Witney, Oxfordshire
Houkuttaako lekottelu Englannin idyllisellä maaseudulla, joenpientareella tai merenrannalla? Kiinnostaako pulahdus virkistävään veteen kesähelteillä?
Ei kannattaisi.
Englannissa toimivat yksityiset vesiyhtiöt pumppaavat isoja määriä käsittelemättömiä likavesiä vesistöihin. Pahimmillaan ihmiset ja eläimet uivat kirjaimellisesti kakan keskellä.
Yksin viime vuonna vesiyhtiöt Englannissa laskivat jätevesiä vesistöihin yli 300 000 kertaa, kertovat ympäristövalvojan maaliskuiset luvut. Tunneissa laskien saastuttamista kesti 1,7 miljoonaa tuntia.
Englannin joista ekologisesti hyvässä tilassa on vain 14 prosenttia. Kemiallisesti mitattuna hyviä ei juuri enää ole.
Viime elokuussa ihmisiä ihmisiä varoitettiin uimisesta monilla suosituilla rannoilla. Kymmenet uimarannat Englannissa ja Walesissa olivat saastuneet jätevesipäästöjen takia.
Miten tämä on mahdollista?
Miksi Britanniassa – kehittyneessä länsimaassa, jossa luonnonsuojeluaate heräsi jo 1800-luvulla – saa saastuttaa vesistöjä yhä 2020-luvulla?
Teoriassa kaikki on kunnossa.
Ympäristölainsäädäntöä riittää, ja lakeja on jopa tiukennettu. Vesiyhtiöillä on viranomaisvalvojansa. Valvojat ovat langettaneet monille yhtiöille jopa miljoonien puntien sakkoja.
Silti likaaminen jatkuu.
”Saastuttaminen jatkuu niin kauan, kun se on vesiyhtiöille taloudellisesti kannattavampaa kuin saastuttamisen lopettaminen”, sanoo entinen rikosylikomisario Ashley ”Ash” Smith.
Ash Smith perusti kampanjan pelastamaan paikallien Windrush-joen jätevesiltä: Windrush Against Sewage Pollution (WASP). Lyhenne tarkoittaa ampiaista.
Smith ei ole kuka tahansa eläköitynyt poliisimies. Hän on puolikas taisteluparia, joka on pannut englantilaiset vesiyhtiöt, viranomaiset ja poliitikot tiukille.
Taisteluparin toinen osapuoli on matemaatikko, aivotutkija ja eläköitynyt professori Peter Hammond. Kaksikolla on Britanniassa jo kova maine vesiyhtiöiden haastajina.
Kaikki alkoi kymmenisen vuotta sitten, kun Smith muutti Hammondin naapuriin Witneyn pikkukaupunkiin Oxfordshiren kreivikuntaan. Innokkaana kalamiehenä Smith suuntasi pian uuden kotitalon lähellä virtaavalle Windrush-joelle.
Kaikki ei ollut kuitenkaan niin kuin piti.
Vesi oli sameaa, ja kaloja ja vesikasveja vähemmän kuin aiemmin samoilla seuduille. Joen harvat kalat olivat epätavallisen isoja.
”Moni kalastaja voi olla isoista kaloista innoissaan. Huolestuttavaa oli kuitenkin se, että joukossa ei ollut enää pieniä kaloja”, Smith kertoo.
Jo aiemmin paikalle muuttanut Hammond oli hänkin alkanut huolestua muutoksista lähiluonnossa: Joki oli käynyt sameaksi. Korentoja, saukkoja ja muut tuttuja hyönteisiä ja nisäkkäitä näki entistä harvemmin.
”Muutokset tapahtuivat kuitenkin niin vähitellen, että niihin oli aluksi vaikea tarttua”, Hammond kertoo.
Syyttävä sormi osoittaa vesiyhtiöiden vedenpuhdistamoihin. Niitä on yksin Windrush-joen varrella viisi.
Puhdistamo-sanaan pitää tässä yhteydessä suhtautua varauksellisesti.
Vesiyhtiöillä on laillinen oikeus laskea vesistöihin myös käsittelemätöntä jätevettä, jos esimerkiksi poikkeuksellisen kovat sateet panevat järjestelmän lujille. Muussa tapauksessa vaarana on, että jätevedet suihkuavat takaisin ihmiset vessoihin, suihkuihin ja keittiöihin.
Yhtiöt ovat kuitenkin venyttäneet oikeuksiaan. Käsittelemätöntä jätevettä lasketaan luontoon myös silloin, kun siihen ei ole mitään hyväksyttävää ja laillista syytä.
Vesistöjen saastuttamisesta on tullut maantapa.
Pienen ajomatkan päässä Hammondin ja Smithin kotitaloilta sijaitsee Thames Water -vesiyhtiön vedenpuhdistamo. Miehet opastavat vieraat polkua ja heinikkoa pitkin puhdistamon aidatulle ”takaovelle”.
Tontilta Windrush-jokeen johtaa kaksi putkea.
Ensimmäisestä tulee käsiteltyä eli puhdistettua vettä.
Vedenpuhdistamon puhdistetun veden putki johtaa WIndrush-jokeen.
Siitä vain jonkun metrin päässä sijaitsee toinen putki, josta lasketaan jokeen käsittelemätöntä jätevettä.
”Teoriassa siitä pitäisi päästää jätevettä vain hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa”, Smith kertoo.
Käytäntö on kuitenkin toinen. Jo vuonna 2019 aktivistit huomasivat, että kakkosputkesta tuli likavettä lähes koko ajan neljän kuukauden ajan.
Viereisestä putkesta jokeen päästetään puhdistamatonta jätevettä.
Entisenä poliisina Smith on osannut panna vesiyhtiöt ja viranomaiset koville.
”Hän rupesi heti keräämään tietoa ja todisteita, eikä antanut periksi”, kehuu Hammond.
Yhtä lailla taistelussa saastuttajia vastaan on tarvittu Hammondin tutkijantaitoja. Hammond on soveltanut vesiyhtiöiden päästöjen analysointiin samoja matemaattisia malleja kuin aiemmin tieteellisessä työssään.
”Hän on tehnyt työn, joka olisi kuulunut [vesiyhtiöiden] valvojille”, kehuu Smith.
Hammondia on kuultu asiantuntijana brittiparlamentissakin, kun poliitikot ovat yrittäneet setviä vesistöjen tilaa. Myös brittimedia on nojautunut kaksikon selvityksiin.
Tutkijataustaansa kampanjassa hyödyntävä Peter Hammond seisoo samean joen vieressä ja näyttää kuvaa samasta joesta sen kirkkaampina ja puhtaampina aikoina.
Englanti on yksi niitä harvoja maita, joissa vesi on yksityistetty. Pääministeri Margaret Thatcherin 1980-luvun lopussa aloittama yksityistäminen on myös osasyy vesistöjen surkeaan tilaan.
Isossa osassa Walesia on palattu voittoa tavoittelemattomaan muotoon. Sekään ei ole säästänyt jokia jätevesiltä.
Skotlannissa taas vesi on pidetty koko ajan julkisessa omistuksessa. Hammond on silti huolissaan myös skottivesien tilasta.
Englannissa yksityiset vesiyhtiöt ovat jakaneet isoja osinkoja ja ottaneet vuosien kuluessa kymmeniä miljardeja puntia velkaa. Samaan aikaan investointeja infrastruktuuriin on laiminlyöty.
Kuluttajien ja yritysten vesilaskut ovat kallistuneet. Tyytymätön asiakas ei voi kuitenkaan vaihtaa vesiyhtiötä, sillä ne toimivat käytännössä alueensa monopoleina.
Financial Times -talouslehden tuoreen selvityksen mukaan vesiyhtiöt jakoivat yksin viime vuonna 1,4 miljardin punnan eli noin 1,6 miljardin euron osingot. Osingot kasvoivat, vaikka vesistöjen surkea tila on yleisessä tiedossa.
Vesiyhtiöiden omistajien joukossa on paljon ulkomaisia institutionaalisia sijoittajia.
Esimerkiksi Suur-Lontoon kotitalouksien vesihuollosta vastaavan Thames Water -yhtiön omistajayhteisöt löytyvät Britannian lisäksi muun muassa Kanadasta, Abu Dhabista, Australiasta ja Kiinasta.
Smithin mukaan brittiläiset päättäjät ja valvojat ovat olleet sinisilmäisiä ja lepsuja. Vesiyhtiöt ovat saaneet lobata ja toimia oman mielensä mukaan.
”Vesiyhtiöt täytyy panna vastuuseen teoistaan. Päästöjen pitää loppua nyt heti, ei joskus hamassa tulevaisuudessa.”
Witney oli Britannian entisen pääministerin David Cameronin vaalipiiri. Edes se ei taannut puhtaita vesiä.
Kännykkäsovellus näyttää, missä vesistöön pumpataan puhdistettua ja missä käsittelemätöntä jätevettä.
Cameron muistetaan parhaiten siitä, että hänen virhearvionsa johti Britannian EU-kansanäänestykseen ja brexitiin.
Brexit heikentää sekin osaltaan brittivesien suojaa. Enää brittihallitusta ei voi vetää EU-tuomioistuimeen, jos se rikkoo unionin sitovaa ympäristölainsäädäntöä.
Myös brittiaktivistien oikeus tehdä tiedonsaantipyyntöjä ympäristöasioissa on ollut vaarassa. Oikeus perustuu EU-lainsäädäntöön, jonka konservatiivihallitus oli suunnitellut silppuavansa. Silppuamistalkoot on kuitenkin ainakin toistaiseksi peruttu.
Satunnaisen vieraan silmissä Windrush-joki näyttää yhä paikoitellen idylliseltä. Toukokuinen vehreys luo joelle kauniit kehykset.
Hammond ja Smith katsovat jokea kokeneemmin silmin.
”Kalat ovat kuolleet. Ennen täällä oli harjuksia ja muita.”
Pientä toivoa antaa se, että joesta kiven alta löytyy pieni selkärangaton. Sekin tosin on kuulemma väärän värinen.
Ash Smith ja Peter Hammond etsivät elonmerkkejä Windrush-joesta lähellä kotitalojaan. Windrush on Lontoon läpi virtaavan Thamesin sivujoki.
Ilmassa liitää korento.
”Vain yksi. Ennen niitä oli parvittain”, Hammond muistelee.
Smithin neuvo brittiaktivisteille on, että katse ja huomio tulee pitää tiukasti vesiyhtiöiden laittomuuksissa.
Jos rupeaa puhumaan yleisesti ympäristön kunnosta, ovat yhtiöt vikkeliä kääntämään huomion muihin saastuttajiin: maatalouteen, kuluttajiin itseensä tai jopa lokkeihin.
Pääministeri Rishi Sunakin konservatiivihallituksen tuore lakiesitys on tiukentamassa sääntelyä: vesiyhtiöiden sakoilta poistuu katto, ja ylivelkaantuneet yhtiöt voivat menettää toimilupansa.
Ympäristöaktivistit pitävät uudistuksia kuitenkin vajavaisina. Vesiyhtiöt saavat jatkaa puhdistamattomia päästöjään vielä vuoteen 2050 asti, ja jopa ylikin.
Kysytään asiasta pääministerin tiedottajalta. Onko tiukka ympäristölainsäädäntö enää edes brittihallituksen tavoite?
”Vesiyhtiöiden täytyy maksaa täydet sakot, jos ne eivät täytä velvollisuuksiaan kuluttajia ja ympäristö kohtaan – – olemme aina sanoneet, että haluamme ympäristönsuojelun olevan korkeimmalla mahdollisella tasolla”, pääministerin Sunakin tiedottaja kertoi HS:lle Downing Streetin tiedotustilaisuuden yhteydessä.
Britannian seuraavat parlamenttivaalit pidetään viimeistään tammikuussa 2025. Vesistöjen tila voi nousta yhdeksi vaaliteemoista.
Aiempina vuosina Britannian työväenpuolue on ajanut vesiyhtiöiden ottamista takaisin julkiseen omistukseen. Samaa toivoo myös äänestäjien enemmistö, kertovat kyselyt.
Vuosi sitten labourin johtaja Keir Starmer – todennäköinen seuraava pääministeri – alkoi kuitenkin lipsua tavoitteesta.
Smith ja Hammond jaksavat silti toivoa, että Englannin vesiyhtiöiden omistus pannaan vielä uusiksi. Valtiojohtoisuus ei ole kuitenkaan tärkein tavoite.
”Olennaista on, että yhteisömuoto on voittoa tavoittelematon”, Smith sanoo.
Lue lisää: Keravanjoen varressa kytee kiista lähimetsän tuhosta: ”Käsittämätöntä”