Hullulla lehmällä voi myös ratsastaa - Ura | HS.fi
Ura|RAHAN LIIKKEET

Hullulla lehmällä voi myös ratsastaa

Tilaajille
Julkaistu: 14.1.2001 2:00

'Tämä on Suomelle joululahja", riemuitsi maatalousministeri Kalevi Hemilä (sit) joulun alla.

EU-maat olivat juuri päättäneet testata kaikki 30 kuukautta vanhemmat naudat BSE:n eli hullun lehmän taudin varalta. Suomi ja Ruotsi pääsivät helpommalla. Niiden on testattava vain hätäteurastettavat riskinaudat ja vientiin menevä liha. Poikkeusluvan ansiosta Suomi säästää noin 150 miljoonaa markkaa. Nyt valtio maksaa poiskerätystä liha-luujauhosta ja riskinautojen testaamisesta arviolta 40-50 miljoonaa markkaa. Suomalaiset eivät ole kuitenkaan olleet joululahjaansa tyytyväisiä. Teurastamot kiukuttelevat, että ainakaan ne eivät suostu maksamaan varotoimista aiheutuvia kustannuksia. Maataloustuottajat valittavat kallistuvaa rehua ja halpenevaa lihaa. "EU ajaa Suomen rehutehtaat ylipääsemättömiin vaikeuksiin", otsikoi Helsingin Sanomat (21. 12. 2000). Vain kuluttajat eivät nurise. Kuluttaja maksaa mukisematta lihakilosta viisi markkaa enemmän, jos voi olla varma, ettei ainakaan tästä suupalasta saa aivoja tuhoavaa ja tappavaa Creutzfeldt-Jakobin taudin muunnosta. Kuluttajan näkökulmasta ministeri Hemilän riemua onkin vaikea ymmärtää. Vähintäänkin se on lyhytnäköistä. Miksi ei testata kaikkia nautoja ja varmisteta näin, että Suomen lehmissä ei todellakaan ole hullun lehmän tautia? Mikä markkinointivaltti se olisikaan! Jos suomalainen liha saisi 150 miljoonalla markalla "BSE-vapaan lihan" leiman kylkeensä, muuta markkinointia ei tarvittaisi. Edessä avautuisivat kolmensadan miljoonan kuluttajan EU-markkinat. Sen tarpeiden tyydyttäminen nostaisi runsaan miljardin markan tuotannon kymmeniin miljardeihin. Naudanliha alkaisi kilpailla tärkeimmän vientituotteen tittelistä kännyköiden ja paperin kera. Kansantalous saisi kolmannen tukipilarinsa elektroniikan ja metsäteollisuuden rinnalle. Suomesta tulisi Euroopan Argentiina. Etelä-Amerikan maan perinteinen karjankasvatus on nyt noussut arvoon arvaamattomaan - jopa niin että saksalaista lihaa on yritetty myydä argentiinalaisena Itävaltaan. Maatalousministerin riemun voi ymmärtää vain siten, että Hemilä haluaa pitää jotkut asiat piilossa. Jos BSE-testit ulotettaisiin liian laajalle, ne saattaisivat tuottaa tuloksia, joita ei haluta tunnustaa. Joka maassa viranomaisten reaktio on ollut samanlainen. Viranomaiset vähättelevät tautia, sen todennäköisyyttä ja seurauksia loppuun saakka. Britannia piti brittiläisen naudanlihan vientikieltoa pelkkänä kiusantekona. Saksalaispoliitikot sulkivat silmänsä ensimmäisiltä BSE:n merkeiltä. Suomalaiset virkamiehet ja tutkijatkin vakuuttelevat kilpaa suomalaisen lihan puhtautta. ". . . kotimaisen lihan maine on yhä tahraton", kirjoitti muun muassa Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori Pauli Leinikki (2. 12. 2000 HS). Eikö 150 miljoonaa markkaa olisi pieni hinta siitä, että vakuutteluiden sijasta olisi todisteet suomalaisen lihan taudittomuudesta? Eikö 150 miljoonaa ole mitätön summa siihen nähden, että kuluttajat alkavat karttaa naudanlihaa? Eikö 150 miljoonaa ole kuitenkin olematon raha siihen verrattuna, että karjankasvattajilta menee koko elinkeino? Itävallassakin tautiriski on pieni. Silti se testaa nautansa laajasti. Päivi Isotalus paivi.isotalus@sanoma.fi