Hymyile oikein ja valitse mieluummin sininen kuin punainen paita – näillä neljällä vinkillä onnistut asiallisessa henkilökuvassa

Omalla persoonalla ja haettavalla paikalla on vaikutusta siihen, millainen valokuva itsestä omassa ansioluettelossa toimii.

Ei siis ole yhtä vastausta siihen, millainen on hyvä ansioluettelokuva. Valokuvaaja ja kuvajournalisti Jenna Lehtonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=jenna+lehtonen kehottaa esimerkiksi miettimään, haluaako perusvarman kuvan vai erottua joukosta.

”Riippuu ihmisestä, mitä haluaa kuvalla viestittää”, Lehtonen sanoo.

Hän kan­nustaa käyt­tämään ammat­tivalo­kuvaa­jaa aina, kun se on mah­dollis­ta, mutta tarvit­taessa myös koti­konsteil­la pää­see pitkäl­le. Kaverin kän­nyk­kä­kame­ralla ottama kuva voi hyvin olla käyttö­kelpoinen – varsinkin, kun CV:ssä kuva on usein pienellä.

”Ihmisillä on hirveän usein ajatus, että jos on kallis ja hyvä kamera, niin saa hyviä kuvia. Sen ajatuksen voi heittää jorpakkoon ja muistaa, että kamera ei ota niitä hyviä tai käyttökelpoisia kuvia, vaan ihminen siellä takana.”

On kuvaaja kuka hyvänsä, Lehtonen suosittelee käyttämään aikaa suunnitteluun. Kun miettii valmiiksi kuvaustilanteen – asun, miljöön, valaistuksen ja asettelun – on jo aika pitkällä.

1. Pukeudu kuin työhaastatteluun.

”Hyvä lähtökohta on se, että pukee päälleen jotain sellaista, mitä pukisi työhaastatteluunkin”, Lehtonen sanoo.

Hän kehottaa kuitenkin pitämään muutaman perusasian mielessä. Ensinnäkin kannattaa välttää tiheitä kuvioita, kissan kokoisia logoja ja muuta sellaista, mikä vetää turhaan huomiota puoleensa. Toiseksi vaatteet kannattaa silittää.

Johan-Sebastian Rintalasta https://www.hs.fi/haku/?query=johan-sebastian+rintalastaottamaansa kuvaa Lehtonen selittää näin: ”Harmaa tausta on klassinen ja ajaton valinta.”

Lehtonen on huomannut CV-kuvauksia tehdessään, että monet tulevat niihin ryppyisissä paidoissa, eikä siinä vaiheessa aleta enää etsiä silitysrautaa.

Yksiväriset ja sileät vaatteet ovat siis Lehtosen suositus, mutta värilläkin on väliä. Musta ja valkoinen ovat hankalia erityisesti auringonvalossa, koska musta imee valoa ja valkoinen heijastaa sitä. Kirkas punainenkaan ei ole hänen mukaansa hyvä valinta, koska se heijastuu usein kasvoille, varsinkin jos on vaalea iho.

”Tummansininen on tosi varma valinta, eikä aiheuta suuria reaktioita. Se on turvallinen”, Lehtonen vinkkaa.

Toisaalta hän kannustaa käyttämään muitakin värejä, koska väreillä voi erottua joukosta. Jos kaikilla muilla hakijoilla on valkoinen kauluspaita ja tummansininen bleiseri, värikäs asu voi herättää huomion.

2. Miljööllä voi leikitellä, mutta hillitysti.

Tavallinen studiokuva ja valkoinen tausta toimivat Lehtosen mielestä hyvin, mutta miljööllä voi halutessaan myös leikitellä. Se on yksi tapa jäädä mieleen.

”Kannattaa muistaa kuitenkin, että pääosaa kuvassa näyttelee se, joka hakee työpaikkaa. Tausta on vain kulissi.”

Lehtonen ei suosittelekaan ottamaan kuvia esimerkiksi ketjukahvilassa, joka on tunnistettavissa, koska se vie huomion epäolennaiseen. Sen sijaan hän huomauttaa, että monissa kahviloissa on isot ikkunat, joista tulevaa luonnonvaloa voi hyödyntää.

Miina Rantalastahttps://www.hs.fi/haku/?query=miina+rantalasta ottamaansa kuvaa Lehtonen perustelee näin: ”CV-kuvia voi ottaa myös miljöössä. Muista kuitenkin huolehtia siitä, että tausta ei ole liian levoton.”

Sopivia taustoja kuville voi etsiä myös ulkoa. Lehtonen vinkkaa, että usein esimerkiksi kerrostalojen seinät voivat toimia neutraaleina, vaaleina taustoina.

Näin hän toteaa Kaisa Sjövallista https://www.hs.fi/haku/?query=kaisa+sjovallistaottamastaan kuvasta: ”Kuvan taustaväri kannattaa valita niin, että se sopii yhteen sekä persoonan että hänen vaatteidensa kanssa.”

3. Luonnonvalo luo parhaan valaistuksen.

Lehtonen kehottaa suosimaan luonnonvaloa. Siinä ajoitus on tärkeä. Voi panna merkille, mihin aikaan luonnonvalo tulee valmiiksi mietittyä taustaa vasten, ja ajoittaa kuvaamisen sen mukaan.

Tärkeintä on hänen mielestään muistaa, ettei mene pimeään tilaan, jossa on keltaista keinovaloa. Sisätiloissakin kannattaa ennemmin hyödyntää luonnonvaloa.

Aina olosuhteet eivät tietenkään ole optimaaliset, vaan kuvan saattaa joutua ottamaan huonossa valaistuksessa ja huonolla välineellä. Lehtonen huomauttaa, että nykyään kännyköiden kameroissakin on kuitenkin muokkaustoimintoja, joilla voi yrittää pelastaa tilanteen jälkikäteen. Esimerkiksi kontrastin ja lämmön säätäminen voi auttaa.

Tai sitten voi käyttää yksinkertaista kikkaa: muuttaa kuvan mustavalkoiseksi.

”Mustavalkoisuudella voi saada aikaiseksi ainakin sen, että kuvasta poistuu keltaisuus”, Lehtonen sanoo.

4. Klassinen asettelu toimii.

CV-kuvissa on tärkeää olla tunnistettava ja nähdä kasvot, ja siihen yleisesti käytössä oleva puolilähikuva sopii mainiosti. Lehtonen luottaa klassiseen, turvalliseen asetteluun.

”Usein en ota kuvaa ihan suoraan edestä, vaan niin, että ihmisen vartalo on pikkuisen sivuttain, olkapää 45 asteen kulmassa ja kasvot kuitenkin kohti kameraa.”

Lehtosesta on tärkeää, että ihminen on kuvassa luonnollinen ja helposti lähestyttävä. Jos kuvan ottaa ammattikuvaaja, hänen tehtävänsä on saada kuvattava rentoutumaan. Toki rentous on hyvä olla tavoitteena, vaikka kuvan ottaisi kaveri.

Sonja Sinkkosestahttps://www.hs.fi/haku/?query=sonja+sinkkosesta ottamaansa kuvaa Lehtonen selittää näin:

”Luonnollinen ilme on kaiken perusta. Yksi ammattikuvaajan tärkeimmistä tehtävistä on huolehtia siitä, että kuvattava tuntee olonsa mahdollisimman luontevaksi.”

”Jos on ihminen, joka ei ikinä hymyile hammashymyä, ei varmaan kannata CV-kuvaan väkisin vetää sitä hammashymyä”, Lehtonen toteaa.