Onko se alkanut? Onko tämä jo sitä?
Ukraina on edennyt Bahmutin kaupungissa tällä viikolla jopa kaksi kilometriä. Lauantaiaamun tietojen mukaan Venäjä olisi menettänyt kaupungissa sillanpääaseman. Yksityisarmeija Wagnerin omistaja Jevgeni Prigožin vierittää pakenemisesta syytä Venäjän asevoimien niskoille; ilmeisesti sekä Wagnerin että asevoimien joukkoja on paennut kaoottisesti.
Näin ei ole käynyt pitkään aikaan. Tuskallisen hitaassa kaupunkisodassa Venäjä on vallannut Bahmutin muutamaa korttelia vaille kokonaan. Aikaa on kulunut yhdeksän kuukautta.
Parin kilometrin voitto ei siis ole ratkaiseva käänne edes Bahmutin mittakaavassa. Mutta onko tässä kyse jo vastahyökkäyksen alkusoitosta?
Kun Ukraina ryhtyy hyökkäykseen, sillä on yksi kiistaton etu puolellaan. Se on yli tuhat kilometriä pitkän rintaman sisäkaarella ja Venäjä ulkokaarella. Siksi Ukrainan on paljon nopeampi liikkua. Niin sotilaat, aseet kuin ammuksetkin liikkuvat helpommin kuin Venäjällä.
Siksi Ukraina voi ja sen kannattaa kokeilla kepillä jäätä. Ammutaan tuonne vähän suuremmalla voimalla ja katsotaan, mihin se riittää. Hyvä! Päästiin pari kilometriä. Tähänkö tyssäsi? Ei se mitään, kokeillaan jossain muualla.
Tällaisesta voisi olla nyt kyse Bahmutissa. Jos Bahmutissa näyttää hyvältä, Ukraina voi yrittää samanaikaista hyökkäystä kaupungin etelä- ja pohjoispuolelta. Onnistuessaan se voisi saartaa kaupungissa olevat venäläisjoukot. Voitto olisi nöyryyttävä venäläisille, jotka ovat tehneet kaupungin merkityksestä kokoaan suuremman.
Bahmut on väistämättä vain välitavoite, koska se on pieni osa rintamaa eikä kovin merkittävä risteyskohta.
Hyökkäys Zaporižžjassa: Vaikea mutta mahdollinen
Ukrainan päätavoite on todennäköisesti vastahyökkäys etelässä. Se katkaisisi Venäjän joukot kahtia ja toisi Ukrainan lähemmäs Krimin niemimaata, jonka Ukraina haluaa vallata takaisin.
Etelässä on kaksi mahdollista pääsuuntaa, vaikea ja vielä vaikeampi. Vähemmän vaikeana ja siksi todennäköisempänä pidetään hyökkäystä Zaporižžjan alueella kohti Melitopolia, koska etelämpänä pitäisi ylittää Dneprjoki.
Venäjä tietää tämän. Se on linnoittanut Zaporižžjan alueen selkeästi vankimmin koko rintamalla. Venäjän sodanjohto on ollut surkeaa, mutta linnoitteet se on tehnyt sen hyvin. Linnoitteita on jopa 25–30 kilometrin syvyydessä.
Hyökkäykseen Ukraina tarvitsee panssarivaunuja ja ohjuksia, mutta myös puskutraktoreita täyttämään Venäjän kaivamia syviä ja leveitä panssariesteitä. Venäjä on kylvänyt pellot täyteen miinoja, joten miinanraivaajille riittää työtä.
Hyökkääjä tarvitsee nyrkkisäännön mukaan kolminkertaisen määrän sotilaita. Ukrainalla ei ole varaa turhiin yrityksiin.
Hyökkäys Dneprin suistolla: Suurin riski, suurin voitto
Uhkarohkeampi olisi yrittää Dneprin ylitystä lännempänä. Suistollaan Dnepr on useita kilometrejä leveä.
Riski olisi suuri, mutta voitto olisi huumaava. Ukraina kolkuttelisi jo Krimin niemimaan portteja. Mutta kovin montaa yritystä Ukrainalla ei ole, eikä sen ole tässä tilanteessa mikään pakko lähteä ottamaan näin suuria riskejä.
Hyökkäys Luhanskissa: Pienin riski, pienin voitto
Kolmas vaihtoehto on hyökätä pohjoisessa Luhanskin rintamalla. Se on luultavasti kevyimmin puolustettu osa rintamaa.
Voitto Luhanskissa ei olisi samalla tavalla potentiaalisesti ratkaiseva kuin läpimurto etelässä. Venäjän alue kutistuisi, mutta tuskin romahtaisi.
Venäjä ei toki ole jättänyt Luhanskiakaan oman onnensa nojaan. ”Helppo” tarkoittaisi tässäkin tapauksessa luultavasti tuhansia ja tuhansia kuolleita sotilaita.
Mutta kuten sanottua, Ukraina voi kokeilla kepillä jäätä Luhanskissa ja ottaa mahdolliset helpot voitot pois. Yllätyshyökkäyksellä Ukraina voisi onnistuakin. Pitämällä pohjoisen rintaman varpaillaan Ukraina voi sitoa Venäjän joukkoja ja kenties yllättää nopealla etelämpänä. Tai päinvastoin.
Lauantaiaamuna kerrottiinkin, että Luhanskin kaupunkiin oli tehty ohjusiskuja ensimmäistä kertaa aikoihin.
