Niin sanottu henkilökohtainen ongelma - Ura | HS.fi

Niin sanottu henkilökohtainen ongelma

Tilaajille
18.8.2002 3:00

Harva asia tuntuu yhtä tukalalta kuin George W. Bushin julkisen esiintymisen seuraaminen. Jokainen meistä puhuu aina silloin tällöin kuin idiootti. Kun Bush puhuu, kuulija saa vaikutelman, että Bush on oikeasti idiootti.

Tämä olisi hupaisaa, jos Bush olisi Rotaryklubin presidentti. Mutta Bush on Yhdysvaltain presidentti. Ja Yhdysvallat tarvitsee presidentin, joka pystyy puhumaan vakuuttavasti taloudesta silloin kun luottamus Yhdysvaltain talouteen rapautuu. Bushilta se ei onnistu. Osaksi siksi, että hän ei ole vakuuttava julkinen esiintyjä, mutta ennen kaikkea siksi, että talous on hänelle henkilökohtainen ongelma. Käsitteet "talous" Bushin isä, George Bush vanhempi, kompastui presidenttikaudellaan nimenomaan talouteen, joka taantui Yhdysvalloissa 1990-luvun alkuvuosina. Bush nuorempi tietää tämän kiusallisen hyvin. Niinpä hän ja hänen hallintonsa turvautuvat mihin tahansa, jopa hätäratkaisuihin, jottei historia toistaisi itseään. Toinen menneisyyden taakka on Bushin kausi texasilaisen energiafirman johdossa parikymmentä vuotta sitten. Jos journalistien kokoamat tiedot pitävät paikkansa, Bush taiteili aikoinaan kirjanpidossa ja teki sisäpiirin osakekauppoja samaan tapaan kuin nykyiset skandaalijohtajat. Bush pyöritteli pienempiä rahasummia kuin nykyisissä väärinkäytöksissä on pyöritelty, mutta se on sivuseikka. Olennaista on se, että kaiken jälkeen Bush on väärä mies puhumaan etiikasta ja rehellisyydestä liike-elämässä. Sitten Bushilta Tämä republikaanisen puolueen piirre ruumiillistuu Bushin valtionvarainministerissä Paul O'Neillissä . Ennen kuin O'Neillistä tuli ministeri, hän oli maailman suurimman perusmetalliteollisuusyrityksen Alcoan toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Vuonna 1999 Alcoa maksoi O'Neillille palkkaa 56400000 dollaria. Samaan aikaan yhdysvaltalainen National Wildlife Federation -luonnonsuojelujärjestö nimesi Alcoan maan pahimmaksi saastuttajaksi. Toisin sanoen O'Neill tienasi hyvin johtaessaan yritystä, joka huolehtii vain itsestään. Kun Bushin ympärillä pyörii O'Neillin kaltaisia miehiä ja naisia, hänen hallinnoltaan on turha odottaa mitään sellaisia tekoja, jotka todella pistäisivät ahneet yritysjohtajat ja mistään piittaamattomat yritykset kuriin. Kaikki edellä Nyt on toisin. Talous, ennen kaikkea luottamuksen palautuminen talouteen, on päivän kysymys. Yhdysvaltain talous ei ole romahtanut. Se ei ole ehkä edes romahduksen partaalla. Silti ihmiset eivät oikein jaksa uskoa, että talous elpyy pian. Jonkun pitäisi valaa kansaan luottamusta, mutta kun presidentille talous on henkilökohtainen ongelma, hänestä ei ole siihen. Kenestä sitten on? New Yorkin pörssi, maan osakevälittäjien yhdistys National Securities Dealers Association ja rahoitusmarkkinoita valvova U.S. Securities and Exchange Commission (SEC) ovat tahoillaan jo aloittaneet ne uudistukset, joita tarvitaan luottamuksen palauttamiseksi. Syksyn mittaan selviää, ovatko uudistukset riittäviä. Sillä välin Bush touhuaa mitä touhuaa, ja me voimme pohtia, onko Bush niin tyhmä kuin hänen julkisten esiintymistensä perusteella voi luulla. Saattaahan olla Loppuvuoden talouskehitystä hermostuneesti odottelevien yhdysvaltalaisten puolesta haluan uskoa, että Swiftin sananlasku pätee Bushiin. juhana.rossi@sanoma.fi Juhana Rossi

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Ura