Ura
”Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa” on työelämän suurimpia valheita
Ihanko totta?
Toki tuurilla on merkitystä – olisi esimerkiksi ollut vaikea päästä back-end developeriksi, jos olisi syntynyt ruton runtelemalla 1 300-luvulla – mutta olisi virkistävää kuulla jonkun tunnustavan, että ”työskentelen määrätietoisesti ja ahkerasti, koska olen halunnut edetä ja menestyä urallani”.
Tuurista horiseminen antaa viestin, jonka mukaan omilla pyrkimyksillä ei olisi arvoa. Se tuntuu tyhmältä niistä, jotka uskovat kovaan työhön ja sen avaamiin mahdollisuuksiin.
Sitä paitsi, jos kaikki tosiaan perustuu vain hyvään tuuriin, olisi reilua kertoa mihin kannattaisi mennä hengailemaan, jos haluaa alansa tähdeksi. Supercellin ovelle? Hartwall-areenalle? Wahlroosin kartanolle?
Töissä pärjääminen tuottaa mielihyvää. Se kasvattaa omanarvontuntoa ja itseluottamusta. Ja, ennen kaikkea, eteenpäin pyrkiminen pitää ihmisen vireessä. Kehittyminen on onnellisuutta, menestys sen sivutuote.”Elämäni ydintarkoitus on pelata lautapelejä lasten kanssa niin, että tarvitsen rannetuet.”
Mutta kun työstä puhutaan paljon lähinnä mielenterveysongelmia aiheuttavana arjen häiriötekijänä, avoin työnteosta nauttiminen on sukeutunut alkoholinkäyttöön rinnastettavaksi paheeksi. Väitämme, että ”otan sormustimellisen viiniä silloin tällöin, koska se tukee upeasti kohokkaan makua”, vaikka todellisuudessa meni koko pullo ja pari shottia päälle.
LinkedInin #lovemyjob-päivitykset ovat korneja, mutta tosia. Työ tarjoaa aikuiselle elämyksiä, joita ei saa muualta. Välillä onnekkuuslausekkeet kuulostavatkin vaivaantuneelta verukkeelta, jolla peitetään omituista, modernia häpeää: sitä, että rakastaa työtään ja haluaa käyttää siihen merkittävästi aikaa.
Niinpä työstä tykkäämistä pitää peitellä kuin mieltymystä Arttu Wiskarinhttps://www.hs.fi/haku/?query=arttu+wiskarin musiikkiin. Erityisesti naiset sanovat usein, että ”olen paljon parempi äiti, kun käyn välillä töissä”, aivan kuin kyseessä olisi jonkinlainen nollasummapeli, jossa halu edetä työelämässä olisi automaattisesti pois lapsukaisilta.
Tuurista puhumalla voi antaa kuvan, että fokus on kyllä oikeasti siinä mikä on aidosti tärkeää, eli perheessä tai muussa yksityiselämässä, älkää huoliko, tietenkin elämäni ydintarkoitus on pelata lautapelejä lasten kanssa niin, että tarvitsen rannetuet kumpaankin käteen.
Tuurin merkityksestä kirjan kirjoittanut huippuekonomisti Robert H. Frankhttps://www.hs.fi/haku/?query=robert+h.+frank varoittaa aliarvioimasta onnekkuuden ja menestymisen välistä yhteyttä. Samalla hän kuitenkin toteaa, että ajatus ahkeruuden merkityksestä on ihmiselle psykologisesti erittäin merkittävä.”Ratkaisevaa on, uskooko ihminen vaikutusmahdollisuuksiinsa vai ajatteleeko olevansa lastu laineilla.”
Onnekkuudella on nimittäin ikävä taipumus vaihdella, kuten virressä sanotaan. Kun todellisuus iskee tuulettimeen, on jaksamisen kannalta ratkaisevan tärkeää, uskooko ihminen omiin vaikutusmahdollisuuksiinsa vai ajatteleeko hän olevansa laineilla kierivä lastu. Toiveikkuuden asteen määrittelee se, kummalle ajatukselle annamme vaikutusvaltaa: sille, mitä minulle tapahtuu vai sille, mitä laitan tapahtumaan.
Kirjoittaja on valmentaja ja media-alan yrittäjä, joka kirjoittaa Helsingin Sanomiin kolumneja työelämästä. Tämä on hänen ensimmäinen kolumninsa.
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
Kommentit