Belgrad
Asiakas kyselee artistilta kuulumisia belgradilaisen Tamaran tatuointistudiolla.
Vastaus on yksinkertainen: nyt ei pysty ajattelemaan muuta kuin protesteja ja parin viikon takaisia joukkoampumisia.
Tamara kutsuu studiolle poikaystävänsä Radoš Simićin, jolla on varmasti sanottavaa Serbian tämänhetkisestä tilanteesta.
”Minne tahansa menet – kadulle, ostoskeskukseen – joka paikassa vallitsee tunne siitä, että tästä tulee jotain suurempaa kuin mitä olemme ennen nähneet”, Simić kuvailee.
Radoš Simićin mukaan aiemmat protestit ovat olleet rauhallisia. Tulevaan mielenilmaukseen hän varautuu maskilla, joka suojaa kyynelkaasulta.
Belgradissa on nyt protestoitu kahdesti väkivaltaa vastaan, ja kolmas kokoontuminen järjestetään perjantaina.
Mielenosoitusten taustalla ovat toukokuun alun joukkoampumiset, joissa kuoli yhteensä 17 ihmistä. Ensimmäinen niistä tapahtui peruskoulussa Belgradin keskustan läheisyydessä ja toinen 60 kilometrin päässä pääkaupungista sijaitsevalla paikkakunnalla.
Simić kertoo osallistuneensa lähes kaikkiin hallituksenvastaisiin mielenosoituksiin viimeisen 12 vuoden aikana. Hän ei kuulu mihinkään puolueeseen tai poliittiseen liikkeeseen, mutta kokee protestoinnin velvollisuudekseen.
”Mielestäni jokaisen ihmisen on taisteltava pahaa vastaan. Se sanavalinta voi kuulostaa rajulta, mutta en ole ainoa, joka sanoo niin, enkä liioittele.”
””Ihmisen on taisteltava pahaa vastaan.”
Simićin mielestä viimeviikkoisessa protestissa tunnelma oli erilainen kuin monissa aiemmissa: ihmismäärä oli huomattavan suuri, järjestäjien arvioiden mukaan yli 20 000. Ihmiset tuntuivat oikeasti saaneet tarpeekseen.
Vaalivilppi, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuva väkivallan uhka, valtaapitävien nepotismi, korruptio, propaganda. Siinä muutama esimerkki asioista, jotka saavat Simićin vihaiseksi. Hänen mielestään hallitseva puolue SNS ei välitä ihmisten tarpeista ja käyttää esimerkiksi perustuslakia ja siihen tehtäviä muutoksia omiin tarpeisiinsa.
”En sanoisi, että joukkoampumiset kaatoivat vesilasin. Viimeisen seitsemän kahdeksan vuoden ajan vesi on tulvinut lasista pöydälle, ja kouluampuminen oli se pisara, joka tippui pöydältä lattialle.”
Kulttuurikeskuksen managerina työskentelevä Lola Joksimović uskoo, että yhä useammat ihmiset motivoituvat tulemaan seuraavaan mielenosoitukseen.
Protestien organisoinnista vastaavat useat oppositiopuolueet ja poliittiset liikkeet. Yksi niistä on vasemmistolainen puolue Ne davimo Beograd.
Puolueen riveissä Belgradin kaupunginvaltuustossa istuva Lola Joksimović kertoo, että perjantain protestiin odotetaan enemmän ihmisiä kuin kahteen aiempaan mielenilmaukseen.
Protestoijat peräänkuuluttavat parannusta Serbian turvallisuustilanteeseen vaatimalla muun muassa keskeisten ministerien ja virkamiesten eroa sekä väkivaltaisen sisällön rajoittamista tiedotusvälineissä ja valeuutisia levittävien lehtien lopettamista.
””Pelon ylläpitämiseksi väkivalta on hyvä väline.”
Joksimovićin mukaan käynnissä on jälleen yksi protestien kierre, jota oppositiotoimijat organisoivat tottuneesti.
”Toivomme ihmisten ymmärtävän, että heillä on valtaa ja heidän täytyy sanoa, millaisen yhteiskunnan he haluavat.”
Joksimović toteaa, että väkivalta on viime vuosina tullut yhä näkyvämmäksi osaksi yhteiskuntaa – niin median kuin politiikassa käytettävän kielen kautta. Hän lisää, että samaan aikaan koulutuksen laatuun ja mielenterveyspalveluihin ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota.
”Pelon ylläpitämiseksi väkivalta on hyvä väline. Sitä he [valtaapitävät] tekevät – tuottavat väkivaltakuvastoa ja normalisoivat sitä.”
Lisäksi Joksimović on huolissaan serbialaisten medialukutaidosta. Moni katsoo vain kansallista kanavaa tai ohjelmia, jotka Joksimovićin mukaan ovat hallitsevan puolueen propagandavälineitä.
Myös sosiologi ja politiikan tutkija Bojan Bilić puhuu Serbiassa tapahtuneesta väkivallan normalisoinnista.
Serbiasta kotoisin oleva Bojan Bilić työskentelee dosenttina Bolognan yliopiston politiikan tutkimuksen laitoksella ja vierailevana opettajana Sarajevon yliopistossa sekä opettaa sukupuolentutkimusta Wienin yliopistossa.
”Tällaisessa ympäristössä ihmiset ovat turhautuneita: on paljon tyytymättömyyttä, ahdistusta ja suurta yhteiskunnallista polarisaatiota – toiset ovat uskollisia puolueelle, vaikka eivät välttämättä halua olla, toiset taas vihaavat puoluetta ja sille uskollisia ihmisiä.”
”Kun yhteiskunta on vahvasti jakaantunut, myös väkivalta on todennäköisempää.”
””Nyt aletaan kiertää samaa kehää kuin Miloševićin aikana.”
Wienistä videopuheluun vastaava Bilić kuvaa nyky-Serbiaa autoritaariseksi ja patriarkaaliseksi kulttuuriksi, jossa ongelmia ovat myös korruptio, oligarkia ja kansalaisten vaihteleva pääsy luotettavan informaation äärelle.
Hänen mukaansa nykytilanteen taustalla vaikuttavat esimerkiksi viimeisen kolmen vuosikymmenen aikaiset rankaisemattomat rikokset.
Bilićin mielestä oppositio on hajanainen, eikä hän usko, että yhden henkilön poistaminen politiikasta korjaisi syvempiä rakenteita.
”Nyt aletaan kiertää samaa kehää kuin [presidentti] Miloševićin aikana. Kun olin lukiossa, ajattelimme, että kun hänestä päästään, Serbiasta tulee demokraattinen valtio.”
Vuonna 2000 pitkään jatkuneet mielenosoitukset syrjäyttivät presidentti Slobodan Miloševićin.
Tämänhetkiset protestit noudattavat tuttua kaavaa, sanoo dosentti Dušan Spasojević Belgradin yliopiston politiikan tutkimuksen laitokselta.
Dosentti Dušan Spasojević ei usko, että Serbian hallitsevan puolueen tulevassa kokouksessa tapahtuu ihmeitä, mutta protestit luovat sille paineita.
Hänen mukaansa Serbiassa on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut useampi mielenosoitusten aalto.
”Protesteilla on täällä pitkät perinteet, ja ne ovat yleisin poliittisen osallistumisen tapa äänestämisen lisäksi.”
Sen sijaan väkivallan vastustaminen on aihe, joka yhdistää ihmisiä laajemmin kuin esimerkiksi yksittäinen laki tai poliittinen linjaus.
”Tämä aihe koskettaa paljon suurempaa yleisöä kuin vain niitä ihmisiä, jotka seuraavat päivittäistä politiikkaa.”
””Protesteilla on täällä pitkät perinteet.”
Jo ennen mielenosoituksia, joukkoampumisten jälkeen, ihmiset kohdistivat hallitukseen painetta sosiaalisessa mediassa. Tällöin koulutusministeri Branko Ružić erosi virastaan.
Hallitusmyönteinen Pink TV on kertonut keskeyttävänsä tosi-tv-ohjelman, jonka on väitetty normalisoivan väkivaltaa. Lisäksi Serbian eduskunta on ilmoittanut pitävänsä hätäkokouksen, joka on yksi protestien vaatimuksista. Kokouksen ajankohta on epäselvä.
Spasojević uskoo, että pidemmällä aikavälillä muitakin mielenosoittajien vaatimuksia saatetaan täyttää, mutta se tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että hallituksen pitäisi luopua median kontrollista.
Belgradilaisen peruskoulun edessä on edelleen kukkameri. Kynttilät ovat sulaneet katuun, mutta liljat seisovat rivissä nallekarhujen kanssa.
Poliisi vartioi Vladislav Ribnikar -koulun sisäänkäyntiä. Muidenkin Belgradin koulujen edustalla on parin viikon ajan ollut poliisivalvonta.
Serbian presidentti Aleksandar Vučić on vastannut tilanteeseen muun muassa kiristämällä aselakeja ja käynnistämällä kampanjan, jonka mukaan yksityishenkilöt voivat palauttaa laittomasti omistamansa ampuma-aseet poliisille kesäkuun 8. päivään mennessä ilman seuraamuksia.
Hän on myös syyttänyt oppositiota siitä, että se hyväksikäyttää tragediaa omiin tarkoituksiinsa.
Vučić on ilmoittanut järjestävänsä oman poliittisen puhetilaisuutensa Belgradissa 26. toukokuuta. Seuraavana päivänä Vučićin johtama Serbian edustuspuolue (SNS) pitää puoluekokouksen, jossa mahdollisesti valitaan uusi puheenjohtaja.
Vučić on kuvaillut tulevaa kokoontumistaan suuremmaksi kuin koskaan. Dušan Spasojevićin mielestä presidentti puolueineen haluaa nyt osoittaa olevansa oppositiota suurempi.
”Vaikka Belgradin kaduilla on nyt ollut paljon ihmisiä, hän haluaa näyttää, että voi tuoda enemmän.”
Serbialainen poliisi seisoo kansalaisilta kerättyjen aseiden edessä. Presidentti Aleksandar Vučić sunnuntaina, että keräyskampanjan aikana haltuun oli saatu noin 13 500 asetta ja räjähdettä sekä runsaasti ammuksia.
