Maailmanparantaja

Urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen CAS:n suomalaisjäsen toivoo, että veritankkaus määriteltäisiin rikokseksi myös Suomessa. ”Siinä Suomi on takapajula, vaikka se on monessa muussa asiassa eturintamassa.”

Julkaistu: , Päivitetty:

Kun Olli Rauste oli nuorena kesätoimittajana töissä Helsingin Sanomien urheilutoimituksessa, hän kertoi silloisille kollegoilleen haluavansa katsoa yhteiskuntaa laajasti.

Toimittajaa Rausteesta ei tullut, vaikka hän oli 1980-luvun lopulla töissä myös HS:n kotimaan osastolla ja olisi pärjännyt myös journalistina.

”Tein oikein, kun en jatkanut toimittajan uralla. Mediamaailma on mennyt niin raadolliseksi”, 57-vuotias Rauste sanoo.

Sen sijaan Rausteesta tuli juristi ja yksi maan johtavista dopingin asiantuntijoista, joka on saanut katsoa yhteiskuntaa näköalapaikoilta.

”Lakimiesalalla on sitä paitsi sen hyödyllisempää, mitä pitempään on ollut alalla. Toimittajana voisin olla satunnaisena avustajana jossakin”, Rauste naurahtaa.

Raustetta on alettu hänen puheidensa osalta jopa verrata legendaariseen dopingtutkijaan Timo Seppälään, joka on sairastumisensa jälkeen vetäytynyt alan julkisesta keskustelusta.

Myös Rauste on kuullut vertauksen Seppälään, eikä hän pidä sitä lainkaan pahana.

”Oikea havainto, ja pitää osittain paikkaansa. Olen ollut enemmän julkisuudessa kuin ennen”, Rauste sanoo.

Seppälä tunsi dopingin lääketieteelliset seikat paremmin kuin kukaan muu Suomessa. Vastaavasti Rauste on samalla tavalla pedantti, kun puhutaan dopingsäännöistä ja juridiikasta.

Medialle Rausteesta on tullut Seppälän jälkeen tervetullut kommentoija ja taustoittaja. Se johtuu paljolti myös siitä, että Suomen urheilun eettinen keskus (Suek) ja sen lääkärit ovat kovin vaisuja omissa sanomisissaan, kun kyse on dopingista.

Se on ymmärrettävää, koska tänä päivänä saa olla hyvin varovainen, mitä juridisesti hankalasta asiasta lausuu julkisesti.

Seppälän ansiona oli, että hän oli kommenteissaan tarkka eikä pelännyt sanomisiaan.

 

”Koen, että voin omalta osaltani parantaa maailmaa korjaamalla väärinkäsityksiä.”


Rausteessa on paljon samaa. Hän ei ole sidoksissa urheilujärjestöihin eikä urheilupäättäjiin.

”Minussa on aina ollut maailmanparantajaa. Koen, että voin omalta osaltani parantaa maailmaa korjaamalla väärinkäsityksiä. Tietämykseltäni en ehkä ole samaa luokkaa kuin Seppälän”, Rauste sanoo.

Moni ehkä virheellisesti olettaa, että doping on Rausteen päätoimi. Siviilityönään Rauste on kuitenkin SOK:n lakimies. Hän neuvottelee S-ryhmälle uusia Prismoja ja hotelleja. Työ vie 95 prosenttia hänen ajastaan.

”Se työ ei näy mediassa millään tavalla. Kun S-ryhmä avaa uuden hotellin Tallinnaan, se on yhden palstan uutinen Kauppalehdessä. Kun urheilija ottaa yhden väärän tabletin, se näkyy kaikkialla mediassa”, Rauste sanoo.

Tavallaan Rauste on siis uusi dopingseriffi kaupungissa, vaikka sellaista virkaa ei ole hänelle annettukaan.

”Minun ei tarvitse miettiä, suuttuuko Olympiakomitean toimitusjohtaja lausunnostani vai ei. En ole koskaan hakeutunut sisäpiiriin. Se on minulle etu, eikä rasita minua”, Rauste sanoo.

Urheiluoikeuteen Rauste törmäsi ensi kerran oikeustieteen jatko-opiskelijana Yhdysvalloissa vuosina 1992–1993.

Amerikkalaisen jalkapalloliigan NFL:n pelaajayhdistyksen entinen lakimies piti Philadelphiassa 26 tunnin luentosarjan urheilujuridiikasta.

Rauste muistaa ihmetelleensä, kuinka joku voi pitää niin pitkän luentosarjan moisesta aiheesta. Yhdysvalloissa urheiluoikeus oli iso kiinnostuksen kohde, Suomessa mitätön.

Urheiluoikeus on toki paljon muutakin kuin dopingia, kuten urheilijan sopimusjuridiikkaa ja vaikka pohdintaa siitä, onko jääkiekkoliiga periaatteessa suljettu vai ei.

Kun Rauste palasi Suomeen, työnantajana ollut Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi neuvoi, että jokaisella juristilla pitää olla jokin oma seuranta-ala.

”Osuin oikeaan aikaan, ja silmäni aukesivat”, Rauste muistaa.

 

”Olen tottunut pohjoismaiseen avoimuuteen.”


Urheilujuristina Rauste alkoi saada mainetta vuonna 1993. Sveitsin korkein oikeus oli päättänyt samana keväänä, että Urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen CAS:n välimiesten valinnassa pitäisi huomioida paremmin urheilijoiden etu.

Kansainvälisen olympiakomitean (KOK) puheenjohtaja Juan Antonio Samaranch pyysi järjestön urheilijakomission suomalaista puheenjohtajaa Peter Tallbergia tekemään listaa lakimiehistä, joita voitaisiin ottaa CAS:n jäseniksi.

Tallberg mietti myös Suomen etua ja kehotti urheilussa mukana olleita suomalaisia lakimiehiä hakemaan CAS:n jäseniksi.

Rauste pani paperit vetämään, ja hänet valittiin CAS:n lakimiesyhteisöön vuonna 1995. Nykyään CAS:ssa on noin 300 juttuja istuvaa juristia. CAS saa vuosittain 600 valitusta, joista osa raukeaa ennen käsittelyä.

Rauste on istunut 24 vuoden aikana parikymmentä juttua. Yksi juttu voi työllistää pitkään, eikä kaikista edes kerrota julkisuudessa. CAS maksaa välimiehille korvauksen.

”Olen tottunut pohjoismaiseen avoimuuteen. Sveitsissä se on käänteistä. Yhteiskunta on rakennettu luottamuksen periaatteelle: antakaa asianne tänne, se pysyy salassa. Tämä näkyy CAS:n päätöksissä”, Rauste sanoo.

Jos CAS:iin viedessä jutussa käsitellään esimerkiksi urheilijan terveystietoja, se ei välttämättä tule koskaan näkyville.

”Suomessa terveystiedot peitetään, mutta muuten juttu on julkinen”, Rauste huomauttaa.

Poikkeuksellista CAS:n päätöksissä myös on, että urheilijan kilpailukielto voi välimiesten käsittelyssä pidentyä.

Jos urheilija valittaa CAS:iin, käsittely alkaa siellä aina niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Suomessa ei ole mahdollista, että valittajan tuomio voi kiristyä.

CAS ei ennen sallinut, että urheilija saa julkisen käsittelyn. Dopingista kilpailukiellon saanut Therese Johaug pyysi yleisölle avointa käsittelyä, mutta CAS ei siihen suostunut.


Tilanne muuttui, kun saksalainen pikaluistelija Claudia Pechstein valitti kohtelustaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Pechstein oli saanut kahden vuoden kilpailukiellon veridopingista, eikä hän voinut osallistua Vancouverin talviolympialaisiin vuonna 2010.

Ihmisoikeustuomioistuin hylkäsi Pechsteinin valituksen, mutta hyväksyi sen, että urheilijan pitää saada asialleen julkinen käsittely, jos hän sitä pyytää.

Pechsteinin juttu alkoi jo vuonna 2009, mutta ihmisoikeustuomioistuimen päätös tuli vasta syksyllä 2018. Siinä välissä CAS käsitteli Johaugin asian.

”Pikkuisen on avoimuus CAS:ssa lisääntynyt. Aiemmin oli mielikuva, että päätökset tehdään siellä sumuisissa kammioissa. CAS:sta on tullut vallan pesäke. Lähes asiassa kuin asiassa viimeinen sana on CAS:lla”, Rauste sanoo.

Kaikkiaan CAS:n listoilla on kuusi suomalaisjuristia. Markus Manninen istuu heistä eniten juttuja, mutta hän ei ole muuten esillä.

Veridoping on yksi Rausteen lempiaiheista. Veritankkaus on Euroopassa määritelty rikokseksi vain Itävallassa, Ranskassa, Italiassa ja Espanjassa.

Suomessa rangaistavia tekoja ovat dopingaineiden hallussapito ja niiden levittäminen, mutta ei niiden käyttö.

Aiemmin Rauste oli sitä mieltä, ettei dopingaineiden käyttöä tarvitse lisätä rikoslakiin, koska silloin se menisi poliisin tutkittavaksi.

Nyt Rauste on kääntänyt kelkkansa. Melkein kaikki tiedossa olevat dopingaineet pystytään löytämään testeissä, mutta ei omalla verellä tankkaamista. Tai siitä on hyvin vaikea jäädä kiinni.

”Jos veritankkaus olisi rikoslaissa, poliisi voisi tehdä kotietsinnän. Kaikki suuret veridopingskandaalit ovat paljastuneet sitä kautta”, Rauste sanoo.

Viime vuoden MM-hiihdoissa poliisi paljasti veritankkauksen juuri Itävallassa pidetyissä kisoissa.

”Miksi aina Itävallassa? Koska siellä veritankkaus on rikos. Olisi naiivia uskoa, että juuri Itävalta olisi isoin rikollinen.”

Nykyisin urheilijoilla on biologinen passi, jossa seurataan kilpaurheilijan uran biologisia muuttujia, kuten hemoglobiiniarvoja.

Periaatteessa sen pitäisi paljastaa omalla verellä tankkaamisen.

Rauste on toista mieltä. Hänen mukaansa biologisen passin perusteella kiinni jäämisen riski omalla verellä tankkaamisesta on epätodennäköistä.

”Dopingvalvontaan pitää käyttää järeitä juridiikan keinoja. Veritankkauksen paljastamisessa Suomi on takapajula, vaikka se monessa muussa asiassa on eturintamassa.”

Ota kaikki irti Hesarista
HS Digillä saat kaikki Hesarin digisisällöt käyttöösi

Kuka?

Olli Rauste


 Syntynyt vuonna 1963 Joensuussa, 57-vuotias.

 Oikeustieteen kandidaatti, Helsingin yliopisto 1990.

 Varatuomari 1991.

 Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi Oy 1993–2001.

 SOK:n lakiasiat-yksikkö 2001–.

 Urheilun oikeusturvalautakunnan jäsen 2004–2011.

 Urheilun kansainvälisen välitystuomioistuimen CAS:n jäsen vuodesta 1995.

 Julkaissut kirjoja ja artikkeleita urheiluoikeudesta.

 Harrastaa suunnistusta ja tekee juttuja sanomalehti Karjalaiseen, kun Pohjois-Karjalan alueen joukkueita käy pelaamassa pääkaupunkiseudulla.

 Naimissa, 15-, 13- ja 10-vuotiaat pojat.

Kommentit

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Ei vielä nimellä kirjoitettuja kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    • Juuri nyt
    • Päivä
    • Viikko
    1. 1

      ”Hän saalistaa köyhien ihmisten pikkutyttöjä” – The New York Times julkaisi laajan selvityksen raiskaussyytösten kohteeksi joutuneesta Peter Nygårdista

    2. 2

      ”Ovi avattiin, ja esiin työntyi pistin” – Toimittaja Jussi Konttisen isä joutui kuusi­vuotiaana venäläisten vanki­leirille, jolta moni lapsi ei selvinnyt

      Tilaajille
    3. 3

      Moni tekee vatsalihasliikkeet aina makuu­asennossa tai istuen, vaikka ei kannattaisi – Asian­tuntija neuvoo viisi vatsalihas­liikettä, jotka ovat selvästi tehokkaampia

      Tilaajille
    4. 4

      Kuvia Suomesta, osa 48: Akseli Valmunen otti maisemakuvia paikoista, joissa höntsäillään

    5. 5

      Pessimistin elimistö sairastuu herkästi, ja ominaisuus on hyvin pysyvä – Testaa, onko sinussa pessimistin piirteitä

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ovi avattiin, ja esiin työntyi pistin” – Toimittaja Jussi Konttisen isä joutui kuusi­vuotiaana venäläisten vanki­leirille, jolta moni lapsi ei selvinnyt

      Tilaajille
    2. 2

      Rappukäytävään leijaili kuukausien ajan sietämätön haju – Vuokralainen tuhosi töölöläisasunnon jätteillä betoniseiniä myöten

    3. 3

      Kuvia Suomesta, osa 48: Akseli Valmunen otti maisemakuvia paikoista, joissa höntsäillään

    4. 4

      Tampereen keskustassa on kommuuni, jossa tyhjät pullot jaetaan painimalla

      Tilaajille
    5. 5

      Moni tekee vatsalihasliikkeet aina makuu­asennossa tai istuen, vaikka ei kannattaisi – Asian­tuntija neuvoo viisi vatsalihas­liikettä, jotka ovat selvästi tehokkaampia

      Tilaajille
    6. Näytä lisää
    1. 1

      Lumeen hukkuva Lappi pidättää hengitystään – Mitä lähiviikkoina tapahtuu?

      Tilaajille
    2. 2

      ”Elämäni hirveimpiä kokemuksia” – Katariina Souri kertoo HS:lle, mitä hänelle tapahtui miljonääri Peter Nygårdin huvilalla

    3. 3

      Helsingin keskustassa sijaitsevan ruokakaupan paistopisteelle ilmestyy siististi pukeutunut rouva, sitten tapahtuu jotain inhottavaa – HS valvoi paistopisteiden hygieniaa

    4. 4

      Neljä vuotta sitten Peter Vesterbacka sai illallisilla idean, joka ei koskaan toteudu – HS:n erikoisartikkeli kertoo kaiken Tallinnan-tunnelista

      Tilaajille
    5. 5

      Kuinka paljon pidemmälle kansanedustajat voivat väkivallan ihannoinnissa vielä mennä?

    6. Näytä lisää