Kiova
”Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti!”
Joukko huivipäisiä naisia ja muutama mieskin seisovat kapealla kujalla Kiovan keskiaikaisessa luolaluostarissa eli lavrassa ja laulavat ortodoksista pääsiäisveisua.
Vaikka ukrainalaisesta pääsiäisestä on vain kolme päivää, harras tunnelma on kaukana Unescon suojelemalta luostarikukkulalta.
Moskovan partiarkaatin seurakuntalaiset ovat ryhmittyneet oven eteen estääkseen viranomaisia pääsemästä sisään.
Laulajien liepeillä käydään kiivaita keskusteluja. Välillä huudetaan naama punaisena.
”Lavra on koko Ukrainan omaisuutta. Miksi olette rikkoneet oven asuntooni?” kysyy pitkä, kuusikymppinen mies.
”Te olette hukuttaneet Ukrainan Maidaninne vereen!” vastaa toinen mies.
Ihmisjoukon ympärille on asettunut joukko virkavaltaa, jonka liiveissä lukee Dialogipoliisi. Keskusteluja se seuraa vaiti sivusta.
”Mitä mieltä te olette?” tivaa huivipäinen nainen yhdeltä poliisilta.
”Olen sitä mieltä, että on katsottava eteenpäin eikä taaksepäin”, nuori poliisi sanoo päättäväisen oloisena.
”Minusta tässä on kyse Jumalan ja Saatanan välisestä kamppailusta”, sanoo nainen, joka esittäytyy Svitlanaksi.
”Tämä on isku suoraan uskovan ihmisen sydämeen.”
Moskovan patriarkaatin puolustaja (oik.) ja vastustaja (vas.) väittelivät lavrassa Dialogipoliisin silmien alla.
Kiovan luolaluostari on Ukrainassa symbolinen paikka, ja nyt on käynnissä taistelu sen herruudesta.
Luostari on perustettu joidenkin tietojen mukaan vuonna 1051, ja se tunnetaan luolistaan, joissa on rukoustiloja, pyhäinjäännöksiä ja munkkien asumuksia eli keljoja.
Venäjän ortodoksinen kirkko on pitänyt Kiovan luostarikukkulaa hallussaan vuodesta 1654, jolloin Kiova liitettiin Venäjään. Neuvostoaikana lavra oli kuitenkin museona, ja luostari avattiin uudestaan sen tiloihin vasta 1988.
Virallisesti lavra on yhä valtiollinen museo, joka on vuokrannut osan tiloista Moskovan kirkon alaisen luostarin käyttöön.
Nyt museo on sanonut irti vuokrasopimuksen. Viranomaisten mukaan munkkeja ei olla häätämässä keljoistaan, mutta Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksikirkon on poistuttava lavrasta.
Lavran pääkirkko on Uspenskin katedraali, jota Ukrainan itsenäinen ortodoksikirkko vuokraa nyt palveluksiinsa.
Luostarin johtaja, metropoliitta Pavlo on asetettu kotiarestiin.
Poliisi on sinetöinyt luostarin rakennuksia. Uskovat taas ovat rikkoneet sinettejä ja tunkeutunut tiloihin sisään.
Luostarin kujalle kokoontuneiden veisaajien tarkoitus on estää kulttuuriministeriön edustajien pääsy rakennukseen.
Lavran kujalla väittely jatkuu kiivaana.
Donbasin sodan veteraanin Petro Litvintšukin mielestä Kiovasta on tullut uusi Sodoma ja Gomorra.
”Zelenskyi on kuin Lenin, joka halusi kieltää kirkon. Kukaan ei uskonut, että valtio nostaisi kätensä kirkkoa vastaan.”
Petro Litvintšukin mielestä Ukrainan itsenäinen ortodoksikirkko edustaa harhaoppia.
”Moskovan pappi hiiteen” lukee mielenosoittaja Roman Motjuzkon paperissa.
Nuori asiakaspalvelija Roman Motjuzko puolestaan pitelee kylttiä, jossa vaaditaan ”moskovalaispappia” hiiteen lavrasta.
”Olen agnostikko, mutta vastustan sitä, että Kiovan keskustassa pitää majaansa Moskovasta johdettu organisaatio. Lavra on ukrainalaisten pyhä paikka”, hän sanoo.
Ohikulkevat munkit ovat synkkäilmeisiä, eivätkä halua kommentoida tilannetta.
Sivummalla eräs pappismunkki kuitenkin suostuu taustoittamaan asiaa. Hän kertoo toimivansa Moskovan alaisen kirkon seurakuntapappina.
”Emme ole Moskovan kätyreitä, vaan meistä on tullut tilanteen panttivankeja. Kirkossamme on 12 000 pappia. Jos muutama on puhunut läpiä päähänsä, miksi kaikkien pitäisi kärsiä?” hän kysyy.
Muutamilla läpiä päähän puhuneilla hän viittaa Venäjän hyökkäystä puolustaneisiin.
Lavrassa on parisataa Moskovan patriarkaatin munkkia. He eivät puhu lehdistölle.
Lavrassa toimii paitsi luostari, myös koko Moskovan patriarkaatin alaisen ukrainalaiskirkon keskushallinto.
Metropoliitta Kliment on valmis puhumaan asiasta puhelimessa.
Hänen mukaansa kyse on poliittisesta kiristyksestä, jolla heidän omaisuutensa halutaan antaa Ukrainan itsenäiselle ortodoksikirkolle.
”Valtio nimeää meidät syyllisiksi ilman mitään juridista pohjaa ja käyttää poliisia meitä vastaan. Tämä on uskonvainoa ja perusoikeuksien loukkausta. Tällaista maata ei pidä ottaa Euroopan unioniin eikä edes Afrikan unioniin”, hän latelee.
Hänen mukaansa kaiken takana on Ukrainan edellinen presidentti Petro Porošenko. Ukrainan kirkko syntyi Porošenkon presidenttikaudella vuonna 2019, kun ortodoksisen maailman korkein johtaja, Konstantinopolin patriarkka Bartolomeos otti sen suojelukseensa itsenäisenä kirkkokuntana. Myös Suomen ortodoksikirkko kuuluu Konstantinopolin patriarkaattiin.
Klimentin mukaan hänen kirkkonsa on riippumaton eikä sillä ole Venäjälle muita yhteyksiä kuin kirkkojärjestyksen perustuva asema Moskovan patriarkaatin alaisuudessa.
Keskiaikainen Uspenskin katedraali sai 1700-luvulla barokkikoristelun.
Ylempi osa lavraa on museon käytössä.
Museon johtajan Maksym Ostapenkon mukaan museo voi päättää vuokrasopimuksen yksipuolisella ilmoituksella, jos sen ehtoja on rikottu.
”He ovat rakentaneet alueelle luvatta 36 kohdetta, mistä Unescokin on antanut varoituksensa. Lavran arkkitehtoninen kokonaisuus on uhattuna.”
Lähes samaan hengenvetoon Ostapenko kuitenkin toteaa, että kyse on myös maanpuolustuksesta.
”On mahdoton tilanne, että maan taistellessa itsenäisyydestä provokaattorit levittävät täällä Venäjän ideologiaa käyttäen munkkeja ihmiskilpenään. Lavra ei saa olla ase, jota Venäjän federaatio käyttää yhteiskunnan ja turvallisuuden horjuttamiseen. Olen iloinen, että virkavalta kiinnittää asiaan nyt huomiota.”
Ukrainan turvallisuuspalvelu on kertonut epäilevänsä kymmeniä Moskovan kirkon alaisia pappeja yhteistoiminnasta Venäjän hyväksi. Kaksi pappia on luovutettu Venäjälle vankienvaihdossa. Ukrajinska Pravda -lehden mukaan 20 piispalla on Venäjän passi.
Entäs sitten uskovien oikeudet? Ovatko kaikki ortodoksit ja munkit tervetulleita lavraan?
”Munkkien läsnäolo ja jumalanpalvelusten pitäminen ovat vuokrasopimuksesta erillinen asia. Osa lavran papeista on siirtynyt Ukrainan kirkon jäseniksi ja haluaa, että heillä on pääsy pyhille paikoille. Meidän tehtävämme on järjestää vuoropuhelu niin, että kaikki uskovat pääsevät lavraan.”
Kellotorni sijaitsee museon alueella yläluostarissa.
Ukrainan itsenäinen ortodoksikirkko on pyytänyt valtiolta lavraa itselleen ja nimittänyt uudeksi johtajaksi oman edustajansa Avraamin.
Sodan aikana sadat seurakunnat ovat vaihtaneet Moskovan patriarkaatin alaisuudesta Ukrainan kirkkoon.
Lavran kupeessa toimii Ukrainan kirkon alainen Teodosioksen luostari.
Sen pihalla on hiljaista. Luostarissa on vain neljä munkkia, kun lavrassa heitä on kaksisataa.
Penkillä istuskeleva igumeni Makari sanoo, että hänen kollegoidensa lavrassa olisi hyväksyttävä, että ajat ovat muuttuneet.
”Se, mitä tuolla nyt tapahtuu, on KGB–FSB:n propagandatempaus, jossa he käyttävät hyväksi fanaattisia ihmisiä.”
Ukrainan kirkko vuokraa jumalanpalveluksiinsa lavran pääkirkkoa, Uspenskin katedraalia.
”Pääsiäinen näytti, kuka on kuka. Meidän palvelukseemme Uspenskissa virtasi ihmisiä, heillä oli hiljaista.”
Lavran porteilla kakofonia jatkuu.
Moskovan-uskoiset laulavat mikrofoniin kirkkoveisuaan. Näköetäisyydelle on kerääntynyt nuorisoa hoilaamaan Ukrainan kansallislaulua.
Kummassakin esityksessä on kyse agitaation makua.
Kirkkolaulajat ovat vakuuttuneita, että nuoriso on paikalle maksettua. Vastamielenosoittajat taas ovat yhtä varmoja, että ”uskovaiset” on ostettu paikalle.
”Olen uskovainen ja nyt minut karkotetaan täältä jonnekin”, sanoi huivipäinen nainen vastamielenosoittaja Roman Motjuzkolle.
Hieman sivummalla Ivaniksi esittäytyvä laitapuolen kulkija haluaa kertoa näkemyksensä.
”Totuus on, että lavra on kuin kultakaivos. Katsokaa vaikka autoja pappien salaisella parkkipaikalla! Raha ratkaisee, eivätkä he halua menettää tulojaan.”
Kuin Ivanin sanojen vakuudeksi autosaattue lähtee kuljettamaan korkea-arvoista kirkonmiestä.
Päivän päätteeksi poliisi ottaa kiinni neljä Moskovan-uskoista mielenosoittajaa.
Kysymys lavrasta on Ukrainalle pirullinen.
On erikoista, että valtakunnan pyhintä paikkaa hallitsee Moskovasta johdettu kirkkokunta, jonka patriarkka Kirill puhuu avoimesti Ukrainan tuhoamisen puolesta.
Toisaalta Moskovan alainen kirkko on yhä Ukrainan suurin uskonnollinen yhdyskunta, jonka häätö voi suututtaa miljoonia. Venäjä käyttää kirkkonsa ahdinkoa propagandassaan täysimittaisesti.
Tilanne liukuu kohti Moskovan kirkon kieltämistä kokonaan. Asiasta on jo vireillä lakialoite.