Sanat ovat Elisabeth Rehninhttps://www.hs.fi/haku/?query=elisabeth+rehnin. Vuonna 2013 Palloliiton kunniajäseneksi nimitetty Rehn on yksi runsaasta 10 000 katsojasta, jotka seuraavat Suomen jalkapallomaajoukkueen arvokisapaikan ratkeamista Töölössä.
Rehn, 84, on seurannut jalkapalloa lähietäisyydeltä pitkään. Hän oli miehensä Ove Rehnin https://www.hs.fi/haku/?query=ove+rehninkanssa Grankulla IFK:n vahva taustahahmo. Elisabeth Rehn oli perustamassa GrIFK:n naisten joukkuetta. Jalkapallolla oli perheessä vahva rooli, ja Ove Rehn ehti olla niin Palloliiton puheenjohtaja (1974–75) kuin maajoukkueen joukkueenjohtajakin.
”Tämä oli Oven unelma, kun hän hääri Olavihttps://www.hs.fi/haku/?query=olavi ”Ola” Laaksosenhttps://www.hs.fi/haku/?query=laaksosen ja Erkki Poroilanhttps://www.hs.fi/haku/?query=erkki+poroilan kanssa. Hän toivoi, että Suomi pelaisi heidän aikanaan EM- tai MM-kisoissa. Nyt on 15 vuotta siitä, kun hän kuoli, mutta toivon, että hänen unelmansa toteutuu”, Elisabeth Rehn sanoo.
Vuonna 2004 kuollut Laaksonen oli maajoukkueen päävalmentaja 12 vuoden ajan ja vuonna 2012 kuollut Poroila muun muassa pääsihteeri vuosina 1966–83.
Suomi on osallistunut miesten arvokisojen karsintoihin jo 1930-luvulta lähtien. Sukupolvi toisensa perään on vaihtunut, mutta kisapaikkaa ei ole tullut. Palloliitto on puhunut markkinoinnissaan sukupolvien unelmasta kisapaikkaan viitaten.
Perjantai-iltana, hieman ennen kello yhdeksää unelmasta voi tulla totta. Suomen EM-kisapaikan tiellä on enää se, että Töölössä kaatuu Liechtenstein, joka on Kansainvälisen jalkapalloliiton rankingin neljänneksi huonoin eurooppalaisjoukkue.
”Huippu-urheilussa median ja lajiorganisaation näkökulmasta haetaan dramaattisia hetkiä ja käänteitä. Nyt ollaan sellaisen äärellä. On kiinnostavaa, miten se kulminoituu tapahtumiin, jolloin oltiin edellisen kerran lähellä”, sanoo Jyväskylän yliopiston liikuntasosiologian professori Hannu Itkonenhttps://www.hs.fi/haku/?query=hannu+itkonen.Huippu-urheilussa median ja lajiorganisaation näkökulmasta haetaan dramaattisia hetkiä ja käänteitä. Nyt ollaan sellaisen äärellä.
Samalla kun Huuhkajat valmistautuu otteluunsa, tulevat sukupolvet kasvavat kohti jalkapallokulttuuria. Helsingin Jalkapalloklubi pyörittää kaupungissa 1- ja 2-luokkalaisille iltapäiväkerhoja, joissa on tällä viikolla vietetty Huuhkajat-viikkoa.
Maunulan-toimipisteessä torstai-iltapäivänä Vilma Kuustiehttps://www.hs.fi/haku/?query=vilma+kuustie, Inkeri Erolahttps://www.hs.fi/haku/?query=inkeri+erola, Jerobeal Mpaka-Makumbuhttps://www.hs.fi/haku/?query=jerobeal+mpaka-makumbu, Alina Tuppurainen https://www.hs.fi/haku/?query=alina+tuppurainenja Vilho Vauhkonen https://www.hs.fi/haku/?query=vilho+vauhkonenkertovat suosikkipelaajansa nopeasti.
”Pukki”, kuuluu kaikista viidestä suusta peräjälkeen.
Perusteluja Teemu Pukinhttps://www.hs.fi/haku/?query=teemu+pukin suosikkiasemalle ovat nopeus ja maalintekotaito.
Jalkapallo on kaikille viidelle tuttu harrastus: pallo tottelee jalkoja koulun pihamaalla. Harjoituksia on tässä vaiheessa uraa noin kaksi kertaa viikossa. Niissä käydään läpi esimerkiksi yksi vastaan yksi -tilanteita, pallonhallintaa ja maalintekoa sekä kovaa laukomista.
”Tukijalka laitetaan pallon viereen, ja siitä vedetään”, näyttää Jerobeal Mpaka-Makumbu mallia.
Iltapäiväkerhon vastuuohjaajana Maunulassa on Sanna Malaskahttps://www.hs.fi/haku/?query=sanna+malaska. Hän on päässyt kokemaan sen, mitä Huuhkajat vasta tavoittelevat. Malaska oli Suomen naisten maajoukkueen mukana EM-lopputurnauksissa vuosina 2005 ja 2009.
”Nyt on tapahtumassa jotain suurta. Vaikka jalkapallo on saanut koko ajan isompaa jalansijaa, niin suomalaisen jalkapallon kokonaisuskottavuuden kannalta kisapaikka olisi todella tärkeä. Myös tyttö- ja naispuolelle”, Malaska sanoi.
Perjantain ottelua paikan päällä seuraava Malaska uskoo, että jalkapallolla on mahdollisuuksia yhä parempaan myös yhteiskunnallisena toimijana.
”Jalkapallo on jokaiselle, ja se pitää mahdollistaa myös jatkossa jokaiselle. Myös syrjäytymisen ehkäisemiseen jalkapallolla joukkuelajina on valtava potentiaali. Ja liikuntatottumusten opettamiseen. Koen, että pystymme täällä opettamaan liikunnallista arkea, joka kantaa loppuelämän.”
Jalkapalloa on sanottu maailman puhutuimmaksi kieleksi ja suurimmaksi uskonnoksi. Fifan edellisessä suurtutkimuksessa vuonna 2018 lajin harrastajien määräksi arvioitiin 265 miljoonaa ihmistä, kun mukana ovat aktiivisesti toimintaan osallistuvat harrastajat. Näkökulma lajiin on väistämättä kansainvälinen.Suomalaisen jalkapallon kokonaisuskottavuuden kannalta kisapaikka olisi todella tärkeä.
Elisabeth Rehn on nähnyt jalkapallon merkitystä maailmalla. Hän kävi seuraamassa jalkapalloa paikan päällä esimerkiksi Bosnia ja Hertsegovinassa työskennellessään, ja jalkapallo saattoi olla puheenaihe vaarallistenkin valtiojohtajien kanssa.
Samoille ajoille 90-luvun jälkimmäiselle puoliskolle ajoittuu myös Rehnin puhuttelevin jalkapallon parissa koettu hetki.
”Olin järjestämässä jalkapallon nuoriso-ottelua. Siihen tuli juuri sotaa käyneistä maista nuoria pelaamaan: Serbiasta, Bosniasta ja Kroatiasta. Silloin tuntui hyvältä, että peli meni hyvin. Se oli sykähdyttävää.”
Merkityksestä Suomessa saa kuvan perjantaina Helsingissä, kun ihmisiä kokoontuu seuraamaan ottelua ja mahdollisesti juhlimaan kisapaikkaa.
Hannu Itkonen arvioi, että urheilulla ja huippu-urheilulla on yhä merkitystä ja menestyvä joukkue on iso kulttuurituote.
”Urheilulla ei ole enää sitä vanhaa nationalistista merkitystä, jota saatetaan vielä kaipailla. Mutta urheilulla voi olla merkitystä kiinnostavana urheilutuotteena ja asiana, joka saa ihmiset viihtymään ja liittymään yhteen”, Itkonen sanoo.Urheilulla ei ole enää sitä vanhaa nationalistista merkitystä.
Rehn sanoo, että arvokisapaikka kertoisi siitä, että Suomessa on otettu jalkapallossa pitkä harppaus.
”Jos se tulee. Jos eivät pysty voittamaan perjantaina, he eivät oikein ole sen paikan arvoisiakaan. Pitää saada koottua into ja uskallus. Sillä on suuri merkitys. Sitten todellisuus tulee meille joko myönteisenä tai kielteisenä.”
Kommentit