HS-analyysi: Sasu Salin pelasti jälleen Susijengin, mutta hän ei voi olla joukkueensa paras pelaaja – Suomi antaa muille maille tasoitusta koripallon tärkeimmällä pelipaikalla - Urheilu | HS.fi
Urheilu

HS-analyysi: Sasu Salin pelasti jälleen Susijengin, mutta hän ei voi olla joukkueensa paras pelaaja – Suomi antaa muille maille tasoitusta koripallon tärkeimmällä pelipaikalla

Suomen miesten koripallomaajoukkue eli Susijengi aloitti karsinnat vuoden 2021 EM-kisoihin nihkeästi. Susijengin EM-karsintojen avausottelut osoittivat, että Suomesta puuttuu koripallolle elintärkeää pallollista osaamista ja kykyä johtaa peliä, kirjoittaa HS:n toimittaja Jussi Salmela.

Suomen Shawn Huff ja Serbian Marko Simonovic kamppailivat EM-karsintaottelussa Espoossa viime viikon torstaina. Kuva: Jussi Nukari / Lehtikuva

Julkaistu: 27.2. 15:54, Päivitetty 28.2. 9:15

Kotiottelussa Serbiaa vastaan Susijengi oli täysin vastaantulija, ja vierasottelussa Sveitsiä vastaan voitto tuli tuskastuttavan esityksen jälkeen. Ainakin ennakkoon selvästi heikomman Sveitsin olisi pitänyt kaatua vaivatta.

Viimeistään nämä ottelut paljastivat Susijengin jo tiedossa olevan haasteen: osa runkopelaajista alkaa auttamatta vanhentua, ja uusia tarvitsisi tilalle.

Isossa kuvassa Suomen koripallo on hyvissä kantimissa.

Lauri Markkasesta tulee erinomainen NBA-pelaaja, jos loukkaantumiset eivät ala vaivata ja hän löytää itselleen oikeanlaisen roolin.

Yliopistossa Yhdysvalloissa pelaavat parhaillaan pelinrakentaja Ville Tahvanainen ja iso laitahyökkääjä Mikael Jantunen. Jo Susijengissä esiintynyt kaksikko on maajoukkueen tärkeä palanen tulevaisuudessa

Petteri Koponen ja Sasu Salin pelaavat Euroopan huipulla, ja molemmat ovat vielä useamman vuoden ajan Susijengin kantavia voimia. Sitten on vielä Ilari Seppälä, Alexander Madsen, Topias Palmi ja niin edelleen.

He ovat erinomaisia koripalloilijoita ja kestävät vertailun monen muun maajoukkueen pelaajien kanssa.

Suomesta tulee kyllä hyviä ja lupaavia pelaajia. Mutta kärjistetysti he ovat kaikki seuraavia Sasu Salineja. Eli sellaisia pelaajia, jotka ovat hyviä, jopa erinomaisia puolustajia ja kolmen pisteen heittäjiä.

Koripallotermein heitä kutsutaan 3D-pelaajaksi. 3 viittaa kolmen pisteen heittoihin ja D sanaan defense eli puolustukseen.

Eikä tämä ole pätkääkään kritiikkiä Salinille. Hän on omassa roolissaan poikkeuksellisen hyvä, maailmanluokan pelaaja. Ilman häntä Susijengi olisi aivan eri joukkue.

Siitä huolimatta: Suomi tarvitsee kipeästi uusia Petteri Koposia ja Teemu Rannikkoja. Uusia Salineja suomalainen koripallokoneisto kyllä kykenee tuottamaan tulevaisuudessakin.

Susijengi tarvitsee huomattavasti nykyistä enemmän ja laajempaa pallollista osaamista.

Pelaajia, joille voi tukalassa paikassa tai seisahtuneessa tilanteessa antaa pallon käteen ja luottaa siihen, että siitä syntyy vähintään kohtalainen korintekomahdollisuus. Pelaajia, jotka voivat ottaa joukkueen ja ottelun harteilleen vaikeilla hetkillä.

3D-pelaajat ovat parhaimmillaan erinomaisia pelaajia, mutta yllä mainitun kaltaisia he eivät ole. Jos Sasu Salin olisi parempi pallollinen pelaaja nykyisten taitojensa lisäksi, hän pelaisi NBA:ssa.

Pelaajamateriaalin lisäksi Susijengillä on sama haaste kuin muillakin maajoukkueilla. Parhaat pelaajat pelaavat NBA:ssa ja Euroliigassa, ja niistä sarjoista ei tahdo päästä karsintoja pelaamaan.

Se on aiheuttanut karsinnoissa erikoisia tilanteita. Viime maanantaina muun muassa Ruotsi voitti Turkin ja Iso-Britannia Saksan sekä Bulgaria Latvian. Niin tuskin tapahtuisi arvokisoissa. Hallitseva Euroopan mestari Slovenia ei edes päässyt viime syksyn MM-kisoihin.

Karsintajärjestelmälle ja kattojärjestöjen kinastelulle Suomi ei voi tehdä mitään.

Susijengin valmennuksestakin voi ja on syytä puhua. Mutta parhaalla valmennuksellakaan ei voi ohittaa faktaa, että nykyinen Susijengin materiaali on kovin rajallinen.

Edon Maxhuni osallistui Suomen maajoukkueen harjoituksiin Helsingissä viime kesäkuussa. Kuva: Mikko Stig / Lehtikuva

Koripallo on monimutkainen ja taktinen laji, jossa pelataan paljon sovittuja kuvioita ja tavoitellaan pelaajille heittopaikkoja ennalta sovittuihin paikkoihin.

Lajin perusidea on silti hyvin yksinkertainen. Hyökkääjä yrittää olla parempi kuin puolustaja. Tavoite on voittaa yksi vastaan yksi -tilanteita. Ja yleensä taitava pallollinen pelaaja voittaa puolustajansa.

Kun hyökkääjä voittaa puolustajansa, muun puolustuksen täytyy reagoida ja jättää omaa puolustettavansa. Siitä syntyy hyökkäävälle joukkueelle etu.

Jos pallollinen pelaaja ei heitä itse, hän syöttää pallon vapautuneelle pelaajalle yhden voitetun tilanteen jälkeen. Sitten sama toistuu, ehkä jopa useita kertoja. Parhaimmassa tilanteessa puolustajat joutuvat kerta toisensa jälkeen auttamaan toisiaan ja ovat lopulta niin väärissä paikoissa, että syntyy helppo heittopaikka.

Siis sellainen, jonka Sasu Salinin kaltaiset heittopyssyt upottavat kahdeksan kertaa kymmenestä.

Niitä pelaajia Susijengi tarvitsee kipeästi. Nykyjoukkueesta Jamar Wilson pystyy täydessä kunnossa ollessaan olemaan sellainen, mutta hän on 36-vuotias, eli koripalloilijaksi jo melko vanha.

Petteri Koponen pystyy siihen, mutta on tuskin montaakaan kertaa käytettävissä ennen EM-kisoja. Lauri Markkanen pystyy siihen ehdottomasti, mutta varsinkaan hän ei ole käytettävissä ennen EM-kisoja.

Sveitsi-ottelussa väläyksiä pelin johtamisesta ja pallollisesta taidosta esitti 22-vuotias pelinrakentaja Edon Maxhuni. Hän sai ottelussa paljon vastuuta ja oli Salinin kanssa syy siihen, että Suomi kaivoi voiton Sveitsistä.

Maxhunin otteissa näkyy vielä maaottelukokemuksen vähäisyys, mutta vähemmän kuin olisi saattanut olettaa. Viisi syöttöä, yksi tärkeä kori ja vapaaheitto päälle sekä viiden pisteen voittoon päättyneessä ottelussa plusmiinus-sarake oli 17 pistettä plussalla.

Ja mikä tärkeintä: Maxhuni näytti itsevarmalta ja kokeneelta pelinjohtajalta.

Entä mistä sellaisia pelaajia saisi lisää?

Ainoa vastaus on Suomen juniorikoneisto ja Korisliiga. Suomalaisten lupaavien pelaajien on päästävä jo Suomessa pelatessaan keskeisiin pallollisiin rooleihin seurajoukkueissaan. Jos ja kun siirto koittaa Eurooppaan, ei siellä enää ehdi opetella.

Maxhunin lisäksi toinen esimerkki tällaisesta pelaajasta on maajoukkueen portteja kolkutteleva Henri Kantonen. Liki parimetrinen ja urheilullinen Kantonen on ottanut Korisliigassa harppauksin askelia eteenpäin, etenkin pallollisena pelaajana.

Ja niin hänen kuuluukin tehdä niin pitkään kun hän vielä Korisliigassa ja Salon Vilppaassa pysyy. Siellä on nimittäin tilaa myös epäonnistua, mutta Espanjan pääsarjassa tai Euroliigassa ei.

Suomalaisessa koripalloilussa on vain ollut valitettavan tyypillistä, että liki parimetrisistä ja urheilullisista pelaajista tulee jotain aivan muuta kuin pelinrakentajia Euroopan huipulle.

On vielä eri keskustelu, kannattaako suomalaislupausten lähteä Yhdysvaltoihin yliopistoon vai jäädä Korisliigaan ja tavoitella Euroopan ammattilaiskenttiä sitä kautta. Absoluuttista oikeaa vastausta tuskin on edes olemassa, mutta on kiistaton fakta, että lisää taitavia pallollisia pelaajia Suomi tarvitsee.

Silloin tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, jos Suomesta tulee vain hyviä heittäjiä ja puolustajia, ja keskeisimmät roolit Korisliigassa täytetään amerikkalaisvahvistuksilla.

Mutta sitä tehdään niin kauan, kun suomalaisten taidot eivät riitä ottamaan koripallon vaativimpia pelipaikkoja haltuunsa.

Susijengi kompuroi pahasti Serbian käsittelyssä, EM-karsinta alkoi lohduttomalla tappiolla

Susijengillä edessä pitkä tauko tosipeleistä

Susijengi kiri karmean alun jälkeen, tärkeä voitto Sveitsistä EM-karsinnassa