Tunnelma rannalla muistuttaa leikkipuistoa, paitsi että kiipeilytelineiden tilalla on panssarivaunuja ja haupitseja.
M109-panssarihaupitsin päällä parveilee lapsia. Eläkeläisnainen poseeraa ystävilleen rynnäkkökivääri G-36 olalla roikkuen. Etäämpänä espanjalaissotilas nostelee pikkulapsia Leopard-hyökkäysvaunun aukosta sisään. Viisivuotias poika haravoi miinanraivaajalla nurmea, toinen koittaa heittää kranaatin näköistä esinettä ruutuun.
Sotilasparaati on juuri päättynyt Alūksen järvikaupungissa Pohjois-Latviassa Viron rajan lähellä. Paraati järjestettiin Latvian Neuvostoliitosta itsenäistymisen muistopäivänä 4. toukokuuta.
Yleisö on siirtynyt järven rantaan saamaan kosketusta paraatiin osallistujiin: monikansallisiin Nato-joukkoihin, Latvian ammattiarmeijaan ja vapaaehtoisista muodostettuun kansalliskaartiin. Ne ovat Latvian maanpuolustuksen kolme kivijalkaa.
Ihmiset tututustuivat Latvian armeijan kalustoon itsenäisyyden palautuspäivänä 4. toukokuuta Alūksnessa. Latvia julisti itsenäistyvänsä Neuvostoliitosta 1990.
Sotilas opetti Valters Jugansille, 10, miinan paikannusta Alūksnessa Latvian itsenäisyyden palautuspäivänä 4. toukokuuta.
Harvalla latvialaisella on todellista kosketusta aseisiin. Latvia lopetti asevelvollisuuden kuusitoista vuotta sitten, kuten useat muutkin Naton jäsenmaat samoihin aikoihin.
Nyt Latvia on Itämeren alueen pienistä valtioista viimeinen, joka palauttaa asevelvollisuuden Venäjän Ukrainan vastaisen hyökkäyksen vuoksi.
Etelänaapuri Liettua käynnisti asepalvelusjärjestelmän uudelleen 2015 pian sen jälkeen, kun Venäjä oli kaapannut Krimin Ukrainalta ja kätilöinyt sodan Itä-Ukrainassa.
Pohjoinen naapuri Viro imi vaikutteita Suomesta, eikä lopettanut asevelvollisuutta Natoon liittymisen jälkeenkään.
Latvia suunnitteli pitkään, että koulujen pakollinen sotilasopetus korvaisi asevelvollisuuden. Nyt nuorisoa odottavat sekä pakolliset sotilasopetuksen tunnit että asepalvelus.
Muutos alkaa ensi vuonna, toisen asteen oppilaitoksen oppilaille eli 16–17-vuotiaille aletaan opettaa sotilasopetusta pakollisena oppiaineena. Siihen on varattu päivä kuukaudessa kahden vuoden ajan.
Asevelvollisuus koskee 18–27-vuotiaita. Tänä kesänä paikat täytetään vapaaehtoisesti ilmoittautuneista, mutta myöhemmin kutsunnat alkavat koskea yhä suurempaa osaa ikäluokasta.
Roman Vizulis odotti vuoroaan, kun Andris Vizulis kiikaroi järvelle panssatorjuntajärjestelmä Spike olalla.
Alūksne-järven rannalla Roman Vizulis, 23, odottaa vuoroaan, kun Andris Vizulis, 28, kiikaroi järvelle panssaritorjuntajärjestelmä Spike olalla.
”Asevelvollisuus on hyvä idea. Ihmisillä ei ole käsitystä, mitä on sota”, sanoo Andris Vizulis.
Andris Vizulisia kutsunnat eivät iän vuoksi enää koske.
”Arpa voi osua hänen kohdalleen”, Vizulis sanoo ja vilkaisee pikkuveljeään.
Roman Vizulis, 22, mulkaisee.
”Jos kutsu käy, minulla ei ole vaihtoehtoja”, hän sanoo.
Silti myös Roman Vizulis kokee itsenä jo vanhaksi asepalvelukseen.
”Käyn töissä ja minulla on jo muita suunnitelmia. Olisi ollut parempi mennä armeijaan suoraan koulusta”, Roman Vizulis sanoo.
Andris Vizulis huomauttaa, että paintballissa pärjää parhaiten tuttu ohjelmistosuunnittelija, joka käy vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön kansalliskaartin harjoituksissa.
Vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö Zemessadrze marssi Latvian itsenäisyyden palautuspäivän paraatissa Alūksnessa 4. toukokuuta. Sen jäsenmäärä kasvoi 2000:lla Venäjän Ukrainan vastaisen suurhyökkäyksen jälkeen.
Asepalvelus ei nauti Latviassa kovin suurta tukea nuorten parissa, joita se koskee.
”Ratkaisevaa ovat kaksi ensimmäistä vuotta ja se, mitä asepalveluksen suorittaneet puhuvat”, sanoo entinen puolustusministeri Artis Pabriks.
Pabriks on tullut Alūksneen seuraamaan paraatia. Ministeriaikanaan hän ajoi asevelvollisuutta, mutta syksyn vaaleissa Pabriksin puolue putosi parlamentista.
Vielä viime vuoden alussa ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan jopa Latvian puolustusvoimien komentaja, kenraaliluutnantti Leonīds Kalniņš vastusti asepalveluksen palautusta muun muassa sillä perusteella, että vain kymmenesosa 17–23-vuotiaista puolsi sitä.
”Jos olemme perustaneet Latvian valtion vapaaehtoisuuden perusteella, sitä pitäämyös puolustaa vapaaehtoisesti”, hän sanoi Latvian yleisradioyhtiö LSM:lle.
Viime lokakuisessa kyselyssä aiempaa pienempi osa, 28 prosenttia väestöstä sanoi olevansa varmasti valmis puolustamaan maataan aseellisesti. Vahva isänmaallisuuden tunne ei merkinnyt maanpuolustusvalmiutta, Latvian puolustusakatemian tutkimuksesta kävi ilmi.
Yhtenä selityksenä maanpuolustustahdon laskuun nähtiin realistisempi käsitys omista taidoista tai niiden puutteesta.
Venäjän suurhyökkäyksen jälkeen viime vuonna yhä useampi hakeutui vapaaehtoiseen kansalliskaartiin. Sen jäsenmäärä kasvoi Latvian puolustusministeriön mukaan 2000:lla, ja on nyt 10 000.
”Kaikki täytyy aloittaa täysin alusta”, sanoo kansliapäällikkö Jānis Garisons puhelimitse Latvian puolustusministeriöstä.
”Pystymme majoittamaan 300”, Garisons sanoo.
Suurimpana haasteena Garisons pitää infrastruktuurin rakentamista. Asepalveluksen vastustus ei lopulta ole ollut niin suurta kuin kyselyistä voisi päätellä.
Parlamentti hyväksyi lain huhtikuussa, ja ensimmäiset alokkaat aloittavat heinäkuussa.
Vapaaehtoisia oli oli toukokuun alkupuolella ilmoittautunut yli 360, ja aikaa ilmoittautua on toukokuun loppuun.
”En olettanut, että vapaaehtoisia on niin paljon”, Garisons sanoo.
Latvia on kehittänyt joustavia tapoja suorittaa asepalvelus. Sen voi suorittaa myös kansalliskaartissa käymällä harjoituksissa kuukauden vuodessa viiden vuoden ajan. Vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö kansalliskaarti vastaa puolustusvoimien alaisuudessa alueellisesta puolustuksesta.
Varusmiehet majoitetaan varuskuntaan Ādažiin. Siellä odottavat Kanadan johtamat monikansalliset Nato-joukot.
Kun vapaaehtoisia ei enää tule, puolustusvoimat jakaa kutsunnat kuntiin väestömäärään suhteutettuna.
Ensi vuonna kutsuttavien määrä kasvatetaan kuuteensataan, ja pikkuhiljaa määrää kasvatetaan resurssien mukaan. Ketkä lopulta kutsutaan riippuu myös arpaonnesta.
”Voi sanoa, että se on kuin lottoa”, sanoo Garisons.
HS kysyi nuorilta latvialaisilta Riiassa ja Alūksnessa: Mitä tunteita ja ajatuksia herättävät asevelvollisuuden palautus ja sotilasopetuksen muuttuminen pakolliseksi toisen asteen oppilaitoksissa?
Koululainen Tariels Alijevs, 16, Riika.
Koululainen Tariels Alijevs:
”Asevelvollisuus ei ole hyväksi nuorille ihmisille, koska heidän on parempi käydä kouluja, viisastua, opiskella kulttuuria, taidetta ja historiaa, mutta ei niin paljon urheilua.
Ei ole tarpeen opettaa mitään puukkotaistelua.
On tarpeeksi niitä, jotka vapaaehtoisesti haluavat opiskella sotilastaitoja.”
Opiskelijat Everita Tune, 17, (vas.) ja Dāvids Dubkevitčs, 17, Riika.
Opiskelija Everita Tune, 17.
”Olen osallistunut vapaaehtoisena sotilasopetuksen tunneille. Se on yhden päivän kerran kuukaudessa. Minusta on kiva mennä ulos. Osaan avata ja koota aseen. Opettajat nimittävät minua tarkka-ampujaksi, hah-hah-haa.
Asepalveluksesta ajattelen 50–50 puolesta ja vastaan. Se on vaikeaa nuorille miehille, jotka eivät ole Latvian patriootteja. Todelliset isänmaalliset puolustavat maata. En tunne ketään, joka haluaisi mennä.”
Opiskelija Dāvids Dubkevitš, 17.
”Jos minut kutsuttaisiin armeijaan, ehkä kieltäytyisin. Tiedän jo, mitä haluan tulevaisuudelta. Ehkä sitten jos minulla ei ole perhettä kolme- tai nelikymppisenä, voisin liittyä muiden kaltaisteni kanssa. Kannatan sitä, että meillä on sotilaita, jotka ovat valmiita puolustamaan maatamme.
Koulussa kysyttiin, haluaisitko liittyä armeijaan. Meidän luokalla oli neljä poikaa, jotka sanoivat kyllä, jos kutsutaan.”
Opiskelija Rainers Laksa, 22, Riika.
Opiskelija Rainers Laksa, 22.
”On vaikea kysymys. On hyvä tietää maanpuolustuksesta. Jos ei itse puolusta maataan, Nato-liittolaiset eivät auta. Jos minut kutsuttaisiin asepalvelukseen, voisin ehkä suorittaa sen lyhyempinä jaksoina viiden vuoden aikana, mutta vuodeksi en voisi mennä. Olen omistautunut oikeustieteen opinnoille ja rakennan uraa. Se keskeyttäisi kaiken. En todella tiedä.”
Sotilastaitojen opettaja Terēza Šulca, 19, Alūksne.
Sotilastaidon opettaja Terēza Šulca, 19.
”Olen kadettina jo järjestelmässä. Monet nuoret ovat kuulleet isiltään kauhujuttuja neuvostoarmeijasta ja siksi he suhtautuvat kielteisesti. Kannattaisi perehtyä, mitä armeija on nykyään. Se ei ole rangaistus. Siellä ymmärtää, kuinka tärkeää on keskinäinen luottamus, ajatella yhtä aikaa itseään ja muita.
