Betonimurskasta pilkistää muovitörppöjä, alumiinilistoja ja rautatankoja. Styroksia, ilmastointiputken pätkiä ja kaakelin palasia. Kaikkea mahdollista, mitä rakentamisessa on joskus tarvittu. Yhden repeytyneen kirjan sivujakin näkyy murskan keskellä, kuka niitä lienee lueskellut?
Murskaa ja muuta ryönää on ainakin 50 metrin paksuinen vuori, joka paisuilee kymmeniä metrejä suuntansa. Ja paisuu entisestään, sillä muutaman minuutin välein tänne saapuu uusi kuorma-auto uuden ryönälastinsa kanssa.
Kuopion pelastuslaitoksen vanhempi pelastaja Jari Tarvus kertoo, että aiemmin keväällä autoja tuli rinnettä pitkin 30 sekunnin välein.
”Se oli hurjan näköinen se ralli, tämä tienoo oli aivan pölyssä. Tuossa on satoja kerrostaloja. Ja tällaisia kasoja on joka puolella”, Tarvus sanoo Kahramanmaraşin kaupungin laitamilla.
Kuopion pelastuslaitoksen vanhempi pelastaja Jari Tarvus pakkaa tarvikkeita leirissä.
Rekat tuovat taukoamatta jäännöksiä romahtaneista taloista yhdelle monista maanjäristysalueella olevista kaatopaikoista.
Tarvukselle tämä vuori – ja kymmenet vastaavat – ovat paljonpuhuvaa todistusaineistoa siitä, millaista tuhoa 6. helmikuuta sattuneet kaksi maanjäristystä jälkijäristyksineen Turkissa tekivät. Rakennuksia vaurioitui ja tuhoutui 500 kilometrin matkalta kymmenen maakunnan alueella noin 14 miljoonan ihmisen kotiseuduilla.
Useita viikkoja Turkissa kevään mittaan työskennellyt Tarvus on osa Suomen ja seitsemän muun Euroopan maan IHP-operaatiota, jossa annetaan logistiikkatukea monille turkkilaisille ja kansainvälisille kirjainyhdistelmille, kuten AFAD ja YK:n OCHA.
Nämä kriisinhoitoon erikoistuneet kirjainyhdistelmät ovat yhdessä pelastaneet, ruokkineet ja lääkinneet ihmisiä, antaneet suojaa kotinsa menettäneille, haudanneet ruumiita, raivanneet raunioita ja yrittäneet luoda järistysalueille jonkinlaisia uuden alun merkkejä. Urakka on valtava, mistä muistuttaa taas uusi kuorma-auto lastinaan pölisevää murskaa entisistä kodeista.
Ainakin noin 51 000 ihmistä kuoli Turkissa ja ainakin noin 8 500:aa Syyriassa. Yhden laskelman mukaan noin 200 000 rakennusta tuhoutui kokonaan tai kärsi merkittäviä vaurioita.
”Ei mikään valtio voi tällaisesta yksinään selvitä”, Tarvus sanoo.
Eikä Turkin onneksi tarvinnut. Maahan saapui maanjäristyksen jälkeen yli 11 000 avustustyöntekijää noin 90:stä eri maasta.
Antakyan kaupungin kupeeseen on pystytetty hautausmaa maanjäristyksessä menehtyneille.
Tämän viikon sunnuntaina turkkilaiset saavat ottaa parlamentti- ja presidentinvaaleissa kantaa siihen, mitä mieltä he ovat hallituksensa ja presidentti Recep Tayyip Erdoğanin tavasta reagoida maanjäristykseen ja hoitaa muita ongelmia, kuten kymmenien prosenttien inflaatiota.
Erdoğanin voi olettaa pohtivan kysymystä järistyksen vaikutuksesta kannatukseensa erityisen vakavana, sillä hän ja hänen AK-puolueensa pääsivät vuonna 2002 Turkissa valtaan kolme vuotta aiemmin sattuneen, ainakin 17 000 ihmistä tappaneen maanjäristyksen vanavedessä.
Kansa suuttui silloiselle CHP-puolueen pääministerin Bülent Ecevitin hallitukselle järistyksen jälkeisistä toimista ja Erdoğan hyödynsi suuttumuksen. Hän ja AK-puolue voittivat vaalit ja Erdoğan on hallinnut Turkkia siitä alkaen, aina vain itsevaltaisemmin ottein.
Vierailu neljään maanjäristyksen koettelemaan kaupunkiin ei anna yksiselitteistä vastausta siihen, voisiko nykyään oppositiossa istuvan CHP-puolueen johtaja, kuuden puolueen yhteisehdokas Kemal Kılıçdaroğlu lyödä Erdoğanin.
Ei missään nimessä, jos kysytään 43-vuotiaalta Ramazan Taşilta. Hän asuu pahoin kärsineessä İslahiyen kaupungissa.
”Me kaikki tuemme Erdoğania. Ei kai minulla muuten olisi hänen kuvaansa esillä”, Taş sanoo ja viittaa romumetallin kierrätykseen keskittyvän kauppansa edustalla olevaan Erdoğan-lakanaan.
Taş haluaa painottaa sitä, että hän todella tarkoittaa, mitä sanoo tuestaan presidentille.
”Minulla on kolme lasta ja vannon heidän nimiinsä, että tämä on totuus.”
Vierelle astelee kollega Ali Demircan, 43, ja sanoo: ”Erdoğan on isämme.”
Taş osoittelee sormellaan kolmeen suuntaan ja kertoo, miten tässä naapurustossa helmikuussa kävi:
Tuossa kerrostalossa kuoli 92 ihmistä. Noissa kahdessa kerrostalossa tuhoutui 110 huoneistoa ja kuoli 370 ihmistä, Taş kertoo. Ja aivan tässä vieressä seisoi jo pois raivattu kerrostalo, jossa kuoli 60 syyrialaista pakolaista.
”Maanjäristys oli niin valtava. Jos tämä talo ei romahtanut, niin tuo talo romahti”, Taş sanoo.
Taş luettelee kiitollisena kaikkea sitä tukea, minkä hän on hallitukselta ja Erdoğanilta järistyksen jälkeen saanut. Hänen noin 4 000 euron arvoinen pankkilainansa mitätöitiin, hänelle annettiin kaksi noin 700 euron kertalahjoitusta ja säännöllisin väliajoin hallitus antaa hänen mukaansa 2 000 liiran arvoisia (runsaat 90 euroa) kuponkeja, joilla saa ruokaa kaupasta.
Tulkki huomaa luottokortin muotoisten kuponkien yläkulmasta, että ne ovat tulleet taiwanilaiselta Tzu Chi -avustusjärjestöltä, eivät siis Turkin hallitukselta. Yhtä kaikki, näiden romunkierrättäjien mielestä tämäkin apu on Erdoğanin aikaansaannos.
Ramazan Taş seisoo asuinkelvottoman kotitalonsa edustalla İslahiyen kaupungissa.
Ramazan Taş esittelee 2 000 liiran arvoisia kuponkeja, jotka hän kertoo saaneensa hallitukselta. Kuponkien yläkulmassa on kuitenkin taiwanilaisen Tzu Chi -avustusjärjestön logo.
Lapsi pyöräilemässä romahtaneiden talojen ohi İslahiyen kaupungissa. Kadun yllä roikkuvat AK-puolueen liput.
Vaalien alla julkisuuteen on tullut kertomuksia siitä, kuinka jotkut Erdoğanin johtaman AK-puolueen jäsenet ovat valjastaneet avustukset omiin nimiinsä ja kampanjoidensa käyttöaineeksi.
Opposition lehti Cumhuriyet on kertonut esimerkiksi siitä, kuinka İskenderunin kaupungin pormestari, AK-puolueen Mehmet Fatih Tosyalı oli lisännyt Turkin kriisiviraston AFAD:n apupaketteihin omia tarrojaan, joissa luki: ”Toivotan teille terveellistä päivää – Iskenderum on sen arvoinen. Kansan mies, Mehmet Fatih Tosyalı.”
Noin sata kilometriä İslahiyen kaupungista etelään Antakyan kaupungissa kuulee paljon nuivempia kommentteja Erdoğanin kyvystä auttaa kansaansa. Apteekkia vaimonsa Hasret Ahrasin, 31, apuna pyörittävä Mehmet Ahras, 35, kertoo, että tässä kaupungissa piti helmikuussa odottaa neljä pitkää päivää hallituksen edustajien saapumista.
Hän kertoo, millaisia kauhun hetkiä hän todisti, kun järistykset riepottelivat noin 400 000 asukkaan kaupunkia.
”Näytti aivan siltä, kuin kerrostalot olisivat pomppineet, aivan kuin ne olisivat hypänneet narua”, hän kertoo.
Hasret Ahrasin myi lääkkeitä asiakkailleen konttiin avatusta apteekista Antakyassa.
Mehmet Ahras pyörittää apteekkia vaimonsa apuna.
Ahras ehti vaimonsa ja viisivuotiaan poikansa Süleyman Emirin kanssa pakoon talosta, joka vaurioitui korjauskelvottomaksi. Saman kohtalon koki noin 90 prosenttia Syyrian rajan lähellä olevan Antakyan rakennuksista – ne puretaan pois.
Pariskunta miettii tarkkaan, miten he asettelisivat sanansa hallituksesta ja presidentistä.
”En halua tulla pidätetyksi. Meillä on niin paljon lainaakin”, mies sanoo.
Pariskunnan apteekki ryövättiin tyhjäksi järistyksen jälkeen, he kertovat.
Apteekissa työskentelevä Mahmut Goncagül, 35, sanoo, että häntä ei pelota arvostella hallitusta.
Hän on edelleen kuin sokissa kokemuksistaan, kahdeksan läheisen sukulaisen kuolemista.
Goncagül sanoo etsineensä omaisiaan kymmenen päivää raunioista, mutta vain yhden hän sai sanojensa mukaan pelastettua, järistyksessä kuolleen siskonsa 17-päiväisen poikavauvan Keremin. Silloin järistyksestä oli kulunut 60 tuntia.
Goncagülin mukaan hän tuli raunioista vauvan kanssa, ja paikalle säntäsi kriisiviraston AFAD:n ensimmäisenä kaupunkiin ehtinyttä väkeä otattamaan itsestään kuvia vauvan kanssa. Kuvat levisivät turkkilaiseen ja kansainväliseen mediaan esimerkkinä sekä toiveikkaasta pelastustarinasta että Turkin viranomaisten kovista ponnisteluista.
”He ottivat vauvan syliinsä, sitten he ottivat kuvat ja sen jälkeen he häipyivät”, Goncagül kertoo.
HS ei pysty vahvistamaan tarinan todenperäisyyttä, mutta samanniminen vauva sai osakseen suurta julkisuutta kolmisen päivää järistyksen jälkeen. AFAD:ia ovat kritisoineet monet muutkin tahot.
Apteekissa työskentelevä Mahmut Goncagü pelasti järistyksessä kuolleen sisarensa 17-päiväisen poikavauvan Keremin.
Antakya kuuluu Hatayn maakuntaan, joka on pääoppositiopuolue CHP:n tukialuetta. Täällä jotkut epäilevät, että hallitus olisi viivytellyt jopa tahallaan alueen auttamisessa ja keskittänyt nopeimmat toimensa AK-puolueen kannatusalueille.
Väite voisi olla totta, sillä hallituksen epäillään yleisesti tukevan omia äänestäjiään avokätisemmin kuin muita turkkilaisia, satoi tai paistoi. Mutta totta on sekin, että Hatayn järistysalueelle oli todella vaikea päästä ja kaikesta oli ensimmäiset vuorokaudet huutava pula, tuhansien ja tuhansien neliökilometrien alueella.
”Keli oli huono ja tiet olivat poikki. Miten voit mennä jonnekin, minne ei autolla pääse?" kysyy İslahiyen kaupunginvaltuuston jäsen, AK-puolueen poliitikko Murat Dursun.
Hänkin haluaa havainnollistaa, millaiset voimat järistyksessä olivat liikkeellä. Dursun vie katsomaan muutaman kilometrin päässä seisovaa vuorta, joka ikään kuin räjähti järistyksessä ja sylki tonnien painoisia kivilohkareita vieressä seisovan vuoren vierelle.
Samassa ”räjähdyksessä” syntyi järvi, joka on syvimmästä kohdastaan 45 metriä syvä. Kivenlohkareet ja järvi katkaisivat läheiseen kylään johtava tien, ja nyt kylää evakuoidaan tyhjäksi, koska järven pelätään tulvivan sen päälle.
”Kansainvälisen pelastusryhmän työntekijä kysyi, että mitä olette tehneet suututtaaksenne Jumalan tällä tavalla”, Dursun kertoo astellessaan vuoren rinnettä.
Murat Dursun kävelee räjähdyksessä syntyneen järven edustalla, joka on syvimmästä kohdastaan 45 metriä syvä.
Moni turkkilainenkin katsoo, että maanjäristys oli sen kokoluokan asia, että siihen on ihmisten politiikkaa turha sotkea.
Huhtikuussa julkaistussa Metropoll-laitoksen mielipidekyselyssä vain neljä prosenttia turkkilaisista kertoi pitävänsä maanjäristystä vaalien tärkeimpänä teemana. Oikeus- ja kehityspuolueen eli AKP:n kannatus oli palannut lyhyen notkahduksen jälkeen järistystä edeltävälle tasoille ja Erdoğan taistelee yhä tosissaan uudesta kaudesta presidenttinä.
Turkissa kyselyitä pidetään kuitenkin epäluotettavina, joten vaalissa voi käydä miten tahansa.
Esimerkiksi noin 45 000 Nurdağın kaupungissa asuva Ferhat Sağdıç, 39, sanoo, että hän uskaltaa kertoa kantansa presidentinvaaliin vain siksi, että hän äänestää Erdoğania.
Hän ei ole erityisen innoissaan Erdoğanista, mutta ei myöskään tämän vastaehdokkaasta Kemal Kılıçdaroğlusta.
”Ei ole oikein muitakaan kuin Erdoğan, ketä äänestää”, mies sanoo.
Sağdıçista huomaa, että vaalit eivät juuri pyöri hänen mielessään. Ravintolapäällikkönä työskentelevän miehen aika menee viisilapsisen perheen elättämiseen.
Perhe asuu ahtaassa kontissa, sillä heidän kotinsa tuhoutui 6. helmikuuta. Nurdağıssa jokaisen koti meni niin pahaan kuntoon, että ne revitään maan tasalle, puoluekantaan katsomatta.
Myös kaikki liikehuoneistot tuhotaan ja kärrätään yhdelle monista järistyksen jälkeen syntyneistä kaatopaikoista.
Koko kaupunki siirretään muutaman kilometrin päähän nykyisten raunioidensa sijainnista. Siihen asti pitäisi asua konteissa.
Sağdıç kertoo Erdoğanin hallinnon luvanneen, että uuteen kotiin saattaa päästä jo kahden vuoden päästä. Siis ennen uuden vaalikauden puoliväliä.
Nurdağıssa asunnot vaurioituivat niin pahasti, että jokainen niistä revitään maan tasalle. Kaupungin asukkaat asuvat nyt lähistöllä olevassa konttikylässä.
Hülya Sağdı pesee astioita kontissa, jossa perhe asuu väliaikaisesti menetettyään kotinsa.
Sağdıçin perheen tytär Elif Sude seisoskelee konttikylän kadulla Nurdağıssa.