Yksi kurssi paransi oppilaiden oppimistuloksia ja sai arvosanat nousuun – tulevaisuuden pohtiminen on yllättävän voimakas työväline - Ura | HS.fi
Ura|Kolumni

Yksi kurssi paransi oppilaiden oppimistuloksia ja sai arvosanat nousuun – tulevaisuuden pohtiminen on yllättävän voimakas työväline

On hätkähdyttävää, miten vähän nuoria saati aikuisia kannustetaan pohtimaan tulevaisuuttaan, kirjoittaa Anna Perho kolumnissaan.

Julkaistu: 4.7. 2:00, Päivitetty 4.7. 10:08

”No mitäs sinä aiot isona tehdä?” -kysymys on valmistujaisjuhlien rituaali, itsestäänselvyys kuin hassu, mustalippainen hattu. Seisoin vieressä oman lapseni vastausvuorolla.

”En mä tiedä, mutta nyt mä voin vielä unelmoida…Kun tällaista aikaa mun elämässä ei sit enää myöhemmin tule.”

Lause jäi vaivaamaan. Toisaalta se on vastaus, jonka voisi merkitä #awww-hashtagilla. Toisaalta se tuntui surulliselta. Eikö oman työnsä tulevaisuudesta saa haaveilla kuin yhden kesän ajan?

Uusitussa pääsykoejärjestelmässä tähän toki ohjataan. Jo 15-vuotiaan lapsen pitäisi osata tehdä strategisia valintoja, joiden pohjalta portti yliopistoon ehkä joskus aukeaa. Samaan aikaan 70 prosenttia nuorista arvelee, että loppuun palaminen on työelämässä väistämätöntä.

 Se on vaihe, jossa business managereista tulee joogaohjaajia.

Työuupumuksen taustalla on usein omien arvojen ja työn todellisuuden välinen sovittamaton ristiriita. Jos arki pakottaa tallomaan itselle tärkeää, mieli alkaa hiipua kuin hiillos tihkusateessa.

Ammatillisten unelmien tutkimisella onkin koko elämänlaatua vahvistava vaikutus, koska ihmisen arvot näkyvät hänen haaveissaan. Liian moni marssii työelämään vanhempiensa, opettajiensa tai kavereidensa viitoittamaa tietä ajattelematta, mikä autenttista itseä pohjimmiltaan kiinnostaisi.

Kaikki merkittävät onnellisuustutkijatkin Frank Martelasta Martin Seligmaniin puhuvat siitä, että ihmisen tekee onnelliseksi ponnistelu itselle mielekkäitä päämääriä kohti.

Onkin hätkähdyttävää, miten vähän nuoria saati aikuisia kannustetaan pohtimaan tulevaisuuttaan. Erityisen tärkeää tämä olisi niiden nuorten kohdalla, jotka eivät saa kotoaan tukea urapohdintoihin.

Rotterdamin Erasmus-yliopistossa on pakollinen kurssi, jossa opiskelijat kirjoittavat ohjatusti kuvauksen toivomastaan tulevaisuudesta. Tekstissä pohditaan esimerkiksi unelmien työpaikkaa, toivottua elintasoa ja ihmissuhteiden laatua.

Kurssin lanseerauksen jälkeen oppimistulokset paranivat lähes kymmenen prosenttia, keskeytykset vähenivät 15 prosenttia ja ylimpien arvosanojen kategoriassa tehtiin koulun historian ennätys.

Niin voimakas työväline on järjestelmällinen haaveilu.

Stanfordin yliopistossa taas life design -kurssi on yksi ­opinahjon suosituimpia. Osallistujat löytävät tutkitusti muita todennäköisemmin unelmiensa työpaikan. Miksi? Koska he upottavat toiveidensa tutkimiseen merkittävästi aikaa ja vaivaa. Unelmointi on tässä katsannossa vaativaa ajatustyötä.

Unelmien tutkiminen on identiteetin tutkimista. Apollonin temppelin seinään hakattu graffiti tunne itsesi on yhtä ajankohtainen kuin 2 500 vuotta sitten. Itselleen paljastuminen haaveiden kautta voi olla pelottavaakin. Yhtäkkiä unelmoija saattaa huomata elävänsä ihan jonkun muun elämää.

Se on vaihe, jossa business managereista tulee joogaohjaajia.

Jos nykyinen työ ei maistu, kannattaa pohtia, mitä haluaa tilalle. Minkä ei enää tarvitse jatkua? Menneisyys ei kerro siitä, miten asioiden tulisi olla. Se kannattaa kertoa itse.

50-vuotias|Tiskipöytä siistiksi joka ilta – Anna Perhon neuvot ovat fiksuja, mutta miksi niitä on niin vaikea toteuttaa?

Kolumni|Luulemme, että töissä ei saa mokata – Epäonnistumisten välttely näivettää ihmisen ja työyhteisön

Kolumni|Etätyö paljastaa meistä jotain herkkää, ja tämä pieni inhimillinen tekijä voi yhdistää työkavereita kestävämmin kuin mikään virkistyspäivä

Kolumni|Koronaepidemian oppi toistaiseksi: Työtä ja perhettä ei pidä missään tapauksessa yhdistää

Luetuimmat - Ura

Luitko jo nämä?