Ura

Tiina Alahuhta-Kasko hätkähti, kun pääsi legendaarisen brändimestarin oppiin – ”Velhokoulu” muutti hänen uransa ja näytti mikä on menestyksen salaisuus

Tiina Alahuhta-Kaskosta tuli Marimekon toimitusjohtaja 33-vuotiaana. Kirsti Paakkasella – jota Alahuhta-Kasko kutsuu ”todelliseksi brändivelhoksi” – oli hänen urallaan ratkaiseva rooli.

Kun Tiina Alahuhta-Kasko vuonna 1981 syntyi, hänen isänsä, diplomi-insinööri Matti Alahuhta työskenteli jo Nokiassa.

Keväällä 1986 Alahuhdasta tuli Nokian Erillisviestiverkot -liiketoimintayksikön johtaja. Siitä lähtien johtajuus oli erottamaton osa Alahuhtien elämää. Isän työ kiinnosti myös tytärtä, samoin kuin ne ihmiset, joita perheen kodissa Espoossa kävi.

Alahuhta-Kasko oli 7-vuotias, kun heillä vieraili Nokiassa työskennellyt Sari Baldauf. Tapaaminen jäi mieleen. Baldauf oli ”mukava ja huumorintajuinen nuori nainen”, ja oli johtavassa asemassa globaalissa liiketoiminnassa. Yhdistelmä oli epätavallinen 1980-luvun Suomessa.

Baldauf herätti Alahuhta-Kaskossa myöhemmin ajatuksen, että hänkin tähtäisi kansainväliselle uralle. Tytön vainu oli hyvä: talouslehti Fortune valitsi Baldaufin Euroopan tärkeimmäksi naisjohtajaksi vuonna 1998.

Alahuhta-Kasko kävi ensimmäisen koululuokkaansa Sveitsin Lausannessa yhdessä veljensä Teemun kanssa. Perhe asui siellä vuoden, koska Alahuhta teki väitöskirjaa johtamiskoulu IMD:ssä.

Kerrostalon ylimmästä kerroksesta näkyivät Genevenjärvi ja Alpit, koulu oli sadan metrin päässä. Alahuhta-Kasko oli innoissaan uusista kavereista ja ranskasta, jonka oppisi ensimmäisenä vieraana kielenään.

Ystävyyssuhteet eivät syntyneet itsestään. Niitä piti luoda, ja kaiken perustana oli voittaa jännitys ja löytää keino kommunikoida.

Enempää perhe ei reissannut. Nyt Alahuhta-Kasko ymmärtää, miten käänteentekevä tuo yksikin vuosi oli. Kielitaidon ja rohkeuden lisäksi Sveitsistä jäi ystäviä, joihin hän on edelleen yhteydessä.

Kiinnostus muotia kohtaan heräsi teini-iässä.

”Huijasin vanhempiani tilaamaan minulle muotilehtiä maailmalta. Vetosin siihen, että niin oppisin kieliä. Opinhan minä niitäkin, mutta erityisesti minua kiinnosti eri brändien, identiteettien ja naiskuvien rakentaminen”, Alahuhta-Kasko kertoo.

Tavoitteena oli edelleen kansainvälinen ura ja kiinnostavien persoonien kanssa työskentely. Muotibisnes voisi olla vastaus kaikkeen. Alahuhta-Kaskossa syttyi intohimo. Hän yhdistäisi ihmisiä muotimaailman avulla.

Alahuhta-Kasko aloitti opinnot Helsingin kauppakorkeakoulussa. Toisen lukuvuoden jälkeen hän haki kesätöihin Marimekolle ja pääsi.

Tätä oli vaikea selittää opiskelukavereille. Suosituimmat urahaaveet olivat tuolloin konsultti- tai pankkipuolella.

”En tiedä pidettiinkö minua hassuna, mutta valintaani hieman erilaisena.”

Oman linjan pitäminen vaati rohkeutta. Siihen kotona oli kuitenkin aina kannustettu: piti etsiä työ, jota rakastaisi. Myöhemmin Alahuhta-Kasko ymmärsi, että se on myös hyvän johtamisen salaisuus.


Ihminen

Marimekon pitkäaikaisesta toimitusjohtajasta, keulakuvasta ja arvostetusta liikenaisesta Kirsti Paakkasesta tuli yksi Tiina Alahuhta-Kaskon uran tärkeimmistä ihmisistä.

Alahuhta-Kasko oli ensimmäisen Marimekko-kesänsä kotimaan tukkumyynnissä vuonna 2002.

Perehdytystilaisuuden kesätyöntekijöille piti toimitusjohtaja Kirsti Paakkanen.

Hän kertoi yrityksen tarinasta, asiakkaan palvelemisesta ja johtamisfilosofiastaan.

Paakkanen kertoi, että imago luodaan teoilla eikä suurilla sanoilla, sydämestä lähtevä tekeminen sytyttää myös muut ihmiset. Ja jokaisen tiimin jäsenen tulisi olla se innostunein pelaaja.

Hän korosti myös, että kaikissa kohtaamisissa on vastassa toinen ihminen tunteineen, eikä sitä saisi koskaan unohtaa. Vaikka bisneksessä numerot puhuvat, tunteita pitää ymmärtää ja johtaa tarkasti.

Alahuhta-Kasko kuunteli helmet kaulassa ja kirjoitti muistiinpanoja vihkoonsa.

”Olin aika tosissani ja jännittynyt, Kirsti oli jo silloin elävä legenda.”

Alahuhta-Kaskoon teki vaikutuksen, että kaikki nuoret otettiin vastaan tulevaisuuden talentteina ja heille annettiin vastuuta. Kesätyöntekijät eivät keitelleet vain kahvia.

”Minut kutsuttiin mukaan projekteihin ja pääsin työskentelemään muotinäytöksissä ja messuilla. Kokemuksella ei ollut väliä, vaan asenteella, eli halusiko heittäytyä mukaan, liata kätensä ja oppia.”

Alahuhta-Kasko oli vasta toisen vuoden kauppakorkealainen, mutta ymmärsi hyvin, että yrityskulttuureissa on hurjia eroja. Hän koki, että Marimekossa arvot eivät olleet vain juhlapuheita vaan osa arkea.

Paakkanen oli mukana kaikessa tekemisessä. Hän johti esimerkin avulla ja vei uudet työntekijät toiminnan ytimeen.

”Epähierarkinen kulttuuri resonoi vahvasti sen mallin kanssa, jonka oli saanut kotoa. Siksi varmaan jäin sille tielle.”

Opintojen työharjoittelun Alahuhta-Kasko teki Marimekon tytäryhtiössä Frankfurtissa. Marimekolle hän teki myös gradunsa.


Valmistuttuaan 2005 Alahuhta-Kasko punnitsi eri vaihtoehtoja. Lähtisikö hän ulkomaille ja jonkun aivan toisen muotitalon palvelukseen? Marimekolta tuli kuitenkin tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Alahuhta-Kasko pääsi rakentamaan kansainvälistä pr-toimintaa.

”Se oli uusi rooli ja niin kiinnostavan haastava mahdollisuus vastavalmistuneelle, että valitsin sen.”

Alahuhta-Kasko kutsuu Paakkasta ”todelliseksi brändivelhoksi”, ja sanoo olevansa kiitollinen siitä, että pääsi oppimaan Paakkaselta markkinoinnista, viestinnästä ja imagonhallinnasta.

Tavallaan Alahuhta-Kasko pääsi kahdeksi vuodeksi velhokouluun seuramaan, miten taikoja oikein tehtiin.

Paakkanen myös kokeili, mihin kaikkeen Alahuhta-Kaskosta on.

Ensimmäinen projekti oli Marimekon muotinäytöksen järjestäminen Messukeskuksessa. Sellaisesta Alahuhta-Kaskolla oli kokemusta vain avustajana, mutta nyt vastuu oli kokonaan hänen.

Myöhemmin Paakkanen antoi Alahuhta-Kaskon pitää – aika lyhyellä varoitusajalla – Marimekon Ranskan näyttelyn avajaispuheen ranskaksi tuhatpäiselle yleisölle.

”Kirsti heitti minua yllättäviin haasteisiin. Sain silti kaiken mahdollisen tuen ja tunsin, että minuun kyllä luotetaan. Tuollaisissa tilanteissa haluaa tehdä parhaansa ja usein suoriutuukin kunnialla. Se oli erittäin hyvä tapa oppia, ja auttoi minua urallani paljon.”

Samaan metodiin Alahuhta-Kasko uskoo edelleen, nyt kun hän itse on toimitusjohtaja.

Ennakkoluuloton luottamus ja inspiroivat haasteet saavat ihmisestä usein hänen parhaat puolensa esiin.

Oppi 

Johtaja ei voi pelata vain varman päälle. Hänen on uskallettava ottaa askeleita suuntaan, jossa onnistumisesta ei ole mitään takeita. Epävarmuuden ja epäonnistumisen uhan sietämistä tuntemattomien asioiden äärellä Alahuhta-Kaskolle opetti Marimekossa hänen esimiehensä Mika Ihamuotila.

Vuonna 2012 Alahuhta-Kasko aloitti Marimekossa markkinointijohtajana sekä johtoryhmän jäsenenä. Esimieheltään Mika Ihamuotilalta hän oppi, miten muutosta ja ihmisiä kuuluu johtaa.

Alahuhta-Kasko ymmärsi, ettei johtajan tarvitse osata eniten. Tärkeintä on rakentaa vahva ja osaava tiimi ja tehdä heidän työnsä helpoksi.

”Hyvän johtajan tehtävä on mahdollistaa menestys ja poistaa toiminnan esteet.”

Tasapuolisuus työntekijöitä kohtaan ei tarkoita, että jokainen tekee samoja asioita saman verran. Ihmiset ovat erilaisia ja syttyvät eri asioista. On tärkeää johtaa yksilöitä. Alahuhta-Kasko sai kiksejä dynaamisuudesta ja osaamisensa rajoja hipovista tehtävistä.

”Mika ja Kirsti tunsivat minut. Jos johtajalla on hyvä itsetuntemus, hän pystyy ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin ja on myös paremmin selvillä siitä, miten voi motivoida ja auttaa toisia kehittymään.”

Eikä yksi tai kaksi onnistumista riitä: jatkuvan oppimisen pitää olla yrityksen kulttuuria.

Vuonna 2012 Marimekkoa ei tunnettu Kiinassa eikä siellä ollut jälleenmyyntiä. Kiinan markkinat kuuluvat maailman kilpailluimpiin – siellä pitää erottua täysin muista tai muuten kannattaa olla edes yrittämättä.

Marimekossa päätettiin yrittää. Alahuhta-Kasko empi.

”Epäilin suunnitelman realistisuutta ja pidin riskejä liian korkeina. Ajattelin, että panostuksemme menisi hukkaan, jos esimerkiksi tarvittavia lupia ei myönnettäisi.”

Tarkoitus oli kertoa Marimekon tarina tuomalla Esplanadin perinteinen puistonäytöt Shanghain sydämeen People´s Parkiin. Vastaavaa ei ollut koskaan aikaisemmin tehty.

Ihamuotila neuvoi pitämään projektista kiinni, vaikka epäonnistuminen olisi täysin mahdollista. Epäonnistumista ei saa pelätä, koska muuten hulluja ideoita ei voisi toteuttaa.


Kiinaan satsaaminen kannatti. Tapahtuma sai medianäkyvyyttä ja loi Alahuhta-Kaskon mukaan vahvan pohjan myymälöiden avaamiselle Kiinassa.

Kykyä sietää epävarmuutta ja ottaa riskejä on tarvittu myöhemminkin. Erityisesti vuonna 2015, kun Alahuhta-Kasko 33-vuotiaana aloitti Marimekon toimitusjohtajana.

Aika ei ollut helppo. Marimekon kannattavuus ei ollut vahva, ja keväällä 2013 perinteikäs ja omaperäiseen taiteellisuuteen nojaava brändi oli saanut pahan kolhun plagiointiskandaalista.

Lisäksi Alahuhta-Kasko oli paljon häntä kokeneempien ympäröimänä. Hämmästystä eivät piilotelleet kaikki ulkopuolisetkaan.

”Erään kansainvälisen kumppanimme kokenut toimitusjohtaja sanoi minulle suoraan, että he olivat valinnastani todella yllättyneitä.”

Tuollaisessa tilanteessa vaihtoehtoja on kaksi: ottaa kaikki kommentit ihon alle ja jäädä vatvomaan niitä tai alkaa tiimin kanssa toimia. Alahuhta-Kasko valitsi jälkimmäisen.

Positiivisen itsevarmuuden ja oman johtamistavan löytäminen veivät silti hetken.

”Isossa yrityksessä löytyi paljon kehitettävää. Ainoa tapa oli kääriä hihat. Yhteinen positiivinen itsevarmuus alkoi rakentua, kun tuloksia alkoi tulla.”

Suurimpia haasteita oli löytää resepti siihen, miten Marimekkoa saataisiin kansainvälistettyä vahvemmin ja miten brändi avattaisiin puhuttelemaan yhä laajempaa yleisöä.

Kaupallisuus ja design pitäisi yhdistää uudella modernilla tavalla ilman, että brändin taiteellinen arvo laskee.

”Pitkä historian myötä syntyy ja kehittyy helposti myös uskomuksia siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja itsestään selviä. Ajattelutavan purkaminen vaati paljon sisäistä keskustelua.”

Se vaati myös Ihamuotilalta opittua ajattelua: uskallusta ilman varmoja takeita tai selkänojaa.

Syksyllä 2019 lanseerattu uusi unisex-mallisto Marimekko Kioski oli yksi osoitus riskejä sietävästä luovasta ajattelusta. Sen myötä tunnetut kuosit siirtyivät koristamaan nyt myös lippiksiä ja huppareita – ja niitä voi ostaa skeittiliikkeistä.



Kiperä paikka

Vuonna 2014 markkinointijohtaja Alahuhta-Kasko joutui hoitamaan myös luovan johtajan tehtäviä. Kokemus oli vaativa, mutta auttoi kehittämään omaa johtajuutta.

Alahuhta-Kasko oli vielä johtajauransa alussa tinkimätön perfektionisti. Hän teki aivan liian paljon ja vaati itseltään kohtuuttomia. Delegointi oli hankalaa, lankojen oli oltava omissa käsissä.

Markkinointijohtajana hän alkoi ymmärtää, ettei jaksaisi ­kauan. Tuollaisesta tekemisen tavasta pitäisi päästä eroon.

Kun Marimekkoon etsittiin uutta taiteellista johtajaa, Alahuhta-Kasko täytti paikkaa puolen vuoden ajan. Hän ei ollut suunnittelija, joten ensimmäinen askel oli todellisten osaajien luottamuksen voittaminen.

”Muistan ensimmäisen designtiimin palaverin hyvin. Jännitti älyttömästi. Kerroin heti, etten ole oikea luova johtaja vaan väliaikainen esimies, ja tehtäväni on luoda heille mahdollisimman hyvät edellytykset tehdä työtään.”

Hän tapasi tiimiläisiään yksitellen, kuunteli toiveita ja huolia. Ennen kaikkea hänen oli pakko luottaa ja luovuttaa lankoja toisille.

Intuitiivisesti voisi ajatella, ettei lisävastuu paranna perfek­tionistin oloa. Alahuhta-Kaskolle se oli kuitenkin tärkeä koulu, joka pakotti muutoksiin.

Aika ei enää yksinkertaisesti riittänyt kaksien tehtävien hoitamiseen. Tilanne edellytti sitä, että hänen oli johdettava tiimejään itseohjautuvampaan suuntaan. Yksityiskohdista oli myös päästettävä irti.

”Samalla piti keskittyä erityisesti itseni ja oman ajankäytön johtamiseen sekä priorisointiin. Oli raskasta hyväksyä se, ettei kaikki voi olla täydellistä. Nyt ymmärrän, ettei tarvitsekaan.”


Alahuhta-Kaskon mukaan johtajan on tärkeä ymmärtää, milloin riittää ”ihan hyvä” ja milloin vaaditaan erinomaista. Ilman kykyä erottaa noita kahta, energiaa menee valtavasti hukkaan.

Puoli vuotta opetti. Nyt Alahuhta-Kaskon on helpompi delegoida ja jakaa vastuuta. Hänen päätyönsä on auttaa ihmisiä työskentelemään kohti yhteistä tavoitetta.

Hän ei puhu minun Marimekostani, vaan aina meistä, marimekkolaisista ja tiimistä.

Hänelle elämän peruspronomini on me eikä minä. ”Kilpailuviettini ei liity minun onnistumiseen, vaan yhteiseen onnistumiseen. Se motivoi minua.”

Yhteisiin tavoitteisiin, haasteisiin ja onnistumisiin Alahuhta-Kasko haluaa suunnata ener­giansa jatkossakin.

”Kaikki hienot kokemukset uraltani ovat lähteneet siitä, että olen saanut vastuuta ja minuun on luotettu. Nyt haluan jatkaa ja jakaa sitä.”
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      Moni säilyttää vihanneksia ja hedelmiä väärin, ja se voi johtaa turhaan hävikkiin – asiantuntija kertoo helpot korjausliikkeet

      Tilaajille
    2. 2

      Sars-selviytyjä kertoo, miten nyt välttelee koronavirusta – Alex Lamilla on ainakin kymmenen käytännön keinoa

    3. 3

      Unohdettu idylli rapistuu Sellon varjossa: Puutalojen pihapiiri tyhjeni yllättäen, vaikka tontti on keskellä Leppävaaraa

    4. 4

      Mitä tapahtui Helsingissä vuonna 1965? Auton alle kuolivat 7-vuotias koulupoika ja 54 muuta jalankulkijaa

      Tilaajille
    5. 5

      Myrsky kaatoi puita ja sai jokia tulvimaan pelloille, parituhatta taloutta vielä ilman sähköjä

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    2. 2

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    3. 3

      Jenny Nyman alkoi ostaa, remontoida ja myydä asuntoja pari vuotta sitten – nyt työn alla on kuudes asunto

      Tilaajille
    4. 4

      Poliisi: Kadoksissa ollut Miikka Leinonen löytyi kuolleena Rajasaaren edustalta Helsingissä

    5. 5

      Black Sabbathin esikoisalbumin kuuluisassa kansikuvassa poseeraavan naisen henkilöllisyys paljastui viimein – Mutta piilotteliko hän todella kissaa takkinsa alla?

    6. Näytä lisää
    1. 1

      Jopa 70 prosenttia suomalaisista syö liian vähän hiilihydraatteja – asiantuntija kertoo yllättävät merkit, joista tunnistat hiilarivajeen

      Tilaajille
    2. 2

      HS vietti vuorokauden Helsingin maineikkaimmalla huolto­asemalla, ja kello 1.06 pöytään nukahti työntekijöille tuttu mies

      Tilaajille
    3. 3

      ”Nyt multa meni pata jumiin” – HS:n haltuunsa saamat ääni­viestit paljastavat, kuinka luistelu­valmentaja Mirjami Penttinen raivoaa nuorille luistelijoille

      Tilaajille
    4. 4

      Huippuharpisti Emmanuel Ceysson osaa kertoa muusikoille, miten kilpailut voitetaan – Suomalaisille hän on ”ranskan­peruna”, ja syy siihen on puoliso Antti Holma

      Tilaajille
    5. 5

      Kun ikuisesti reipas uupuu, kukaan ei huomaa – On väärin luulla, että jokainen pystyy pyytämään apua

    6. Näytä lisää