Hevosurheilu ei halua luopua kipua aiheuttavista kuolaimista – hevosen suussa on usein vaurioita

Viime kesänä 264 ravihevosta avasi suunsa kilpailun jälkeen. Raviurheilun keskusjärjestö Hippos tutki, miltä hevosten suunterveys näyttää ja millaisia kuolaimia niillä käytetään.

44 prosentilla löytyi suusta kohtalaisia muutoksia, kuten mustelmia muistuttavia verenpurkaumia tai lieviä vaurioita limakalvoilla. Noin joka viidennellä hevosella löydökset olivat vakavampia: vaurioita oli useita tai ne olivat laajoja.

“Löydösten määrä vastasi aiempien tutkimusten tuloksia muun muassa Ruotsista ja ratsuhevosilta”, sanoo Hippoksen eläinlääkäri Reija Junkkarihttps://www.hs.fi/haku/?query=reija+junkkari.

Kuolaimista käytävä keskustelu käynnistyi ratsastuspiireissä jo aiemmin, kun eläinlääkäri Mirjami Miettinen https://www.hs.fi/haku/?query=mirjami+miettinentutki lisensiaattityössään kuolainten ja turpahihnan vaikutusta ratsuhevosten suihin. Kolmestakymmenestä tutkitusta hevosesta valtaosalla löytyi kuolainten tai turpahihnan aiheuttamia muutoksia hampaissa tai limakalvoilla.

Epäsopiva kuolain tai liian kireä turpahihna voi haitata kielen verenkiertoa, vaurioittaa suupieliä tai posken limakalvoja. Kuolain voi myös painautua hampaita tai leukaluuta vasten. Oireet aiheuttavat hevoselle epämukavuutta tai kipua.

Miettinen kerää parhaillaan noin 700 ratsu- ja ravihevosen tietoja uutta väitöstutkimusta varten.

“Jo opiskeluaikana hämmästyin siitä, miten vähän hevosurheilussa kuolaimia ja hevosten hyvinvointia on tutkittu”, Miettinen sanoo.

Tutkimustieto on kumonnut monia aiempia oletuksia kuolaimista.

Hippoksen tutkimuksessa huomattiin, että hevosystävällisenä pidetty suora kuolain aiheutti enemmän vaurioita kuin kaksiosainen nivelkuolain. Ratsastuksessa paksua kuolainta on pidetty lempeänä, mutta monen hevosen suuhun se ei mahdu.

Kuolaimia on perinteisesti etsitty käyttötarpeen mukaan, ei hevosen suun mittojen perusteella. Esimerkiksi kuumalle hevoselle on laitettu vahva kuolain, joka jarruttaa tehokkaasti.

Miettinen aloitti ensimmäisenä Suomessa hevosten suun anatomiset mittaukset muutama vuosi sitten. Tulokset yllättivät.

“Hevosen suun mittasuhteet vaihtelevat paljon eikä niitä voi päätellä ulkopuolelta. Esimerkiksi kuolaimen paksuuden valintaan vaikuttavan ylä- ja alaleuan tila voi olla pienellä ponilla suurempi kuin suomenhevosella.”

Paine hevosen suuhun tulee kuolaimeen kiinnitettävien ohjien päässä olevan ratsastajan tai ohjastajan otteista. Raviohjastaja ja -valmentaja Mika Forss https://www.hs.fi/haku/?query=mika+forssei pidä hevosista, jotka painavat ohjille.

“Haluaisin, että hevonen on sormilla hallittavissa. Aina se ei ole mahdollista”, Forss huomauttaa.

Hänen mukaansa ammattitaitoinen ohjastaja tuntee käsissään sopivan kuolaimen ilman mittauksiakin.

“Raviurheilussa haetaan valjakon harmoniaa. Sopiva varuste varmistaa, että urheiluhevonen suoriutuu kilpailusta mahdollisimman hyvin. Kuolain itsessään ei ole hevoselle suuri haitta.”

Forssin mukaan enemmän pitäisi kiinnittää huomiota hevosten suun ammattimaiseen hoitamiseen.

“Meillä käy kaksi kertaa vuodessa hevosten hampaisiin erikoistunut eläinlääkäri tarkistamassa kaikki hevoset, ettei ongelmia pääse kehittymään. Eihän ihminenkään kipeän polven yhteydessä näytä hampaitaan terveyskeskuslääkärille.”

Tutkimuksen jälkeen Hippos lisäsi kilpailueläinlääkärien tekemiä hevosten suuntarkastuksia. Kun ajaja saa kielletystä ajotavasta rangaistuksen, kilpailueläinlääkäri tutkii aina hevosen. Tarkastukseen lisättiin suuntarkastus. Lisäksi kilpailueläinlääkäri tarkistaa hevosen suun, jos varusteissa tai hevosen käyttäytymisessä näkyy ongelmia.

“Toistaiseksi suuntarkastukset on haluttu pitää ennen kaikkea hevosen taustajoukkoja neuvovina. Suuhun liittyvistä asioista ei ole annettu rangaistuksia”, Junkkari sanoo.

Kansainvälisessä kouluratsastuksessa huomio on kiinnittynyt kankikuolainten käyttöön, joka on pakollista. Kankikuolaimessa hevosella on suussaan kaksi kuolainta, joista alemmassa on vipuvarsi.

Miettisen tutkimuksessa ilmeni, että väärin käytettynä kuolain voi aiheuttaa hevosen alaleukaan kivuliaan luupiikin. Hän olikin mukana laatimassa Ratsastajainliitolle sääntöehdotusta, jossa pehmeämmällä nivelkuolaimella ratsastaminen sallittaisiin kankikuolaimen sijaan.

Liitto muuttikin sääntöjään viime vuonna. Nyt vaativiin luokkiin asti voi ratsastaa nivelkuolaimilla. Niitä korkeammissa luokissa noudatetaan kansainvälisen ratsastajainliiton sääntöjä, jotta Suomen tulokset ovat vertailukelpoisia muiden maiden kanssa.

Kouluratsastaja Stella Hagelstam https://www.hs.fi/haku/?query=stella+hagelstamolisi valmis ratsastamaan kaikki kilpailut nivelkuolaimella.

“Ratsastan kaikki hevoseni joka päivä nivelkuolaimella, joten menisin sillä mielelläni myös kilpailuissa. Kankikuolaimen vaatiminen on turha sääntö, mutta klassisessa lajissa muutokset tapahtuvat hitaasti.”

Hevosille on kehitetty kuolaimettomia suitsia, mutta niidenkään käyttö ei ole ongelmatonta. Liian kireä turpahihna voi heikentää pään verenkiertoa ja liian suuri paine nenäluussa vaurioita.

“Kääntäessä turpahihna painaa posken limakalvoa poskihampaiden reunaa vasten ja voi aiheuttaa haavaumia,” Miettinen sanoo.

Sekä ravi- että ratsastusurheilu näkee kuolaimet välttämättömänä turvavälineenä suuren eläimen hallitsemiseksi. Kuolaimettomuus ei Hagelstamista kuulu kilpaurheiluun.

“Kyseessä on 500-kiloinen saaliseläin. Kun se säikähtää, mitkään namit tai naksuttelut eivät auta tarpeeksi nopeasti. Olisi valtava turvallisuusriski ottaa kuolaimet kokonaan pois.”

Tarkastajan sormi turpahihnan alle

Vielä joitakin vuosia sitten ki­reät turpahihnat olivat ongelma kouluratsastuskilpailuissa. Tutkimusten mukaan kireä hihna aiheuttaa hevoselle stressiä, koska se ei pääse liikuttamaan suutaan. Kansainvälinen ratsastajainliitto määräsikin, että jokaisen kouluratsun turpahihna ja kuolaimet tarkistetaan suorituksen jälkeen.

”Sen jälkeen ongelmia korkeimmalla tasolla ei ole ilmennyt. Kun ratsastajat tietävät tarkastuksesta, he eivät ota riskejä”, sanoo 20 vuotta kansainvälisenä stewardina toiminut norjalainen Geir Madlandhttps://www.hs.fi/haku/?query=geir+madland.

Stewardit valvovat kilpailuissa hevosten hyvinvointia ja sääntöjen noudattamista.

Kun kouluratsukko tulee radalta, stewardi työntää sormen turpahihnan alle tarkistaakseen sen kireyden. Kireyden mittaamiseksi on kehitetty myös laite, mutta kansainvälinen ratsastajainliitto ei ole vielä hyväksynyt sitä kilpailuvalvontaan.

”Jotkut hevoset haluavat tuntea turpahihnan koko ajan, joten ne avaavat suunsa turpahihnan tarkistuksessa auki. Silloin odotamme, että hevonen rauhoittuu ja yritämme uudelleen”, Madland kuvailee.

Ratsastaja voi saada liian ki­reästä turpahihnasta keltaisen kortin tai kirjallisen varoituksen. Useampi varoitus voi johtaa kilpailukieltoon.

Jos hevosen suussa näkyy verta, se johtaa kouluratsastuksessa aina kilpailusuorituksen hylkäämiseen. Esteratsastuksessa kuolaimet ja turpahihna tarkistetaan vain, jos niiden epäillään olevan sääntöjen vastaisia.