Isäntien olo kuin jättiläisellä - Urheilu | HS.fi
Urheilu

Isäntien olo kuin jättiläisellä

Tilaajille
Julkaistu: 7.8.1992 3:00

logo:NÄKÖKULMA

Isäntien olo kuin jättiläisellä OLYMPIALAISET OVAT KUIN piristettä kisat järjestävän maan urheilijoille. Soulissa neljä vuotta sitten Etelä-Korea reivasi olympiakisojen avulla urheilunsa uuteen kurssiin. Etelä-Korea toi kisoihinsa ennätysmäärän kovia kunnianhimoisia urheilijoita ja ylitti vanhan tasonsa kirkkaasti. Etelä-Korea sai kisoistaan ennätykselliset 33 mitalia. Urheilijan oma kunnianhimo ei ollut ainoa syy, miksi eteläkorealaiset menestyivät kotikisoissaan. Mitalinälkää kiihdyttivät rahapalkinnot ja ennen muuta mitalista tarjottu eläke. Mitali oli korealaisille kuin hunajaa. Etelä-Korean urheilijat ovat menestyneet myös Barcelonassa. Maan hallitus lienee antanut myös tuleville olympiamitalisteilleen takuut urheilijaeläkkeestä, kun iso remmi jäi päälle kotikisoista. Kolmisenkymmentä mitalia on Etelä-Korean saalis myös Barcelonassa. KOTIKISOJEN TAIKA NÄKYY myös Barcelonassa. Hurjimmin mittaa ovat neljässä vuodessa kasvaneet Espanjan urheilijat. Espanja on ollut olympiakisojen kääpiö: vain neljä kultamitalia 22 kesäkisoista ennen Barcelonaa. Kotikisoissaan espanjalaiset ovat voittaneet jo kymmenen kultamitalia ja olo on kuin jättiläisellä. Urheilijoitaan motivoidessaan Espanjan urheilujohto on käyttänyt samaa reseptiä kuin Korea. Myös espanjalaiset olympiavoittajat saavat vanhuutensa turvaksi huippu-eläkkeen. Kehitystä ovat vauhdittaneet myös oikeat lajivalinnat. Espanjan valmentajat ovat oivaltaneet panostaa lajeihin, joissa olympiamitalit ovat olleet otettavissa siedettävään hintaan. Espanja ei ole pyrkinyt olympiaherruuteen kahdessa valtalajissa: yleisurheilussa ja uinnissa. Se on kahmaissut mitalin sieltä, toisen täältä. Purjehdus on ainoa laji, jossa Espanja iski kultasuoneen. Neljän kultamitalin valloitus tuntui vieraasta rosvoukselta. Purjehtijoille itselleen Espanjan täysosuma ei ollut yllätys. Purjehdus on Espanjassa yhtä suosittua kuin hiihto Suomessa, mutta vielä enemmän merkitystä menestykseen oli kotivesillä ja tutuilla merivirroilla. Kolumbuksenkin maineella saattoi olla merkitystä, mutta annettakoon hänelle kultamitaleista vain pikku-diplomi. MIKKO KOLEHMAINEN INSPIROI muistelemaan, mitä tapahtui Suomen melonnalle Helsingin kisojen 1952 jälkeen. Helsingin kisat olivat suomalaisten melojien suurta juhlaa. Kultamitaleita tuli peräti neljä. Helsingin kisoihin myös päättyivät melonnan lihavat vuodet. Sen jälkeen ei olympiakisoista ole Suomeen tullut mitalin mitalia. Mutta tänään voi taas tärpätä. Mikko Kolehmaisen kajakissa oli niin hyvä vauhti välierissä, että hän voi lähteä finaaliin Castelldefelsin tekoaltaalle suurin odotuksin. Hyvänä päivänä hän voi voittaa kenet tahansa. Mikko Kolehmainen on tehnyt itsestään huippumelojan kokopäiväurheilijan kaavalla ja asenteella. Muuta vaihtoehtoa ei ole edes ollut. Melonta on tänään aivan eri laji kuin Sylvi Saimon ja Thorvald Strömbergin suuruuden päivinä Helsingin kisoissa. Välineistä alkaen kaikki muuttui kun itäblokin melojat tulivat mukaan 60-luvulla. He tekivät lajista huippu-urheilun monen harrastajan harmiksi. Mikko Kolehmainen on etsinyt harjoituskumppanit ja -vedet kaukaa Amerikasta, kun modernia valmennustietoa ei ole saatavilla Suomesta. Heikki Kantolan, olympiakomiten uuden valmennuspäällikön korvaan viesti särähtää. Hänelle melonta on varsin tuttu laji. Olympiakisoissa Kantola oli mukana jo Munchenissä 1972, melojien päävalmentajana.

Luitko jo nämä?

Luetuimmat - Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat