Tuttavani ulvoo raskaan työpäivän jälkeen kotona, koska joskus on pakko saada olla oma itsensä – Mitä siitä pitäisi ajatella? - Ura | HS.fi
Ura|Kolumni

Tuttavani ulvoo raskaan työpäivän jälkeen kotona, koska joskus on pakko saada olla oma itsensä – Mitä siitä pitäisi ajatella?

Etenkään ”suuren persoonan” ei pitäisi saada olla työpaikalla oma itsensä, kirjoittaa Anna Perho kolumnissaan.

Julkaistu: 10.3. 2:00
Kuvituskuva

Tuttavani kertoi, että oikein raskaiden työpäivien jälkeen hän ulvoo kotona. Niin, ulvoo.

Kun on skarpannut töissä ja esittänyt asiallista, kotona impulssikontrolli laskee ja voi taas olla oma itsensä, ulvova ja yksikseen puhuva varttihullu.

Nauratti. Tiesin saaneeni vastauksen sille, miksi ihmisten ei todellakaan pitäisi olla työpaikalla ”omia itsejään.” Sillä kuka haluaisi tärkeään asiakastapaamiseen ulvojan? Luureihinsa uneliaan radiojuontajan? Roiseja vitsejä laukovan perhepäivähoitajan?

Tai ajatellaanpa vaikkapa kansanedustaja Juhana Vartiaista (kok), joka kertoi haastattelussa viihtyvänsä kotonaan mieluiten alasti. Niinpä.

Vaatimus saada olla oma itsensä on ongelmallinen, koska ihmisen identiteetti on monipäinen hirviö – tai kaunotar.

 Kukaan ei kaipaa työkaverikseen pöyhkeää itsetärkeilijää.

Se, miten kussakin kohtauksessa esiinnymme, vaihtelee täysin kontekstista riippuen. Päiväkodin kevätjuhlassa käyttäydytään eri tavalla kuin parhaan kaverin polttareissa.

Siksi työpaikallakin on hyödyllisempää nostaa itsestä esiin niitä puolia, jotka palvelevat yhteistä tarkoitusta enemmän kuin omaa egotrippiä.

Kukaan ei kaipaa työkaverikseen pöyhkeää itsetärkeilijää, jos vaihtoehtona on tasainen, mutta hommansa hoitava suomenhevonen.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että ihmiset pitää salvoa duunipaikan ovella. Mitä sallivampi ja tasa-arvoisempi ympäristö, sitä moniäänisempi kuoro.

Autoritäärisen johdon alla persoonat häivytetään, kun toimintaa ohjaa ennen kaikkea koodi. Tällöin organisaatio menettää potentiaalia ja kuuluisaa boksin ulkopuolelta ajattelua.

Mutta suurellakaan persoonalla (joka muuten on usein kiertoilmaisu rasittavalle tyypille) ei juuri ole itseisarvoa, jos vahvuuksia ei kanavoida oikeaan rooliin. Autenttinen itse kukoistaa tehtävässä, jossa saa esitellä parastaan.

 Ilmoituksen takana lymyilee tyly muuttumattomuuden asenne.

Selityksenä ”mää haluan vaan olla oma itteni” on monikäyttöinen kuin sveitsiläinen linkkari. Sen varjolla omaa, huonoa käytöstä tai vajavaisia taitoja ei edes pyritä kehittämään, koska ”mä nyt oon vaan tämmönen.”

Ilmoituksen takana lymyilee tyly muuttumattomuuden asenne. Sen mukaan ihminen ei voi kehittyä, koska hän on jo valmis ja sillä siisti.

Aivan toinen juttu on, jos omat arvot ovat räikeästi ristiriidassa työnantajan paletin kanssa. Tällöin alamme kokea filosofian professori Peter Koestenbaumia mukaellen ahdistusta, joka kumpuaa oman, syvimmän itsen kieltämisestä.

Vaikka itseään saisi ilmaista rajattomasti, mutta väärää tarkoitusta palvellen, henkinen konkurssi on vain ajan kysymys.

Silloin joutuu miettimään kenen laumassa ulvoo.

Kirjoittaja on valmentaja ja media-alan yrittäjä, joka kirjoittaa Helsingin Sanomiin kolumneja työelämästä.

Kolumni|Avokonttori on aivojen näkökulmasta helvetti

Kolumni|”Olin oikeaan aikaan oikeassa paikassa” on työelämän suurimpia valheita

Seuraa uutisia tästä aiheesta