoin.
Mielenosoittajien tuki monarkistista kenraalikuvernööriä kohtaan oli ehkä vain keino saada tavoitteet läpi. Monet kanadalaiset ovat nimittäin jo vuosia ajatelleet, ettei monarkia ole sopiva hallintomuoto valtiolle.
Vain 27 prosenttia väestöstä haluaa tuoreen kyselyn mukaan Kanadan jatkavan perustuslaillisena monarkiana. Vastustajia on hieman yli puolet eli 52 prosenttia. Loput eivät ole varmoja kannastaan.
Shachi Kurl
”Monarkian ja kuningasperheen vastustaminen ei mielestäni ole suoranaisesti luonnehdittavissa kanadalaisten vihamielisyydeksi, ennemminkin olkienkohautteluksi”, sanoo kyselyn tehneen riippumattoman Angus Reid Instituten johtaja Shachi Kurl.
Ihmiset voivat ihmetellä Kurlin mukaan, miksi Kanadan valtionpäämies on Atlantin toisella puolella oleva kuninkaallinen. Kansa ei kuitenkaan nouse barrikadeille vaatimaan muutosta.
Lauantaina Kanada saa uuden kruunupäisen valtionpäämiehen, kun kuningas Charles kruunataan yli 5 000 kilometrin päässä Ottawasta.
”Toisin kuin Yhdysvalloissa ja Irlannissa, meillä ei ole koskaan ollut vallankumousta, joka olisi päättänyt monarkian. Olemme saavuttaneet itsenäisyytemme pienin askelin, mutta tämä yksi ’pieni’ seikka on välttynyt uudistuksilta”, sanoo tasavaltaan siirtymistä kannattavan Citizens for a Canadian Republic (CCR) -etujärjestön johtaja Tom Freda.
Tasavaltaa ajava liikehdintä on Kanadassa verrattain pientä, sillä monarkki on kaukainen hahmo sekä fyysisesti että ihmisten mielissä. CRR:n tavoitteena on Fredan mukaan ennen kaikkea välittää tietoa ja pitää keskustelua yllä.
Huolimatta monarkian epäsuosiosta Kanadassa, sen tulevaisuus ei ole kansaa arjessa kuohuttava asia. Freda korostaa, että heidän pahin vihollisensa on apatia. Hänen mukaansa ongelmana eivät myöskään ole kuninkaalliset yksilöinä, vaan ulkopuolelta Kanadaan pakotettu järjestelmä.
”Emme aio osoittaa mieltämme kruunajaisia vastaan, koska se olisi tekopyhää. Tällaiset seremoniat auttavat meitä, koska ne tuovat monarkismin ihmisten silmien eteen tavalla, joita vain kuninkaalliset vierailut voivat mukailla.”
Yksityiskohta Kanadan parlamenttirakennuksesta Ottawassa. Rakennus valmistui 1865, ja kuvassa näkyvän plakaatin paljasti seremoniassa kuningatar Elisabet II vuonna 1982.
Miten monarkismi voitaisiin poistaa Kanadan valtiojärjestelmästä?
Yksinkertaista uuden tasavallan perustamisesta ei tulisi. Perustuslakia pitäisi uudistaa ja kaikkien Kanadan provinssien sekä kaksikamarisen parlamentin molempien huoneiden pitäisi hyväksyä muutokset.
Tätä perustuslain uudistamista on kuvailtu Pandoran lippaaksi. Kuvailu pitää Bélangerin mukaan paikkansa. Jos perustuslaki avataan yhden asian takia, jokainen provinssi vaatisi omien kipupisteidensä käsittelyä ja tarpeen mukaan lisäämistä perustuslakiin.
Yksimielisyysvaatimus tarkoittaa, että Prinssi Edwardin saarella, jossa asuu noin 150 000 ihmistä on yhtäläinen veto-oikeus kuin Ontariolla, jossa asukkaita on noin 15 miljoonaa.
Myös Kurlin mukaan lippaan avaaminen nostaisi esiin monia ongelmakohtia, joita eri ryhmillä on.
”Liittovaltion tasolla poliitikoilla ei ole halua tarttua tähän. Ei sen takia, että monarkian poistaminen olisi poliittisesti epäsuosittua. Syynä on, että sen myötä heille kasautuisi huomattava määrä muita kiistakysymyksiä.”
Esimerkiksi Quebec vaatisi tässä tilanteessa todennäköisesti lisää valtaa maahanmuuttoa koskeviin asioihin.
CRR:n Freda kuitenkin uskoo, että poliitikkojen pitää tarttua asiaan ennemmin tai myöhemmin. Tällä hetkellä poliitikot pitävät ikään kuin sormea padonseinämässä: mitä kauemmin, sitä korkeammaksi paine kasvaa kunnes purkautuu voimalla.
”Uskon, että lähivuosien sisällä keskustelu tulee esille suuremmin myös politiikkojen parissa.”
Oikaisu 6.5. kello 10.29: Artikkelissa olevassa yhteiskuvassa ovat vasemmalta oikealle, eivät oikealta vasemmalle, Roseanne Archibald, kuningas Charles, Mary Simon, Cassidy Caron ja Natan Obed.
Oikaisu 6.5. kello 17.10: Irlanti ei ole kansainyhteisön maa toisin kuin jutussa aiemmin väitettiin.
