Nooralotta Neziri kertoo, miltä tuntuu kun into vaihtuu pelkoon ja kahdeksan vuotta odotettu tavoite siirtyy - Urheilu | HS.fi
Urheilu|Koronapäiväkirja

Nooralotta Neziri kertoo, miltä tuntuu kun into vaihtuu pelkoon ja kahdeksan vuotta odotettu tavoite siirtyy

Nooralotta Neziri pitää HS:lle päiväkirjaa harjoittelustaan ja arjestaan koronaviruksen aikana. ”En olisi uskonut, että oikeasti olisi vaakalaudalla, pääsenkö harjoittamaan ammattiani”, hän kirjoittaa päiväkirjan ensimmäisessä osassa. Päiväkirjan seuraava osa julkaistaan videoineen viikon kuluttua.

Aitajuoksija Nooralotta Neziri alkaa pitää HS:lle päiväkirjaa harjoittelustaan, elämästään ja arjestaan koronaviruksen aikana. Kuva: Petteri Kivimäki

Julkaistu: 27.3. 2:00, Päivitetty 27.3. 17:16

On erittäin outoa ajatella, että vielä noin kuukausi sitten matkustin innoissani ympäri Eurooppaa World Indoor Tour -hallikiertueella. Ilman pelkoa ja sisälläni vain into tulevista olympialaisista sekä EM-kisoista.

En olisi tuolloin missään nimessä voinut uskoa, että tilanne voisi pian olla se, että kilpailut, joihin olen viimeiset kahdeksan vuotta tähdännyt, saatettaisiin perua. Tai sitä, että olisi oikeasti vaakalaudalla, pääsenkö harjoittamaan ammattiani.

Urheilijan harjoitteleminen ja kilpaileminen on hyvin rinnastettavissa yrittäjyyteen: ilman kilpailuja ei ole tuloksia ja toisaalta ilman harjoittelua ei ole kuntoa.

Harjoittelu ja sen seurauksena tulevat tulokset ja näkyvyys ovat yksilöurheilijan elannon kulmakivi. Huippu-urheilussa ei ole mahdollista tehdä etätyötä.

Eletään kuitenkin aika erilaista kevään alkua 2020 kuin vielä vuosi tai edes muutama viikko sitten suunnittelin.

Muistan jo vuosi sitten valmistautuneeni henkisesti siihen, että tulevat kaksi vuotta ovat erittäin raskaita, mutta toki samalla unelmieni vuosia.

Olin valmis siihen, että minulla olisi fyysisiä haasteita asettava tiukka aikataulu, joka alkaisi vuoden 2019 Dohan MM-kisoista ja jatkuisi Tokion olympialaisista Pariisin EM-kisoihin elokuun lopussa 2020. Samalla tiukka arvokisakalenteri kuormittaa myös henkisesti, jonka hallitsemiseksi olen tehnyt useamman vuoden henkistä valmentautumista.

Nyt kuitenkin olen joutunut siirtämään katsettani vuoteen 2021. Olympialaisia ei ensi kesänä ole. Pidän vielä mielen kirkkaana, sillä Pariisin EM-kisoja ei ole toistaiseksi peruttu.

Aluksi kaikki muutokset tuntuivat henkisesti raskailta, mutta vuosi ei ole onneksi pitkä aika menneiden vuosien odotuksen mittakaavassa.

Haluan nostaa tasoani korkeammalle, jotta voisin olla askeleen lähempänä olympiafinaalitasoa. Se on tavoitteenani edelleen ensi vuonna.

Hallikauden päätin Euroopan tilaston kolmantena. Eniten minua tällä hetkellä motivoi se, että saavuttaisin urani aikana arvokisamitalin yleisestä sarjasta.

Miksi en siis tavoittelisi sitä kaikin voimin elokuussa Pariisissa, jos siihen annetaan mahdollisuus? Ei ole varaa antaa periksi, vaikka eletään haastavia aikoja.

On todella hassu tunne elää urani parhaita vuosia ja samalla ensi kertaa tehdä asioita merkittävästi eri lailla.

Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen vietän koko kevään Suomessa ja hyvin pitkälle halliolosuhteissa. Alun perin minun piti olla keväästä noin puolitoista kuukautta Teneriffan auringon alla tekemässä tehokkaita harjoituksia lihaksia hellivässä lämmössä.

On itse asiassa erittäin mielenkiintoista nähdä, miten tällainen suuri muutos vaikuttaa.

Myönteistä tilanteessa on ainakin se, että matkustamisen tuoma rasitus vähenee. Matkustamisen lisäksi on myös rankkaa olla pitkiä aikoja pois kotoa, vaikka se ei aina ulospäin näkyisi.

Nyt harjoittelun kanssa ei ole myöskään kiire, vaan voimme tehdä työn rauhallisemmin pidemmän kaavan mukaan. Täytyy siis uskoa, että tämä on toimivampi ratkaisu kuin toivoisikaan.

Joka tapauksessa urheilussa on kyse uskosta itseensä ja tekemiseensä. Mennään kohti erilaista mutta hyvää kesäkautta.

Nooralotta Neziri menossa harjoituksiin Hippos-halliin Jyväskylässä. Kuva: Petteri Kivimäki