Lontoo
Tätä se on se uusi normaali.
Britanniassa lehdet laidasta laitaan ovat uutisoineet pääministeri Sanna Marinin avioerosta. Torstaina erouutinen nousi jopa Britannian yleisradioyhtiön BBC:n uutisetusivulle. Ero-otsikkoja nähtiin myös monissa muissa maissa. Suomen asiat kiinnostavat.
Paitsi että ei se Suomi kiinnosta. Se on Marinin mediapersoona, joka sytyttää.
Kun pääministeri Suomessa vaihtuu, palataan taas vanhaan normaaliin.
Suomessa Marinin saamaan kansainväliseen mediahuomioon on suhtauduttu mielihyvän, ihmetyksen, ylpeyden ja ärsytyksen sekoituksella.
Marin-fanit ovat ajatelleet jopa naiivisti, että huomio johtuu yksinomaan pääministerin erinomaisuudesta. Marin-inhoajat puolestaan ovat kiristelleet hampaitaan ja valittaneet (yhtä naiivisti), että väärin menestytty.
Suomalaista suhtautumista kansainväliseen mediahuomioon on leimannut myös eräänlainen insinöörimäisyys.
Suomalaiset ovat perinteisesti halunneet päteä politiikan kansainvälisillä areenoilla luotettavina asiaosaajina. Eikä siinä mitään. Asenne on kuitenkin läheistä sukua monen suomalaisen yrityksen maailmanvalloitukselle: mennään liikaa tekniikka edellä.
Maailmalla ei kiinnosta tekniikka, vaan persoona ja tarina.
Tekniikan pitää olla tietysti kunnossa, mutta voittajabrändit syntyvät markkinoinnin ja mielikuvien avulla.
Pääministeri Sanna Marinin kohdalla kaikki mielikuvataivaankappaleet asettuivat oikeille kohdilleen. Asetelma on tuonut Suomelle poikkeuksellista kansainvälistä näkyvyyttä viimeisen kolmen vuoden aikana.
Marinin vetovoiman maailmalla voi tiivistää kolmeen kohtaan.
Yksi: Marin on ollut poikkeuksellisen nuori ja kaunis naispääministeri.
Osa Marinin kannattajista tietysti suuttuu, jos tästä muistuttaa. Heidän mielestään ulkonäöstä ja iästä puhuminen on pääministerin ansioiden vähättelyä ja jopa misogyniaa.
Naisasianaisena sanon, että kannattaa olla realisti. Ei ole Marinin vika, jos hänellä ei ole niin sanottua demarin naamaa. Elämme visuaalisuuden aikakautta. Maailman viestimien uutistuottajilla Voguesta talouslehtiin on krooninen pula poliitikoista, joissa yhdistyy vakava sanoma ja kuvauksellinen ulkokuori.
Kaksi: Marin on osannut viestiä yksinkertaisesti ja tehokkaasti kriisien keskellä. Kylmähermoisuus pandemian ja Venäjä-uhan edessä on tehnyt vaikutuksen.
Pelkistettyä sanomaa on helppo lainata, kun sen mahtuu yhteen virkkeeseen. Klassikkoja on useita.
Mikä on tie ulos Ukrainan konfliktista? Se, että Venäjä lähtee Ukrainasta. (Prahassa lokakuussa 2022.)
Miksi tapasitte Uuden-Seelannin pääministerin Jacinda Ardernin kanssa? Koska olemme pääministereitä. (Aucklandissa marraskuussa 2022.)
Laajat filosofoinnit on jätetty suosiolla demarien omiin iltamiin.
Kolme: Kiiltokuvamaisuus ei riitä, vaan kansainväliseen huomioon tarvitaan myös särmää. Sitä ovat tarjonneet bilekohut.
Toisin kuin Suomessa on (naiivisti) pelätty, ovat kohut vain kasvattaneet Marinin maailmanmainetta ja pönkittäneet samalla Suomen maakuvaa.
Ulkomailta katsoen Marin onkin ollut kuumempi kuin sauna, viileämpi kuin Suomen talvi ja vastustajilleen kovempi haaste – kovempi luu – kuin suomen kieli ulkomaalaisille.
Avioerouutisointi asettuu tässä luontevaan jatkumoon. Kaikkensa maalleen antanut pääministeri uhrasi lopulta jopa avioliittonsa, lukee rivien välissä. Seuraavaksi on kysyntää jutulle, jossa Marin nousee tuhkasta Feeniksin lailla uusiin tehtäviin.
Maailmanmaineen kylkiäisenä tulee tietysti kansainvälisen median puolihuolimattomia tulkintoja, jotka Suomessa ärsyttävät.
Taas kannattaa muistaa realismi. Jos Suomea katsoo kaukaa ja ohimennen pelkkien Marin-linssien läpi, näkee suomalaisesta todellisuudesta hyvin pienen osan.
Muistissa on esimerkiksi The Guardian -lehden kolumni, jossa demarien ja Marinin äskeinen vaalitappio pantiin naisvihan piikkiin.
Mikä on sitten Marin-saagan opetus?
Ensinnäkin se, että kansainvälistä menestyspoliitikkoa ei voi tilauksesta valmistaa. Kyse on aina persoonasta. Sen sijaan Marinin menestystä voi analysoida ja miettiä, että mitä sopii lainattavaksi.
Kansainvälistä julkisuutta ei voi myöskään hallita. Totta kai maailman Suomi-uutisointi on vinossa ja nyanssit haussa, jos kiinnostus syntyi vasta Marinin myötä.
Kansainvälisestä huomiosta sopii kuitenkin olla hyvillään, vaikka ei olisikaan muuten väistyvän pääministerin politiikan ihailija. Jokainen Suomi-otsikko maailmalla pönkittää Suomen maakuvaa.
Vahva maakuva lisää Suomen vaikutusvaltaa, vaurautta ja jopa turvallisuutta.
