Polkupyörällä Amerikkaan - Urheilu | HS.fi

”Pohjois-Amerikka kiehtoi, ja tallin urheilujohtaja vaikuttaa kivalta tyypiltä”, kertoo kilpapyöräilijä Veeti Vainio. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Polkupyörällä Amerikkaan

Hyvinkääläinen Veeti Vainio, 18, pääsi amerikkalaiseen säätiöpohjaiseen pyöräilytalliin, jossa on velvollisuus myös opiskella. Tarjolla on myös kursseja huippuyliopisto Harvardissa.

Julkaistu: 25.3. 2:00, Päivitetty 25.3. 18:06

Nopeutta oli noin 70 kilometriä tunnissa. Äkkiä tuntui, että pyörän eturengas lähtee vesiliirtoon.

Sitten mentiin päin tietä reunustavaa kivimuuria.

Näin päättyi maantiepyöräilijä Veeti Vainion taival viime syksynä kaatosateiden ja hurjien kaatumisten sävyttämien MM-kisojen juniorisarjassa Britannian Yorkshiressa.

Kuin ihmeen kaupalla Vainio selvisi rytäkästä ilman luunmurtumia tai muita pahempia vammoja – mitä nyt pyörä meni ”ihan paskaksi”.

 Pyörä meni jälleen ”ihan paskaksi”.

Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

Muutama viikko aiemmin Vainio oli kokenut niin ikään uhkaavan kaatumisen kovassa vauhdissa.

Se tapahtui 55–60 kilometrin tuntinopeudessa Etelä-Koreassa ajetussa alle 19-vuotiaiden arvostetussa viiden etapin kilpailussa, kun puolisen kilometriä ennen viimeisen etapin maalia kärkiryhmä alkoi kiihdyttää kiriin.

Kaatumisesta huolimatta hyvinkääläinen Vainio voitti Etelä-Koreassa kokonaiskilpailun. Pyörä meni jälleen ”ihan paskaksi”, mutta hän pääsi ajamaan maaliin joukkuekaverin antamalla ajokilla.

Tuo voitto oli suomalaisen ajajan arvokkaimpia saavutuksia alle 19-vuotiaissa pitkään aikaan, ja se noteerattiin korkealle myös kansainvälisissä pyöräilypiireissä.

Kaatumisesta tulleen asvaltti-ihottuman arpia on kuulemma edelleen näkyvissä, mutta sillä kilpailulla oli Vainiolle myös mukavia kauaskantoisia seurauksia.

 ”Se oli win–win-tilanne.”

Veeti Vainio tuuletti juniorien arvostetun etappikilpailun kokonaisvoittoa viime syksynä Etelä-Koreassa. Kuva: Veeti Vainion kotialbumi

Pitkälti sen ansiosta toissa viikolla julkistettiin 18-vuotiaan Vainion sopimus amerikkalaisen säätiöpohjaisen CCB Foundation -tallin kanssa.

Vainiolla on kolmevuotinen optio amatööritalliin, jonka johtavana toiminta-ajatuksena on auttaa alle 23-vuotiaita ajajia kehittymään kohti ammattilaisuutta.

Etelä-Korean voiton ansiosta Vainiolla oli jopa valinnanvaraa, mihin suuntaan hän ottaa seuraavan askeleen urallaan.

Vainiolla oli jo allekirjoitusta vaille valmiina sopimus kovan luokan ranskalaiseen amatööritalliin. Pyörä ja varusteet oli tilattu, ja asuntokin oli katsottuna.

Lopulta kiinnostus CCB-tallia kohtaan vei voiton. Eniten houkutti tallin tarjoama kilpailuohjelma, joka tosin näyttää nyt varsin erilaiselta, kun kaikki alkukauden kisat on jo peruttu koronaviruksen takia ja lisää peruutuksia on luvassa.

”Se oli win–win-tilanne. Pohjois-Amerikka kiehtoi, ja tallin urheilujohtaja vaikuttaa kivalta tyypiltä. Luulen, että tämä oli oikea valinta”, Vainio sanoo.

 ”Pyöräilijäksi he ovat minut sinne hommanneet, eivät opiskelijaksi.”

CCB:n tekee poikkeukselliseksi se, että talli edellyttää urheilijoiltaan lukion jälkeisiä opintoja.

Vainio valmistuu ylioppilaaksi Hyvinkään Sveitsin lukiosta näillä näkymin syksyllä, jolloin hän kirjoittaa vielä äidinkielen kokeen.

Sen jälkeen hänellä on mahdollisuus suorittaa ainakin yksittäisiä avoimia verkkokursseja amerikkalaisissa huippuyliopistoissa Harvardissa ja MIT:ssä (Massachusetts Institute of Technology). CCB Foundation toimii Bostonin seudulla, missä myös mainitut yliopistot sijaitsevat.

”Jos nyt pitäisi valita, ehkä mainos- ja markkinointiala kiinnostaisi tai liikuntatieteet. Mutta pyöräilijäksi he ovat minut sinne hommanneet, eivät opiskelijaksi. Eivät he muuten lähtisi Suomesta hakemaan”, Vainio sanoo.

 ”Veeti on todella kiva kaveri, ja se on aina yksi tärkeimmistä asioista, kun rakennamme hyvää joukkuetta.”

”Aluksi vihasin maantiepyöräilyä”, kertoo kilpapyöräilijä Veeti Vainio. Kuva: Kaisa Rautaheimo / HS

HS kysyi CCB Foundationin urheilujohtajalta Tim Mitchelliltä, mitkä olivat pääasialliset syyt rekrytoida Vainio.

”Me näemme Veetissä valtavaa potentiaalia kasvaa ja kehittyä, jos pystymme tarjoamaan hänelle sitä tukevan ympäristön ja laajat kilpailumahdollisuudet. Hän on jo saavuttanut paljon, vaikka hänellä ei ole ollut samanlaisia mahdollisuuksia kilpailla kuin muilla maailman parhailla junioreilla”, Mitchell kertoo sähköpostitse.

”Sitä paitsi Veeti on todella kiva kaveri, ja se on aina yksi tärkeimmistä asioista, kun rakennamme hyvää joukkuetta.”

Vainio luonnehtii olevansa ajajatyypiltään ”kevyt allrounder”. Hän on 185 senttiä pitkä ja painaa 65 kiloa.

”Minulla on vielä ihan mäkimiehen paino. En ole koskaan ajanut kilpaa 10–15 kilometrin ylämäkiä, mutta en usko, että olisin niissä ihan huippu. Minulle sopii sellainen rankka reitti, jossa on peräkkäin 4–5 kilometrin mäkiä.”

 ”Luulen hyötyväni aika paljon siitä, että osaan ajaa porukassa tosi hyvin.”

Etelä-Korean kisan mäkiosuuksilla Vainio kertoo pysyneensä hyvin ”niiden tosi pienien 55-kiloisten natiaisten” mukana.

”Kun pääsin sinne mäen päälle ja pysyin niissä porukoissa mukana, pystyin antamaan tasaisilla tosi hyvin hanaa. Olin siinä vahva.”

Vainion mukaan hänellä on aliarvostettuja vahvuuksia.

”En ole järkyttävän hyvä kirimies tai superhyvä mäessä tai kova aika-ajossa. Luulen hyötyväni aika paljon siitä, että osaan ajaa porukassa tosi hyvin. Se tulee tosi luonnollisesti, että pystyn liikkumaan porukassa, ajamaan porukan kärjessä ja säästämään sillä energiaa.”

Vainio arvioi olevansa melko taitava pyörän päällä ja pystyvänsä ottamaan alamäet ja mutkat ”tosi kovaa”.

”Okei, otin MM-kisoissa mutkat aika kovaa ja menin kyljelleni. Se oli ihan omaa syytä”, Vainio sanoo virnistäen.

Vainion henkilökohtaisena valmentajana toimii Kari Myyryläinen, joka on yksi Suomen menestyneimmistä maantiepyöräilijöistä.

”Kapa sanoo asiat tosi suoraan, ei kaunistele eikä sensuroi. En olisi hänen valmennuksessaan, jos en ajattelisi, että hän on Suomen paras valmentaja.”

Myyryläinen luonnehtii Vainiota periksiantamattomaksi ja tunnolliseksi urheilijaksi, joka antaa kilpailuissa kaikkensa.

”Veeti on helppo valmennettava, koska hän tekee sen, mitä ohjelmassa sanotaan. Pidän häntä enemmän mäkimiehenä, koska hän on kevytrakenteinen.”

Vainio ynnäilee, että vuodessa hänelle kertyy noin 850 tuntia harjoittelua. Talvellakin hän ajaa kotimaassakin melkein aina pyörällä eikä hiihdä, kuten monet lajin urheilijat.

Viime aikoina Vainio on panostanut entistä enemmän kuntosaliharjoitteluun ja kehonhuoltoon.

 ”Ekoissa kisoissa olin kyllä ylivoimaisesti viimeinen.”

Lajin valinta pyöräilyn hyväksi ei ollut Vainiolle mitään rakkautta ensi polkaisulla.

”Maantiepyöräily on minulle sinänsä ihmeellinen laji, koska jos olisin miettinyt persoonaani, tämä olisi ollut varmaan viimeinen laji, jonka olisin valinnut. Jotenkin tähän ajauduin.”

Kuten monet muutkin urheilijat Vainio kokeili lapsena vähän kaikkea, muun muassa breakdancea, lumilautailua ja salibandya.

”Olin enemmän hengailija kuin kilpailija.”

Pyöräilyyn hän tutustui kaksi vuotta vanhemman veljensä Roopen perässä. Alussa kyse oli maastopyöräilystä.

”Aluksi en tykännyt siitä. Mutta sitten se alkoi tuntua hauskalta, kun pääsi parempaan kuntoon. Ekoissa kisoissa olin kyllä ylivoimaisesti viimeinen.”

Pikkuhiljaa harrastus muuttui Vainion mukaan vakavammaksi. Jossain vaiheessa tuli eteen kokeilu maantiepyörällä, jolla monet maastopyöräilijät treenaavat.

”Aluksi vihasin maantiepyöräilyä. Se ei huvittanut yhtään. Putosin joka lenkillä porukasta, ihan hirveää, mutta vähitellen se muuttui hauskemmaksi, kun aloin pysyä mukana. Yhtäkkiä se muuttuikin vakavaksi. Mutta aina on sellainen fiilis, että en tekisi tätä, jos tämä ei olisi hauskaa. Vaikka on tavoitteita, en jää liikaa niihin kiinni vaan menen päivä kerrallaan.”

Vainio arvelee, että hänen persoonalleen olisi sopinut lähtökohtaisesti vaikka lumilautailu, koska omasta mielestään hän on kilpailuissa melko stressitön.

”Moni ottaa maantiepyöräilyssä ja kestävyysurheilussa aika helposti painetta.”

Pääsy ammattilaiseksi on Vainion tulevien vuosien unelma, mutta hänellä on myös b-suunnitelma.

”Minusta tulee joko ammattipyöräilijä tai palomies. Olisi megahienoa olla ammattilainen, kun ajattelee, miten paljon perhe ja monet muutkin ihmiset ovat uhranneet aikaa ja rahaa auttamalla minua.”

Veeti Vainio

Kilpapyöräilijä.

18-vuotias, syntynyt marraskuussa 2001.

185 cm, 65 kg.

Kotipaikka Hyvinkää.

Seura Porvoon Akilles.

Valmentajana Kari Myyryläinen.

Siirtyy ajamaan amerikkalaiseen CCB Foundation -amatööritalliin.

Saavutuksia: alle 19-vuotiaiden Tour de DMZ -kilpailun voitto 2019, juniorien SM-pronssia aika-ajossa 2019.

Seuraa uutisia tästä aiheesta

Luetuimmat - Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat