Korven artikkeli on otsikoitu ”Hyvästi urheilijoiden ikuinen uskollisuus systeemille”. Hän kommentoi esimerkiksi olympiakomitean vastuullisuusohjelman #urheillaanihmisiksi-kampanjaa.
Korpi myöntää, että kampanjalla on hyviäkin vaikutuksia, mutta sanoo, että suljettujen ovien takana avautuu todellisuus, jolle parempi nimi olisi #urheillaannumeroiksi.
”Ajatusmalli tässä urheilun muuttamisessa numeroiksi on taata maksimaaliset harrastajamäärät, jotka tuovat maksimaaliset valtion avustukset Olympiakomitealle ja lajiliitoille”, Korpi kirjoittaa.
”Tämän lisäksi tavoitteena on siivota pois tieltä tuotteet (lapset ja nuoret), jotka hajoavat leivontakoneessa, ja hiljentää ne, jotka yrittävät nostaa epäkohtia esiin. Jos tuotelinjastolta selviää riittävän ehjinä riittävän monta tuotetta, jotka mahdollistavat mitaleista ja rahasta puhumisen, niin homma saa jatkua entisellään.”
”Jokaisen lapsen ja nuoren on voitava urheilla turvallisessa toimintaympäristössä iloisesti, vailla pelkoa.”
Olympiakomitean toimitusjohtaja Mikko Salonen https://www.hs.fi/haku/?query=mikko+salonenkommentoi Korven näkemyksiä HS:lle sanomalla, että häirintä ja muu epäasiallinen käytös urheilussa on tuomittavaa ja erityisen vakava asia.
”Jokaisen lapsen ja nuoren on voitava urheilla turvallisessa toimintaympäristössä iloisesti, vailla pelkoa. Olen pahoillani, että näin ei aina ole vaan myös urheilussa tapahtuu epäasiallista käytöstä ja vakavia väärinkäytöksiä.”
Salonen kertoo, että #urheillaanihmisiksi on aihetunniste, jota on käytetty viestinnässä silloin kun on haluttu nostaa esiin vastuullisuutta.
”Myös Kiira Korven kanssa on keskusteltu aiheeseen liittyen, eikä hän siinä yhteydessä tuonut esiin kirjoituksessaan mainitsemiaan näkemyksiä”, Salonen sanoo.
”Työtä häirinnän ja epäasiallisen käytöksen ennalta ehkäisemiseksi ja kitkemiseksi on jatkettava päättäväisesti kaikkien liikunnan ja urheilun toimijoiden yhteistyöllä. Siihen työhön tarvitaan myös Kiira Korven omista kokemuksista kumpuavia näkemyksiä.”
”Urheilujärjestelmässämme kiusaajien ja hyväksikäyttäjien oikeusturva tuntuu olevan tärkeämpi kuin heidän uhreikseen joutuvien lasten ja nuorten.”
Korpi kritisoi urheilupiirejä ja koko urheilujärjestelmää laajemminkin. Hänestä epäeettinen toiminta on niin normaali osa urheilukulttuuria, ettei sitä kyseenalaisteta kuplan sisällä.
Korven mukaan on tullut aika esittää epämiellyttäviä kysymyksiä siitä, kuinka moni lähtisi mukaan urheiluun joko kilpailijana tai tukijana, jos järjestelmän ongelmat olisivat tiedossa.
Esimerkiksi selontekoja ja tutkimuksia käynnistetään Korven mielestä paljon, mutta niiden hyödyn hän kyseenalaistaa.
”Kysymys kuuluu – ovatko ne laastareita avohaavan päällä? Yritetäänkö niiden avulla osittain paikata sitä karua tosiasiaa, että urheilujärjestelmässämme kiusaajien ja hyväksikäyttäjien oikeusturva tuntuu olevan tärkeämpi kuin heidän uhreikseen joutuvien lasten ja nuorten?”
Korven kirjoitus on osa Päivi Berginhttps://www.hs.fi/haku/?query=paivi+bergin, Kati Lehtosen https://www.hs.fi/haku/?query=kati+lehtosenja Mikko Salasuon https://www.hs.fi/haku/?query=mikko+salasuontoimittamaa julkaisua ”Siitä on pikemminkin vaiettu” – Kirjoituksia kiusaamisesta, syrjinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta lasten ja nuorten liikunnassa ja urheilussa. Julkaisu koostuu 19 artikkelista.
Viime viikonloppuna Korpi otti kantaa muodostelmaluistelun valmentajakohuun. Yle kertoi perjantaina, että menestynyt suomalainen muodostelmaluisteluvalmentaja nöyryytti valmennettaviaan esimerkiksi määräämällä heidät rinkiin, jonka keskelle joutunutta joukkuekaveria haukuttiin virheestään. Julkaisu on koostettu ennen tätä uutista.
Korpi viittaa kirjoituksessaan myös valmentajan rooliin erityisesti lapsiurheilijan elämässä. Hän muistuttaa, että lapsiurheilijoilla ei ole liittoa, joka ajaisi heidän asemaansa.
Korven mukaan urheilukulttuuriin kuuluu mentaliteetti, jonka mukaan tunteiden näyttäminen on kielletty eikä ikävistä asioista puhuta.
”Jos et kestä henkisesti väkivaltaista valmentajaa, olet heikko. Jos uskallat valittaa siitä, olet hullu tai yliherkkä. Urheilijoilta odotetaan ikuista uskollisuutta ja kiitollisuutta systeemiä kohtaan. Tämä on jättänyt ihmiset yksin ja samalla pitänyt huolen, ettei verkostoitumista ja järjestäytymistä epäkohtien parantamiseksi ole päässyt syntymään.”
”Toipuminen lähtee totuuden tunnustamisesta. Jos kielletään asioita, ollaan aika paljon takamatkalla.”
Julkaisussa nousee esiin huoli siitä, että negatiivisista ilmiöistä urheilussa vaietaan. Yhdeksi syyksi esitetään se, että urheilun imagoa uhkaavat ilmiöt eivät sovi urheiluliikkeen ja urheilumedioiden ylläpitämään ”hyvään kertomukseen”.
Urheilujärjestelmän lisäksi julkaisu käsittelee esimerkiksi seksuaalisten vähemmistöjen asemaa urheilussa.
Julkaisun toimittaneisiin tutkijoihin kuuluva Kati Lehtonen sanoo, että kyse on myös kyvystä puhua vaikeista asioista.
”Itse olen ajatellut, että toipuminen lähtee totuuden tunnustamisesta. Jos kielletään asioita, ollaan aika paljon takamatkalla”, Lehtonen pohtii.
Lehtonen arvioi suomalaisen järjestelmän olevan sekava vyyhti, jossa toimijoita on paikallistasolta kansalliselle ja jopa kansainväliselle tasolle asti.
”Ohjeita tulee ristiin ja rastiin. Se on aika hankala yhtälö, joka koostuu erilaisista epämääräisistä jäsenyyksistä ja oikeudellisista suhteista. Sen pitäisi toimia eettisesti oikein”, Lehtonen sanoo.
Urheilijan näkökulmasta asiat voivat jäädä hoitamatta ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin on epäselvää, miten asioissa pitäisi edetä tai kehen pitäisi ottaa yhteyttä. Toinen syy liittyy muun muassa valmentajan valta-asemaan.
”Urheilija voi esimerkiksi pelätä, ettei tule sen jälkeen valituksi joukkueeseen. Sama tilanne voi olla missä tahansa työpaikassa, jos pelätään, että johtajan kritisointi johtaa jatkossa johonkin itselle kiusalliseen tai nöyryyttävään tilanteeseen. Valmentajahan on myös johtaja”, Lehtonen toteaa.
Kommentit