Hyvän maun vartijoiden maa - Ura | HS.fi

Hyvän maun vartijoiden maa

Eija Kalliala yrittää lähentää yrityksiä ja muotoilijoita

Tilaajille
7.1.2001 2:00

Eija Kallialan työhuone löytyy saman oven takaa kuin Taideteollisen korkeakoulun mediakeskus Lume. Kalliala puikkelehtii käytävillä opiskelijoiden seassa ja tunnustaa, ettei vielä oikein tunne talon joka kolkkaa.

Kalliala nimitettiin syyskuun alussa uuteen tehtävään: hänen pitää käynnistää Taideteollisen korkeakoulun yhteydessä toimiva muotoilun innovaatiokeskus Designium. Designiumin tarkoituksena on luoda toimivat yhteydet suomalaisen muotoilukoulutuksen ja -tutkimuksen ja yritysten välille. "Tässä halutaan tiiviimpää yhteistyötä yritysten kanssa, ja myös sieltäpäin impulsseja tutkimukseen ja koulutukseen." Kalliala puhuu aluksi varovaisesti muotoilualan ongelmista, mutta alkaa vähitellen lämmetä. Yhteisön ulkopuolelta tuleva Kalliala ihmettelee ääneen monia pyhiä asioita, esimerkiksi sitä, mitä pidetään niin sanottuna hyvänä makuna. "Pitääkö Suomi-brandin ja pohjoismaisen muotoilun esimerkiksi olla aina pelkistettyä ja eleetöntä ja vähän hajutonta ja mautonta, vai voisiko sille hakea ennakkoluulottomammin uutta ilmettä?" Kalliala kyselee. Eija Kallialan mielestä alan estetismi on voinut jopa loitontaa yrityksiä muotoilusta. "Muotoilun ongelmana on se, että tarve ja kysyntä eivät kohtaa. Muotoilupalvelut tulisi selkeämmin tuotteistaa. Suomessa ei ole riittävästi kansainvälisellä tasolla olevaa, kokonaisvaltaista muotoilupalvelujen tarjontaa." Kallialan mielestä myös kilpailun ja liike-elämän tosiasioiden omaksuminen on muotoilijoille hieman vierasta. "Meillä ei ole annettu opetusta liike- ja yritysteknisistä taidoista, siis siitä, miten yritysympäristössä toimitaan. Tätä pitäisi nostaa terävämmin esille kuin tähän asti." Vastaavasti suomalaisyritykset eivät muutamia edelläkävijöitä lukuun ottamatta ymmärrä, miten muotoilua voitaisiin hyödyntää liiketoiminnassa. Kalliala toivoo, että Designiumin avulla yritykset ja muotoilijat saataisiin paremmin kohtaamaan. Kallialan mukaan teollisuudessa toimivalla muotoilijalla pitää tulevaisuudessa olla taiteellisen lahjakkuuden lisäksi myös kyky ymmärtää uutta valmistusteknologiaa. Lisäksi muotoilijan pitäisi ymmärtää liiketaloutta sekä "sosiaalisia ja kulttuurisia tekijöitä". Viimeksi mainittu tarkoittaa kykyä lukea trendejä, esimerkiksi sitä, eletäänkö nyt tavarakeskeisessä kulttuurissa vai kenties jossain muussa. Miten Designium sitten käytännössä toimisi parhaiten? "Ihanteellisimmillaan varmasti niin, että pääsisimme jonkin teollisuudenalan kanssa niin tiiviiseen yhteistyöhön, että siitä syntyisi tutkimusta ja erilaisia opetukseen liittyviä projekteja", Kalliala sanoo. Muotoilutoimistot ovat suhtautuneet Designiumiin epäluuloisesti ja arvelleet sitä kilpailijakseen. Kallialan mukaan Designium ei ole itse mikään muotoilutoimisto, vaan yhteistyökuvio voi toimia myös toimistoihin päin. "Toimisto voisi toimia meidän kanssamme yhteistyössä ja kehitellä ajatuksiaan yliopiston suojissa. Se voisi tarkoittaa esimerkiksi uuden toimintamallin tai asiakaskunnan testaamista, jos toimistolla ei itsellään olisi resursseja lähteä kovin futuristisiin ajatuksiin", Kalliala sanoo. Eija Kalliala on uransa aikana ollut tutkijana ja yritysmaailmassa. "Olen yrityksissä aina ollut se, joka on suunnittelijan ja tuotannon välissä, ja se joka markkinoi tuotetta. Luulen tietäväni aika hyvin, mitä yrityksissä muotoilusta ajatellaan." Kalliala väitteli tekniikan tohtoriksi tekstiiliekologiasta. Hän teki väitöskirjansa ollessaan Lindströmillä työvaatteiden kehittämisestä vastaavana markkinointipäällikkönä. Lindströmiä ennen Kalliala on ollut muun muassa Marimekon, Tamfeltin ja Fiskarsin palveluksessa. Välillä hän työskenteli pienemmissä tekstiilialan yrityksissä ja toimi myös muodin sisäänostajana. "Kaikkea on tehty." Väitöskirjan jälkeen tutkijan ura alkoi kiinnostaa, ja Kalliala suostui ruotsalaisen Boråsin tekstiilikorkeakoulun tutkimuskeskuksen vetäjäksi. Suomeen hän palasi nuorimman poikansa lukionaloituksen takia. "Aina kun on alkanut näyttää siltä, että joutuisin vähän suuremman henkilöstöjoukon vetäjäksi, olen ilmeisesti tiedostamattakin hakeutunut muualle. Olen enemmän asia- kuin henkilöjohtaja", Kalliala sanoo. Kalliala arvelee asiapitoisuutensa johtuvan perhetaustastaan. "Isäni on tutkija ja professori. Lapsuudenkodissani mietittiin ja keskusteltiin paljon, ja vanhempani kannustivat uuden etsintään. Ei meillä tehty rahasta ja menestyksestä itseisarvoja. Vanhemmat korostivat, että silloin on tyytyväinen, kun toimii mielenkiintoisessa ympäristössä ja tekee jotain yhteiskunnankin hyväksi." Designiumin johtoryhmän vetäjä vuorineuvos Krister Ahlström on väläyttänyt sitä, että Designiumista voitaisiin tehdä eräänlainen muotoilun VTT, muotoilututkimuksen kotipesä, joka saisi jatkuvaa julkista rahoitusta. Vielä ei ole varmaa, mitä Designiumista ajan kanssa tulee - Eija Kallialakin on tehnyt työsopimuksensa vasta kolmeksi vuodeksi.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ura