Venäjän kärsivällisyyden raja on viimeisen puolentoista vuoden aikana tullut vastaan useita kertoja – ainakin jos maan johtavien poliitikkojen ja mediapersoonien puheita on uskominen.
Venäjä on kertonut, kuinka raja, jota länsi ja Ukraina eivät saa ylittää – niin kutsuttu ”punainen viiva” – kulkee milloin Naton infrastruktuurin laajentumisessa Ukrainaan, milloin iskussa Krimille, milloin raskaiden ja pitkän kantaman aseiden toimittamisessa Ukrainaan.
Venäjä on kerta toisensa jälkeen uhkaillut voivansa käyttää ydinaseita vastatoimena. Mieleenpainuvin uhkaus lienee ollut turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajan ja entisen presidentin Dmitri Medvedevin heinäkuinen uhkaus ”tuomiopäivästä”, jos Ukraina hyökkäisi Krimille tai iskisi Kertšinsalmen sillalle.
Maaliskuussa presidentti Vladimir Putin sanoi Rossija1-kanavalla, että länsi ”ylittää kaikki punaiset viivat” ylipäätään toimittamalla aseita Ukrainaan.
Nämä rajat ovat kuitenkin ylittyneet yksi toisensa jälkeen: Ukraina on tehnyt iskuja Krimillä sijaitsevaan infrastruktuuriin ja Kertšinsalmen siltaan. Ukrainalle on toimitettu tai luvattu toimittaa moderneja länsimaisia taistelupanssarivaunuja, F-16-hävittäjiä ja pitkän kantaman Storm Shadow -ohjuksia.
”Tuomiopäivää” ei ole tullut, mutta uhkailut jatkuvat. Torstaina Venäjä ja Valko-Venäjä allekirjoittivat asiakirjan taktisten ydinaseiden sijoittamisesta Valko-Venäjälle.
Suurimpana saavutuksena lännen suhtautumisessa Venäjän aggressiiviseen geopolitiikkaan ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila pitää sitä, että lännessä on onnistuttu voittamaan pelko Venäjän vastatoimista.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Jussi Lassila
”Siihen tietysti sisältyi tietynlaisia riskejä ja epätietoisuutta, mutta pelon voittaminen teki monilta osin tyhjäksi Venäjän kiristyksen.”
Lassila muistuttaa, että vuoden 2014 Krimin liittämisen Venäjään jälkeen lännessä oli laaja yksimielisyys siitä, ettei Ukrainalle voida antaa aseita. Sen pelättiin johtavan siihen, että kaksi ydinasevaltiota olisi vastakkain ja tilanne lähtisi eskaloitumaan.
”Mutta edelleenkin tätä ajattelua löytyy esimerkiksi Saksan suhtautumisessa vielä vuoden 2022 hyökkäyksen jälkeenkin”, Lassila sanoo.
Perusajatus sen takana, ettei lännen tulisi taipua Venäjän kiristykseen, liittyy kansainvälisen sopimusperäisen järjestelmän ”keskeiseen ja pyhimpään periaatteeseen”, eli ratifioitujen rajojen kunnioittamiseen, Lassila sanoo.
Ukrainan alueellisen koskemattomuuden loukkaaminen onkin Venäjän kannalta erityisen ongelmallinen siksi, että se on itse ratifioinut Ukrainan rajat – ja silti loukkaa niitä.
Vapautunut aseapu antaa signaalin siitä, ettei Venäjän toimintaa voida hyväksyä, ja ettei se voi saavuttaa tavoitteitaan kiristämällä.
”Ja Venäjä on myös huomannut sen. Ydinaseella uhkaamiselta ja punaisten viivojen vetämiseltä on mennyt hyvin pitkälti pohja pois sikäli kun Venäjä haluaa, että se koskee valtauksia.”
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei Venäjällä olisi enää mitään millä pelata. Lassila huomauttaa, että Venäjän paradoksi on se, että heikoksikin osoittautuneena ja kompuroidessaan se on liian vahva romahtamaan.
Venäjä myös oppii tehdessä, ja se pyrkii löytämään uusia pisteitä, joita se voi eskaloida, Lassila sanoo.
Punaisen viivan kysymys asettuu kuitenkin Venäjän Belgorodiin alkuviikosta tehtyjen iskujen myötä uuteen valoon, Lassila sanoo. Venäjän ratifioitujen rajojen rikkomisen myötä maalla on paljon uskottavampi mahdollisuus esittää, että siihen kohdistuisi todellista sotilaallista uhkaa.
Ukrainan oma oikeutus iskujen tekemiseen perustuu siihen, että se on puolustava eikä hyökkäävä taho. Valkoinen talokin ehti julkisesti nuhdella Ukrainaa Venäjälle tehdystä iskusta, jota Ukraina ilmeisesti tuki. Kuvamateriaalin perusteella iskussa käytettiin yhdysvaltalaisia sotilasajoneuvoja, jollaisia Ukraina on saanut avustuksena Yhdysvalloilta. Virallisesti Ukraina on kiistänyt, että se olisi ollut iskun takana.
Niin kauan kuin Ukrainan tarkoituksena on vain ajaa maasta ulos miehittäjä ja sen iskut Venäjän maaperälle pysyvät pienimuotoisina raja-alueilla tapahtuvina sotilaallisen infrastruktuurin tuhoamisina, ei Ukrainan iskujen oikeutus kuitenkaan kärsine, Lassila uskoo.
”Raja-alueiden yli on tehty iskuja eikä Venäjä ole niistä halunnutkaan pitää suurempaa meteliä, siinä selvästi on jonkinlainen nolouden ja nöyryytyksen välttäminen lähinnä kotiyleisölle”, Lassila arvelee.
Tutkija uskoo, ettei punaisia viivoja ylity niin kauan kun toimitaan Itä- ja Etelä-Ukrainan alueella.
”Näihin alueisiin lukeutuu tietysti Krimkin, mutta miten realistinen sen valtaus on niin se on toinen kysymys.”
Toki Venäjältä löytyy yhä todellisiakin punaisia viivoja.
"Jos aloitettaisiin massiivinen hyökkäys Venäjän tunnustetulle maaperälle, niin sellaista punaista viivaa en lähtisi ylittämään”, Lassila sanoo.
Siinä tapauksessa tulisi Yhdysvaltojenkin punainen viiva vastaan, tutkija uskoo.
Venäläinen ulkomaiseksi agentiksi julistettu pilapiirtäjä Sergei Jolkin vitsaili Venäjän ja Yhdysvaltojen ilmoittamilla punaisilla viivoilla vuonna 2021. Kuvassa Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Yhdysvaltain presidentti Joe Biden kantavat kumpikin sylillistä omia ”punaisia viivojaan”.
