Onko suomalaisessa urheiluvalmennuksessa ylitetty kynnys, josta ei ole paluuta?
Onko meneillään radikaali muutos, jossa ihmisläheinen ja urheilijakeskeinen valmennusmenetelmä ohittaa perinteisen kovan linjan suorituskulttuurin, mihin uransa lopettanut taitoluistelija Kiira Korpi viittasi HS:n haastattelussa?