Belgorodin iskut eivät olleet venäläisen vapaaehtoislegioonan sooloilua vaan Ukrainan asevoimien pitkään valmistelema operaatio.
Näin faktantarkistaja John Helin tiivistää HS:n Ukraina-studiossa viime päivien tapahtumia Venäjän rajan tuntumassa.
”Nämä joukot käyttävät Ukrainan aseapuna Amerikasta saamia ajoneuvoja. Heillä on ukrainalaiset taistelutunnukset sekä varustuksessaan että ajoneuvoissaan”, Helin sanoo.
”Tällaista kalustoa ei ihan vaan oteta ja lähdetä rajan yli ilman Ukrainan lupaa.”
Tällä tietoa hyökkäyksen takana oli kaksi venäläisryhmää: Vapaan Venäjän legioona ja äärioikeistolainen RDK-vapaaehtoisjoukko. Molemmat taistelevat Ukrainan puolella.
Joukot tulivat rajan yli yhdessä yössä ja valtasivat pieniä alueita, minkä jälkeen Venäjä otti ne takaisin haltuunsa.
Miksi yhteenotto on saanut niin paljon palstatilaa? Siksi, että Ukraina suunnitteli sen massiiviseksi informaatio-operaatioksi.
Helin listaa kolme tavoitetta iskulle. Ensinnäkin presidentti Vladimir Putin ja Venäjän hallinto saatiin näyttämään heikolta. Toiseksi Ukraina haluaa sitoa Venäjän joukkoja vartioimaan rajaa.
Kolmas tavoite oli syventää kiistoja Venäjän armeijan ja Wagner-johtaja Jevgeni Prigožinin välillä. Prigožin ja muut sotakiihkoilijat saavat iskusta uutta pontta syyttää Kremliä huonosta varautumisesta.
Lisäksi Belgorodin saaman huomion myötä Bahmutin kaupungin menetys on hiipunut keskustelusta, joten operaatiota voi sikäli pitää Ukrainan propagandavoittona.
Toisaalta isku oli myös mittakaavaltaan oikeasti poikkeuksellinen: hetken aikaa Ukraina käytännössä miehitti pientä lämpärettä Venäjällä.
”Ukraina ei ole mediassa näyttänyt tällä tavalla tekemiään iskuja Venäjän puolelle, ja se myös osoittaa asennemuutosta Ukrainalta.”
Savupilviä nousi Belgorodin alueella venäläisten vapaaehtoisjoukkojen hyökkäyksen jälkeen.
Belgorodin tapahtumien yllättämässä Kremlissä varauduttiin keskiviikkona korkean tason vierailuun, kun Valko-Venäjän itsevaltainen johtaja Aljaksandr Lukašenka saapui tapaamaan Putinia.
Lukašenka nähtiin toukokuun alussa Moskovassa voitonpäivänä huonovointisen oloisena, eikä hän jaksanut kävellä lyhyttä matkaa paraatissa. Hän on julkisesti kertonut kärsineensä adenoviruksesta.
”En aio kuolla. Joudutte sietämään minua vielä hyvin kauan”, Lukašenka kommentoi spekulaatiota tiistaina.
HS:n entinen Moskovan-kirjeenvaihtaja Jussi Niemeläinen on seurannut Valko-Venäjän politiikkaa vuosikaudet. Hän toteaa Ukraina-studiossa, että Lukašenkan terveydentila on arvoitus.
”Hän ei ole luotettava todistaja omissa asioissaan. Kyllä hänen käyntinsä on ollut aika huonoa jo pidemmän aikaa.”
Aljaksandr Lukašenka tapasi ilmavoimien päällystöä Minskissä 15. toukokuuta. Lukašenkan terveydentilasta heräsi epäilyjä voitonpäivänä 9. toukokuuta, kun hän esiintyi huonovointisen näköisenä Moskovan paraatissa.
68-vuotiaan Lukašenkan valta-asema on erikoinen: hän on raivannut tieltään kaikki valtapelurit ja -blokit. Oppositio on maanpaossa tai vankilassa ja kansa peloteltu väkivalloin hiljaiseksi.
Tämä on myös Lukašenkan henkivakuutus Kremlin suuntaan, Niemeläinen kuvailee.
”Venäjällä ei ole ollut ketään, jota nostaa hänen tilalleen, jos hänet olisi vaikka yritetty syrjäyttää.”
Kun valta aikanaan vaihtuu, opposition on parasta toimia ripeästi. Paljon riippuu myös siitä, miten vahva tai heikko Venäjä tuolloin on.
Luonnollisesti Kreml haluaa järjestää Valko-Venäjän johdon itselleen mieluisaksi. Niemeläinen uskoo, että Venäjä haluaa Lukašenkan seuraajaksi jonkun ”uskollisemman ja helpomman” henkilön.
Yleinen käsitys on, että Putinin ja Lukašenkan välit eivät ole henkilökohtaisella tasolla erityisen lämpimät.
”Putin joutuu ikään kuin sietämään Lukašenkaa.”
Toisaalta Lukašenka on Niemeläisen mielestä aina osannut mielistellä Putinia oikein.
”Hän on puheillaan pystynyt välttämään teot. Kun puhuu kovin uskollisesti, ei tarvitsekaan tehdä niin paljon.”
