Moni harrastajaratsastaja kuvittelee ratsastuksen riittävän viikoittaiseen liikuntaan. Lihas- ja kestävyyskunto pitäisi kuitenkin hankkia ratsastusharrastuksen ulkopuolella. HS kokosi ohjeet oheisliikuntaan.
Kuusi vuotta sitten Susanna Majurihttps://www.hs.fi/haku/?query=susanna+majuri innostui työpaikkansa juoksuryhmästä. Sen jälkeen tulivat työpaikan kuntosalitreenit. Kerran viikossa Leppävaaran ratsastuskoulussa ratsastusta harrastava Majuri alkoi huomata muutoksia.
”Ratsastus ei ole minulle tavoitteellinen harrastus. Mutta yhtäkkiä ratsastuksenopettajan neuvojen toteuttaminen oli aiempaa helpompaa. Myös reaktiokyky ja tasapaino parantuivat.”
Moni harrastajaratsastaja kuvittelee ratsastuksen hoitavan viikoittaisen liikunnan. Vaikka ratsastuksella on paljon fyysistä ja henkistä kuntoa parantavia ominaisuuksia, moni ratsastaja saisi lajistaan enemmän irti kiinnittämällä huomiota myös ratsastuksen ulkopuolella harrastettavaan liikuntaan.
”Ratsastus on hevosellekin miellyttävämpää, kun ratsastaja hallitsee kehonsa.”
”Jo parinkymmenen minuutin oikein tehty kotijumppa pari kertaa viikossa auttaa paljon.”
Ratsastuskoulu vaatii paljon. Ratsastajan on keskityttävä omatahtoiseen eläimeen, kuunneltava ja noudatettava ratsastuksenopettajan ohjeita sekä tarkkailtava muita ratsukoita. Jo pelkkä satulassa pysyminen vaatii ratsastajalta riittävän kestävyys- ja lihaskunnon, reaktiokyvyn, tasapainon ja kehonhallinnan.
Koska ihminen voi keskittyä vain rajalliseen määrään asioita kerrallaan, ratsastajan kannattaa huolehtia fyysiset ominaisuutensa kuntoon muualla. Siten ratsastustunnilla voi keskittyä ratsastustaitojen oppimiseen.
Kolmekymmentä vuotta ratsastusta harrastanut Susanna Majuri sanoo alkaneensa vasta vanhemmiten hahmottaa, miten monet ratsastajan ominaisuudet vaikuttavat hevoseen.
”Esimerkiksi keskivartalon hallinta on ratsastuksessa erittäin tärkeää, eikä sitä voi harjoitella riittävästi satulassa.”
Kun keskivartalon lihakset paranivat lihaskuntotreenin avulla, Majuri huomasi istuntansa kohenevan ja hevosten liikkuvan aiempaa paremmin.
Jos jokaisella ratsastustunnilla tuntuu, että ratsastus sujuu lopputunnista huonommin kuin tunnin keskivaiheilla, syy ei välttämättä ole hevosessa: ratsastajan kestävyyskunto ei vain riitä koko tunniksi. Sofie Henriksson sanoo, että toinen kompastuskivi etenkin toimistotyöläisellä on keskivartalon hallinta.
”Vaikka moni ajattelee ratsastuksen hoitavan keskivartaloa, sen lihaskunnossa on usein paljon puutteita. Ratsastus on hevosellekin miellyttävämpää, kun ratsastaja hallitsee kehonsa.”
Jos on koko päivän istunut lysyssä, ryhti ei yhtäkkiä oikene satulassa.
”Mitä vanhemmasta ratsastajasta on kyse, sitä tärkeämpää on lämmitellä kaikki lihakset ennen ratsastusta ja voimistaa niitä oheisliikunnan avulla.”
Henriksson on erikoistunut ihmisten lisäksi eläinfysioterapiaan, joten hän hoitaa usein ratsukkoa kokonaisuutena.
Kaikentasoiset ratsastajat ovat usein tietoisia hevosen liikkeistä ja puolieroista: samaan tapaan kuin ihmisellä myös hevosella voi olla vahvempi vasen tai oikea puoli. Aina ratsastajat eivät kuitenkaan hahmota eroja omassa kehossaan.
Hevonen heijastaa ratsastajansa ominaisuuksia hyvin herkästi.
”Hevonen reagoi jo istunnan muutokseen, jos ratsastajan toinen jalustin on viisi senttimetriä lyhyempi.”
Kaikki ihmiset ovat toispuoleisia. Oheisliikunnan tavoite on, että ihminen hahmottaa epäsymmetrisyytensä ja harjoittaa heikompaa puoltaan.
”Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän olen alkanut kiinnittää huomiota hevosen sijaan selässä istuvaan ratsastajaan. Jos esteratsastajan kaikki hevoset ovat toiselta puolelta kireitä, ehkä syy ei olekaan hevosissa.”
Nämä asiat ratsastajan kannattaa hoitaa kuntoon
Tero Puustinen on toiminut ratsastuksen maajoukkueiden ikäryhmien henkilökohtaisena valmentajana muutaman vuoden.
Puustinen sanoo, että ratsastajalta vaadittavat fyysiset perusominaisuudet ovat kaikilla tasoilla samat – kilparatsastajilla vaatimukset vain ovat kovemmat kuin harrastajilla.
Puustinen kertoo neljä asiaa, joihin kaikkien ratsastajien kannattaa kiinnittää huomiota.
1. Kestävyyskunto
”Harrastajalla pitää olla tarpeeksi hyvä kunto jaksaa tunnin ratsastus. Hyvä nyrkkisääntö riittävästä hapenottokyvystä on, että pystyy juoksemaan viiden kilometrin lenkin 40 minuuttiin. Kestävyyskuntoa voi harjoitella esimerkiksi hölkkäämällä, hiihtämällä tai pyöräilemällä.”
2. Lihaskunto
”Jos ratsastajan lihaskunto ei ole riittävä, hänen asentonsa satulassa alkaa huojua. Keskivartalon lihasten lisäksi pitää harjoitella esimerkiksi pakaralihaksia, takareisiä ja kaikkia ryhdin lihaksia.”
3. Liikkuvuus
”Ratsastajan pitää voida mukautua hevosen liikkeeseen. Se vaatii lihaksilta voiman lisäksi liikkuvuutta. Ongelmat lihasten liikkuvuudessa vievät ratsastajan väärään asentoon. Ratsastajilla on usein kireät reidet, pohkeet ja alaselkä. Kireitä lihaksia pitää venyttää ja huoltaa. Lisäksi niiden vastakkaisia lihaksia pitää voimistaa.”
4. Laaja motorinen liikepankki
”Ratsastus vaatii pitkälle vietyä tasapainoa ja asennonhallintaa. Niitä ei voi saavuttaa vain ratsastamalla. Mitä monipuolisemmin ratsastaja liikkuu, sitä laajempi pikkuaivoissa sijaitseva motoriikan liikekeskus on. Laaja liikepankki auttaa kontrolloimaan vartalon asentoa ja tasapainoa nopeissa, vaativissa ja yllättävissä ratsastustilanteissa.”
Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi
Kiitos, kun osallistut keskusteluun. Kommenttisi on nyt moderoitavana.
Kommentteja julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa.
Kommentteja tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24.
Osallistu keskusteluun
Luo tunnus tai kirjaudu sisään, jotta voit kommentoida ja arvioida muiden kommentteja.
Kommentit