Lentoemäntä Aleksandra Blinnikka on Suomen tuntemattomin maailmanmestari – hänelle pärjätäkseen miehet tarvitsevat suuremman purjeen: ”Suomessa olen lyömätön, lyön miehetkin”

Aleksandra Blinnikkaahttps://www.hs.fi/haku/?query=blinnikkaa ei palele.

Ei vaikka hän kävelee sumuisena marraskuun päivänä paljain jaloin Vetokannaksen uimarannalla Vantaalla. Blinnikka kantaa kainalossaan kuusitoista kiloa painavaa purjelautaa, jonka päälle hän kohta asettuu.

”On vähän viileää”, 25-vuotias purjelautailun maailmanmestari ja Euroopan mestari myöntää, kun hän meloo käsillään noin kymmenasteisessa vedessä.

Kahdeksan ja puolen neliön suuruista purjetta hän ei tällä kertaa nosta lainkaan ylös. ”Sen kanssa olisin aika pikkainen”, Blinnikka nauraa vedestä.

Laudan pituus nousee 380 senttiin, kun Blinnikka on 173 senttiä pitkä.

Blinnikka saattaa olla Suomen tuntemattomin maailmanmestari.

Ainakaan siviilityössään lentoemäntänä matkustajat eivät ole osanneet yhdistää häntä purjelautailun raceboard-luokan maailmanmestaruuteen, jonka hän voitti viime kesänä Blanesissa Espanjassa.

”En ole tuonut töissä mestaruutta hirveästi esille. Työkavereille olen sanonut ja firma [Finnair] kertoi siitä sisäisessä tiedotteessa, mikä oli kivasti tehty. Töissä olen ihan eri näköinen kuin vesillä”, Blinnikka sanoo ja kääntää lautaa käsien ja vartalonsa avulla.

MM-kullan lisäksi hän voitti Euroopan mestaruuden Riiassa, joten urheilullisesti kesä oli täydellinen menestys.

”Oli iso haave, että voitin molemmat mestaruudet. Ihan älytön esitys, että voitin”, Blinnikka kertaa.

Maailmanmestaruus oli Suomen historian ensimmäinen purjelautailun naisten yleisessä luokassa.

Ylivoimasta kertoo, että Blinnikka voitti kaikki kymmenen MM-lähtöä. Hän otti kiinni useita edellään lähteneitä miehiäkin.

”Suomessa olen lyömätön, lyön miehetkin”, Blinnikka sanoo ilman turhaa omakehua.

Jos kisan aikana on kova tuuli, miehet pärjäävät todella hyvin. Niin kävi kerran viime kesänä SM-kisoissa, joissa Blinnikka jäi neljänneksi yleisessä luokassa

Hänen edellään oli kolme miestä, joiden kaikkien sukunimi oli Blinnikka. ”Isä ja kaksi pikkuveljeä.”

Kovassa tuulessa miehet hyötyvät purjeen 9,5 neliön pinta-alasta, joka on neliön isompi kuin naisilla.

”Silloin huomaa eron miesten ja naisten välillä. Se ei ole kiinni purjehtijan voimasta, vaan purjeen voimasta”, Blinnikka kertoo.

Hänen isänsä ja valmentajansa Juha Blinnikkahttps://www.hs.fi/haku/?query=juha+blinnikka on ollut vuosia miesten kotimaan kärkinimiä.

Purjelautailu tuli Aleksandran lajiksi viisi vuotta sitten veren perintönä.

”Jäin heti koukkuun lajiin ja siitä tuli intohimoni. Perhe ei pakottanut.”

Suomen tunnetuin naispurjelautailija on Tuuli Petäjä-Sirénhttps://www.hs.fi/haku/?query=tuuli+petaja-siren, joka voitti olympiahopeaa Lontoossa vuonna 2012.

Petäjä-Siren purjehtii RS:X-luokassa, joka on määritelty olympialuokaksi vuonna 2020 Tokiossa. Blinnikkan raceboard-luokassa ei kilpailla olympialaisissa. Luokat eroavat toisistaan välineiltään. Tiivistettynä: RS:X-luokassa lauta on lyhyempi ja leveämpi kuin raceboard-luokassa.

Blinnikka ja Petäjä-Siren ovat hyviä ystäviä, kuten muutkin purjelautailijat. Vesi ja varsinkin meri yhdistävät.

”Tuuli on minulle esikuva ja vertaistuki. Olemme treenanneet paljon yhdessä, varsinkin Espanjassa”, Blinnikka sanoo.

Petäjä-Siren on toivottanut Blinnikan tervetulleeksi olympialuokkaan. Luokanvaihto voi olla ajankohtainen jo ensi vuonna, ja sen pitääkin olla, jos Blinnikka aikoo kisata olympiapaikasta.

”Sitten karsitaan Tuulin kanssa, jos niin käy”, Blinnikka sanoo.

Hän aloitti kilpailemisen racedboard-luokassa ja siirtyi jo vähäksi aikaa olympialuokkaan, josta palasi takaisin raceboard-luokkaan.

”En kuulunut mihinkään harjoitusryhmään eikä minua oikein silloin noteerattukaan. Tuli vain stressiä”, Blinnikka sanoo.

Siirtyminen uudestaan olympialuokkaan riippuu paljon rahoituksesta. Raceboard-luokassa Blinnikka kilpailee 15 000 euron budjetilla. ”Se on minimibudjetti.”

Olympialuokassa budjetti kasvaa noin 25 000 euroon. Maailman huipuilla vuosibudjetit nousevat yli sataantuhanteen euroon, joten suomalaiset lähtevät tässäkin takamatkalta. Täysipainoinen harjoittelu vaatisi sen, että talvet pitäisi viettää ulkomailla – ja se maksaa.

”Onneksi minulla on unelmaharrastuksen lisäksi unelmatyön. Voin harjoitella työmatkoilla salilla ja joskus vedessäkin, mutta silloin purjelauta pitää vuokrata”, Blinnikka kertoo lautansa päältä.

Maailmanmestaruuden jälkeen puhelin soi taajaan, mutta uusia tukijoita MM-titteli ei tuonut.

”Purjelautailu on aika marginaalilaji, mutta mestaruus toi paljon uusia kontakteja”, sanoo Blinnikka, joka on Vantaan kumppanuusurheilija ja saa tukea kaupungilta.

Yhden huomionosoituksen maailmanmestaruus on jo tuonut. Blinnikka sai kutsun ensi tammikuun Urheilugaalaan.

Mahtaako kutsu tarkoittaa myös jotain palkintoa?

”Jaahas, kiva nähdä sitten.”

Blinnikka palasi äskettäin kahdelta työmatkalta Kiinasta, jossa ilmansaasteet ovat arkipäivää. Siksi marraskuinen vesi Vetokankaalla tuntuu varpaissa ja sormissa hyvältä.

”Luonto on aina ollut osa minua, kun olen maalla kasvanut. En pysty asumaan kaupungissa. On hirveää nähdä, mitä maailman merille tehdään. Tulee ihan kylmät väreet. Itselleni on tärkeää, että luonnosta pidetään huolta. Saan siitä energiaa.”