Nousin pyörtymisen partaalta maailman surkeimmaksi kehityskelpoiseksi nyrkkeilijäksi - Urheilu | HS.fi
Urheilu|Kolumni

Nousin pyörtymisen partaalta maailman surkeimmaksi kehityskelpoiseksi nyrkkeilijäksi

Toimittaja, nyrkkeilijä ja thainyrkkeilijä Lotta Loikkanen kertoo, miten hän etsi ja sai apua mielikuvaharjoittelusta. ”Kun vaihdan ajatuksen ’en osaa’ muotoon ’on kehitettävää’, annan itselleni sentään mahdollisuuden”, hän kirjoittaa.

Lotta Loikkanen (sininen asu) otteli viime tammikuussa thainyrkkeilyn SM-kisoissa.

Julkaistu: 1.3. 2:00, Päivitetty 1.3. 8:21

Päässä kohisi, sydän hakkasi ja horisontti tuntui olevan vinossa. Ensimmäinen thainyrkkeilyotteluni jännitti niin paljon, että minua pelotti pääsenkö pyörtymättä kehään asti. Meni useampi matsi ennen kuin sain hillittyä jännitystä sen verran, että pystyin toimimaan edes jotenkin tarkoituksenmukaisesti naruneliön sisällä.

Koska hallitsematon paniikki on melko ikävä tunne, hain apua sieltä mistä olin tottunut: kirjastosta. Lainasin kasan opuksia ja tutustuin mielikuvaharjoitteluun.

Jo ajatus siitä, että otin toiminnan omiin käsiini helpotti. Sama tunne toistuu kehässäkin: kun tunnen että minulla on kontrolli tai voin vaikuttaa ottelun kulkuun, otteleminen on helppoa, jopa nautinnollista.

Kisaurani aikana olen käyttänyt mielikuvia monesti kääntääkseni ulkopuolisten viestejä itselleni sopivaan muotoon. Olin aikoinani treeniyhteisössä, jossa korostettiin häviämistä. Jos hävisi ottelun, oli valmentajalle kuin ilmaa.

Ennen kilpailua me ottelijat uhosimme toisillemme, että häviäjät sitten kävelevät kotiin. Lisäksi meitä muistutettiin uhrauksista, joita valmentajat ja huoltajat ovat meidän eteen tehneet.

Nämä ulkoiset motivaatiotekijät eivät toimineet ainakaan minulle. Syntyi ahdistusta, joka vei rentouden kilpailusuorituksesta. Niinpä käänsin ne mielessäni toiseen muotoon.

En mennyt kehään pelkäämään häviötä, vaan tekemään parhaani. Muistutin, että ottelen itseäni varten, en siksi, että joku on käyttänyt kesälomapäivänsä ollakseen kilpareissulla huoltajana.

Mielikuvista oli myös apua, kun nyrkkeilin päätoimisesti ja kummassakin kyynärpäässä oli pitkittynyt tulehdus. Treenasin, mutta en voinut lyödä. Harjoittelin jalkatyötä ja rytmitin siihen lyönnit mielessäni.

Muutenkin nyrkkeilyssä tehdään paljon varjonyrkkeilyä tai lyödään säkkiä. Jos mielikuvitus ei ole mukana, ne ovat todella tylsiä ja tehottomia treenejä.

Urheilumaailma ei ole se hienotunteisin paikka, vaikka juuri siellä tilausta tunne- ja vuorovaikutustaidoille olisi. Ulkopuolelta minuun on yritetty vaikuttaa arvostelemalla ulkonäköäni tai määrittämällä minua ottelijana, jopa persoonana.

Olen syyllistynyt siihen itsekin. Oli aika, kun saatoin tulla treeneistä kotiin ja todeta olevani maailman surkein nyrkkeilijä.

Nykyään olen itselleni armollisempi, mutta yhäkin saatan saada itseni kiinni ajatuksesta, että en hallitse jotain lajini osa-aluetta. Kun vaihdan ajatuksen en osaa muotoon on kehitettävää, annan itselleni sentään mahdollisuuden.

Kirjoittaja on nyrkkeilevä ja thainyrkkeilevä toimittaja.