Kommentti: Sattuma loi kehykset Huuhkajien tarinalle, joka on lopulta mitä suomalaisin – Serendipin prinssit Töölöstä löysivät tiensä EM-porteille

Elämä ja jalkapallo ovat joskus silkkaa sattumaa. Sattuma voi luoda otolliset olosuhteet, joita kyvykkäät ihmiset pystyvät käyttämään hyväkseen.

On jotenkin kohtalon ivaa, että miesten jalkapallon A-maajouk­kueen viimein punner­taessa itsensä ensimmäistä kertaa arvokisoihin, pelataan ratkaisuottelu hyisenä marraskuun iltana liian pienellä Töölön stadionilla, kun vastassa on yksi Euroopan huonoim­mista maajoukkueista, Liechten­stein, ja arvokisapaikan hankkii Suomen kansan enemmistölle tuntematon joukkue.

Jotenkin kaikessa gloorian puutteessaan ja vaatimattomuudessaan se on hyvin suomalainen tapa selviytyä arvokisoihin. Ehkä vielä suomalaisempaa olisi se, että Suomi pelaisi tasan, ja kisapaikka ratkeaisi Suomen eduksi vasta myöhemmin samana iltana Bosnia ja Hertsegovinan hävitessä Italialle – tai Suomi häviäisi, mutta menisi kisoihin, kun Bosnia ja Armenia häviäisivät omat ottelunsa.

Oli sattumaa, että edellinen päävalmentaja Hans Backehttps://www.hs.fi/haku/?query=hans+backe epäonnistui niin pahoin, että seuraavaksi tehtävään pestattiin suomalainen päävalmentaja Markku Kanervahttps://www.hs.fi/haku/?query=markku+kanerva.

Sattumaa oli sekin, että Backen aikana ryvettyneestä A-maajoukkueesta tuli entistä tasa-arvoisempi ja ehkä siten myös parempi joukkue, kun koko joukko 2010-luvun tähtipelaajia lopetti maajoukkueuransa ennen näitä karsintoja.

Ja oli sattuman kauppaa, että Suomi sai karsintalohkon, jossa päävastustajat eivät olleet yhtä valmiita karsintoihin kuin pelinsä toimimaan saanut Huuhkajat.

Yritin kuvailla tätä sattumien ketjua englanniksi eräässä keskustelussa, ja sain vastaukseksi sanan serendipity. Aivan, siitähän tässä on kyse.

Sana serendipiteetti juontaa juurensa persialaiseen taruun kolmesta Serendipin (nykyinen Sri Lanka) prinssistä, jotka sattumalta löysivät matkoillaan asioita, joita eivät olleet etsimässäkään. Konseptilla tarkoitetaan tätä nykyä esimerkiksi odottamatonta kokemusta, joka juontaa juurensa yksilön vuorovaikutuksesta ideoiden, informaation tai ilmiön kanssa.

Kaksi ja puoli vuotta sitten Huuhkajat vielä etsi päävalmentaja Markku Kanervan johdolla pelitapaansa ja pelasi kesäkuussa 2017 surkean 1–1-tasapelin Liechtensteinin kanssa harjoitusmaaottelussa.

Puoli vuotta myöhemmin oli jo nähtävissä, että Suomen valmennusryhmä oli löytänyt etsinnöissään viisasten kiven. Löytyi pelitapa ja pelaajille oikeat roolit. Huuhkajat oppi riisumaan vastustajan aseista. Työssä käytettiin apuna tilastodataa ja videoanalyysiä, Suomen pelitavan kehittämistä ja kontekstivalmentamista eli ottelu- ja tilannekohtaisia taktiikoita.

Syyskuussa 2017 Islannista ja Kosovosta otettujen voittojen jälkeen saattoi nähdä, että Suomi oli pelannut taktisesti hyvin ja onnistunut eliminoimaan vastustajan vahvuuksia. Ja kuukautta myöhemmin Kroatiassa pelatun tasapelin jälkeen oli jo nähtävissä, että Kanerva oli luonut kivijalkaa Kansojen liigaan ja EM-karsintaan.

Sattuma loi kehykset tarinalle, joka on lopulta mitä suomalaisin. Kovalla työnteolla, tinkimättömyydellä, pelaajien vahvuuksia palvelevalla pelillä ja jopa liikuttavan sosiaalidemokraattisella yhteishengellä joukkue pesi ensin kasvonsa nöyryyttävien vuosien jälkeen ja raivasi sen jälkeen tiensä EM-kisojen portille.

Kanerva myönsi, että rauhallisesta olemuksesta huolimatta pään sisällä myllertää ennen historiallista mahdollisuutta.

”Meidän pitää keskittyä pieniin oleellisiin asioihin, jotka tuovat toivotun tuloksen”, Kanerva sanoi.

Jos kaikki menee käsikirjoituksen mukaan, Huuhkajat kirjoittaa tänä iltana uuden luvun suomalaiseen urheiluhistoriaan. Enää ei tarvitse märehtiä historian synkkiä tappioita, eikä sitä mentaliteettia uusi pelaajasukupolvi onneksi edes tunnista. Tästä alkaa suomalaisen jalkapalloilun uusi aika.