”Kukas tuo vanha äijä oli noin kauniin naisen kanssa?” - Urheilu | HS.fi

Max Schmeling (neljäs oikealta) vaimonsa Anny Ondran kanssa yhteiskuvassa Suomen jääkiekkomaajoukkueen kanssa tammikuussa 1956 Tempelhofin lentokentällä Berliinissä. Kuva: Pertti Jenytin / Lehtikuva

”Kukas tuo vanha äijä oli noin kauniin naisen kanssa?”

Lehtikuvaaja Pertti Jenytin löysi arkistostaan historiallisen urheilukuvan. Vain valokuvaaja itse tunnisti lentokentän penkillä istuneen entisen urheilijatähden.

Julkaistu: 7.4. 2:00, Päivitetty 7.4. 17:21

”On historiallinen kuva, ehdottomasti”, lehtikuvaaja Pertti Jenytin kertoo löydöstään.

Jenytinin ottamassa mustavalkoisessa valokuvassa Suomen jääkiekkomaajoukkue tapaa nyrkkeilijä Max Schmelingin ja hänen vaimonsa Tempelhofin lentokentällä Berliinissä tammikuussa 1956.

Suomen joukkue oli matkalla Rostockiin, jossa se pelasi kaksi maaottelua Itä-Saksaa vastaan. Nämä olivat maiden ensimmäiset viralliset keskinäiset A-maaottelut.

Itä-Saksa voitti Suomen ensin 14. tammikuuta maalein 3–2 ja seuraavana päivänä 9–4.

”Turpiin tuli. Emme oikein tienneet, mitä aineita itäsaksalaiset jo silloin käyttivät”, naurahtaa Jenytin, joka pelasi maajoukkueessa seitsemän maaottelua.

Lehtikuvaaja Pertti Jenytin huhtikuussa 2020 kotonaan Arabianrannassa Helsingissä. Kuva: KALLE KOPONEN HS

Omasta pelaamisestaan Rostockissa Jenytin ei muista kovin paljon.

”En osaa sanoa, miten pelasin. [Aarne] Honkavaara oli valmentaja ja maalivahtina [Unto] Wiitala, jota yritettiin saada NHL:ään, mutta hän ei halunnut ammattilaiseksi”, Jenytin kertoo puhelimessa kodissaan Arabianrannassa Helsingissä.

Koronavirusepidemian takia 87-vuotias Jenytin pysyttelee kotioloissa. Jos hän pistäytyy ulkona, hän suojaa kasvonsa maskilla.

Matka Itä-Saksaan oli laiha korvike Suomen maajoukkueelle, joka ei päässyt mukaan Cortina d’Ampezzon olympiakisoihin. Suomen Olympiakomitean mielestä edellisvuoden MM-kisojen yhdeksäs sija ei ollut olympiamatkan arvoinen.

Jenytin itse oli Cortinan talviolympialaisten aikana armeijassa Santahaminassa. Siellä ei pelattu jääkiekkoa.

”Kouluttajan mukaan ei ollut muuta oikeaa urheilua kuin suunnistus”, Jenytin kertoo.

Mutta se valokuva.

Jenytin näki lentokentän penkillä istuneen Schmelingin ja pyysi tätä yhteiseen valokuvaan jääkiekkojoukkueen kanssa.

”Schmeling tuli kuvaan mielellään. Hän oli hyvin ystävällinen ja kyseli, keitä me olemme ja minne olemme menossa?” Jenytin sanoo.

Myös Schmelingin vaimo Anny on samassa kuvassa.

Max Schmeling oli ensimmäinen raskaansarjan eurooppalainen maailmanmestari. Hän hallitsi titteliään kahden vuoden ja yhdeksän päivän ajan 1930–1932.

”Huvittavaa oli, että yksikään muu meidän joukkueesta, eivät edes johtajat, tunnistaneet nyrkkeilymestaria. Jälkeenpäin kaverit kyselevät Schmelingistä, että kukas tuo vanha äijä oli noin kauniin naisen kanssa?” Jenytin kertoo.

Kuvaushetkellä Schmeling oli 50-vuotias, Jenytin 23-vuotias.

Saksassa Schmeling oli 1930-luvulla Hitlerin ja natsipuolueen suosikki.

Vuonna 1935 Schmeling joutui natsien epäsuosioon, kun hän ei liittynyt puolueeseen, kieltäytyi erottamasta amerikanjuutalaista valmentajaansa Joe Jacobsia eikä eronnut tšekkiläisestä vaimostaan elokuvanäyttelijä Anny Ondrasta, joka oli kaksi vuotta vanhempi kuin miehensä.

Joe Louis ja Max Schmeling tapasivat pitkästä aikaa 1970-luvun lopulla. Tarkka päivämäärä ei ole tiedossa. Kuva: HS-arkisto

Erityisesti Schmeling muistetaan kahdesta ottelustaan Joe Louisia vastaan vuosina 1936 ja 1938. Louis hävisi ensimmäisen ottelun, mutta voitti toisen.

Natsi-Saksan propagandakoneisto paisutti kohtaamisista kahden maailmankatsomuksen välisen taistelun.

Schmeling sai henkilöidä ”arjalaista ylivoimaa”. Mustaihoinen Louis taas edusti kaikkea, mitä natsi-ideologia halveksi.

Päähenkilöt itse eivät antaneet propagandan haitata, vaan he ystävystyivät loppuiäkseen. Schmeling auttoi rahansa menettänyttä Louisia taloudellisesti ja maksoi tämän hautajaiset 1981.

Toukokuussa 1941 Schmeling loukkasi Kreetan taistelussa laskuvarjohypyssä jalkansa. Hänet vapautettiin vammansa takia rintamapalveluksesta, mikä saattoi pelastaa hänen henkensä.

Sota-ajan hän vietti kotiseudullaan Pommerissa, josta hän pakeni Annyn kanssa puna-armeijan hyökkäystä Hampuriin.

Sodan jälkeen hän palasi taloudellisista syistä vielä kehään ja otteli viimeisen kerran vuonna 1948.

Kaikkiaan Schmelingin ottelusaldoksi tuli 71 ottelusta 56 voittoa, viisi ratkaisematonta ja kymmenen tappiota. Vuonna 1987 saksalainen urheilumedia valitsi Schmelingin kaikkien aikojen urheilijaksi.

Urheilu-uransa jälkeen Schmeling siirtyi liikemieheksi ja omistautui myöhemmin hyväntekeväisyystyölle.

Hän kuoli 99-vuotiaana 2. helmikuuta 2005. Hän oli syntynyt 28. syyskuuta 1905 Brandenburgissa.

Max Schmeling ja Anny Ondra syyskuussa vuonna 1960. Kuva: Keystone Photo

Jenytin pelasi SM-sarjassa 112 ottelua Karhu-Kissoissa ja HIFK:ssa vuosina 1951–1963. Hän saavutti SM-hopean ja SM-pronssin.

”En ollut edes kauhean kiinnostunut jääkiekosta. Halusin lehtikuvaajaksi, ja olla siinä mahdollisemman hyvä.”

Lehti-ilmoituksen perusteella Jenytin haki ja pääsi töihin Lehtikuvaan, jossa hän teki elämäntyönsä ja toimi yhtiön toimitusjohtajana vuodet 1977–1983.

Lehtikuvaan hänet palkkasi Helsingin Sanomien kustantaman Sanoma Osakeyhtiön pääomistaja Eljas Erkko.

”Erkko halusi, että olisin alkanut pelata golfia hänen kanssaan. Hän oli pahoillaan, kun en alkanut. Myöhemmin hän takasi minulle lainan, kun sanoin, että olisin vielä parempi valokuvaajana, jos saisin auton”, Jenytin kertoo.

Oikaistu 7.4. klo 7.50, että Louis hävisi ensimmäisen ottelun, mutta voitti toisen.

Luetuimmat - Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat