Halpatyötä harvoille 35 euron viikkopalkalla - Ura | HS.fi
Ura

Halpatyötä harvoille 35 euron viikkopalkalla

Hondurasissa moni jonottaa turhaan yrittäessään päästä ompelemaan vaatteita nälkäpalkalla

Tilaajille
Julkaistu: 21.4.2002 3:00

CHOLOMA. Päiviä on mennyt, viikkoja on mennyt; jo kolme kuukautta, eikä Olga Riveralla ole vieläkään uutta työpaikkaa.

Rivera viettää päivät pitkät Choloman teollisuusalueen porteilla, sen minkä viisivuotiaan lapsensa hoitamiselta ehtii. Hän odottaa, että tapahtuisi pieni ihme ja kuuluisi kutsu: "Työpaikkoja tarjolla!" Riveran mahdollisuudet näyttävät huonoilta. Hän ei nimittäin ole yksin. Choloma on vaatteiden halpatuotannosta elävä pohjoisen Hondurasin ehkä 50000 asukkaan teollisuuskaupunki, johon Yhdysvaltain taantuma on iskenyt kuin valtava makroekonominen leka. Kesästä 2001 lähtien tehtaita on lakkautettu ja tuhansia työpaikkoja on kadonnut. Niinpä kaupungin jokaisen tehtaan portilla näky on sama: joukoittain naisia etsimässä tekstiilityöpaikkaa, josta saisi tavanomaisen 500 lempiran eli noin 35 euron viikkopalkan. Olga Rivera, 23, on suhdanteiden uhri. Seitsemän vuoden työkokemus maquilassa eli kokoonpanotehtaassa ei riittänyt pelastamaan häntä, kun edellinen työnantaja, Hart Street Fashions -yritys, pani yhtäkkiä lapun luukulle. "Leikkasin kangasta ja sain 470 lempiraa (noin 34 euroa) viikossa", kertoo Rivera, jonka työaika oli keskimäärin aamukahdeksasta iltaseitsemään. Riveran miehellä on sentään vielä työpaikka halpatehtaassa. Tulonmenetys on kuitenkin kolahtanut perheeseen kipeästi, koska Hondurasissa ei ole minkäänlaista työttömyysturvaa. Lihansyönti on käynyt vähiin. "Tortillaa ja papuja", Rivera kuvailee päivittäistä ruokavaliota. Cholomassa on 35 asteen kuumuus. On vuoden kärventävin aika, ja töitä etsivä naisryhmä hikoilee varjossa. Portin takaa ei ilmesty ketään ilmoittamaan avoimista paikoista. Honduras on maa, josta halventava nimitys banaanitasavalta sai alkunsa. Hondurasin kohdalla nimitys ei enää ole ajankohtainen. Jos jotain luonnehdintaa haluaa käyttää, maquiloiden, kokoonpanotehtaiden, maa on lähempänä totuutta. Maquilat alkoivat ilmestyä Hondurasin talouskartalle 10-15 vuotta sitten. Maahan nousi Choloman kaltaisia rumia, suurten tuotantohallien täplittämiä teollisuusalueita. Nyt tehtaita on parisensataa; eniten niitä on pohjoisessa San Pedro Sulan kaupungin liepeillä. Maan 6,5 miljoonasta asukkaasta jo 120000 työskentelee halpatehtaissa. Maquila-teollisuuden vientitulot ylittävät kirkkaasti sen, mikä maan perinteisistä tuotteista eli banaanista ja kahvista heltiää. Viime vuonna ne toivat Hondurasille 524 miljoonan euron valuuttatulot eli liki kolme kertaa enemmän kuin maa saa banaanin ja kahvin viennistä yhteensä. Hondurasilaisten kannalta yhtälössä on yksi iso mutta. Tuotannon laajuuteen nähden Hondurasiin jää vähän rahaa, ja siitäkin vähästä vain murusia menee työntekijöiden taskuihin. Maquila-teollisuudesta hyötyvät ennen kaikkea ulkomaiset suuromistajat. He eivät maksa Hondurasiin penniäkään veroja, minkä takia he ovat maahan tulleetkin - työvoiman halpuuden lisäksi. Maquilat toimivat erityistalousalueilla, joita varten on erikseen räätälöity lainsäädäntö. Tehtailijat maksavat vain palkat, juoksevat kulut kuten sähkön ja veden sekä muut hankintansa. Tulleihin tai veroihin ei kulu yhden yhtä centavoa. Periaatteessa myös työntekijöiden asema on laissa säädetty. Käytäntö on mutkikkaampi. Minimipalkka ja järjestäytymisoikeus on kyllä taattu, mutta maquiloissa tuntuu kukoistavan eräänlainen rujo riistokapitalismi, jonka kaltainen innoitti Karl Marxia kirjoitussuorituksiin 1800-luvun varhaisteollisessa Euroopassa. Choloman työntekijöiden kertomusten mukaan maquiloissa teetetään palkatonta ylityötä. Periaatteessa ylityö ei ole palkatonta, koska tehtaissa sovelletaan urakka- eikä tuntipalkkoja. Urakat ovat usein niin suuria, että minimipalkan eteen on tehtävä pitkää päivää. Järjestäytyminen taas pelottaa työntekijöitä. Ammattiyhdistykseen kuuluminen on cholomalaisten mukaan irtisanomisperuste, eikä irtisanomissuojaa ole. Cholomassa kuulee toistuvasti tarinan, jonka mukaan ay-aktiiveista kiertää työnantajien parissa mustia listoja. "Parempi pysyä erossa", kuten eräs vaatetehtaan työntekijä ilmoitti. Halpatehtaiden työolosuhteet niin Väli-Amerikassa kuin muualla kehittymättömissä maissa ovat globalisaation vastustajien tärkeimpiä arvostelun kohteita. Paikan päällä Hondurasissa tarinat poikkeavat toisistaan jyrkästi riippuen siitä, keneltä kysyy. "Onhan ongelmia ollut, mutta niitä on aina, kun työllistetään paljon ihmisiä", sanoo toimitusjohtaja Jorge Interiano Hondurasin maquila-yrittäjien yhdistyksestä. "Työolosuhteet ovat paremmat kuin muilla aloilla Hondurasissa. Ne ovat myös paremmat kuin maquiloissa muualla Väli-Amerikassa tai Meksikossa. Hondurasin maquiloissa maksetaan vähintään kaksi kertaa enemmän kuin minimipalkka." Interianon mukaan ay-liikkeen olemassaolo ei sinänsä ole ongelma. Järjestäytymisoikeus on kirjattu lakiin, eikä sitä kuulemma rikota. Mutta: "Liittojen vahva ay-aktiivisuus on vastakkainasetteluun eikä yhteistyöhön pyrkivää."

Luetuimmat - Ura

Luitko jo nämä?