Boheemi, nopea ja itsenäinen - Urheilu | HS.fi

Minna Kauppi sanoo, ettei ole koskaan katunut lajivalintaansa suunnistuksen ja hiihdon välillä. ”Se meni luonnostaan ja helposti, sydämensykkeen mukaan”, Kauppi sanoo kirjassa.

Boheemi, nopea ja itsenäinen

Yhdeksän MM-kultaa suunnistuksessa voittaneen Minna Kaupin elämässä on riittänyt dramatiikkaa myös kulissien takana kihlatun alkoholismista omaan parantumattomaan sairauteen. Kauppi paljastaa elämäkertakirjassaan myös iloisen perheuutisen.

Julkaistu: 22.4. 2:00, Päivitetty 22.4. 18:54

”Kohtuus ei ole toinen nimeni.”

Suomalaisten arvokisavoittajien joukosta taitaa löytyä vain yksi urheilija, jonka suuhun sopii tämä kielellistä leikittelyä ja itseironiaa sisältävä tokaisu.

Hän on yhdeksänkertainen suunnistuksen maailmanmestari Minna Kauppi, yksi 2000-luvun menestyneimmistä, värikkäimmistä ja tunnetuimmista suomalaisista huippu-urheilijoista.

Noilla sanoilla Kauppi kertoo tänään keskiviikkona julkaistavassa elämäkertakirjassaan vitsailleensa isosiskolleen, kun tämä joskus nyki häntä hihasta suunnistajien juhlissa ja toppuutteli, että älä nyt enempää ota.

Eikä sellaiseen toki ollut aihetta kuin pari kertaa vuodessa.

Ari Väntäsen kirjoittamasta kirjasta Minna Kauppi – Suunta/Vaisto (Like Kustannus) käy kuitenkin vahvasti ilmi, että Kauppi oli vuonna 2015 päättyneellä urallaan poikkeuksellisen spontaani, itsenäinen ja niin sanotusti fiilispohjalla toimiva huippu-urheilija, joka osasi myös irrotella ja nauttia vaikka pöydällä tanssimisesta.

Boheemi luonne, kuten sisko Riina Liuha sanoo kirjassa.

 ”Urheilijat venyttävät äärirajojaan kukin omalla tavallaan.”

Kesällä 2002 Minna Kauppi saavutti Espanjassa uransa toisen nuorten maailmanmestaruuden.

”Huippu-urheilu on aina jollain tavalla rajojen rikkomista. Jos pysyy harjoituksissa tai kisoissa aina mukavuusalueella, ei koskaan voi olla paras tai löytää koko potentiaaliaan. Urheilijat venyttävät äärirajojaan kukin omalla tavallaan ja erilaisissa paikoissa”, Kauppi sanoo kirjassa, joka kertoo hänen elämästään kronologisesti.

Kauppi onkin kutsunut itseään taiteilijaurheilijaksi. Kirjassa käydään sujuvasti läpi hänen lapsuuttaan turvallisessa ja liikunnallisessa perheessä Asikkalassa, hiihtoharrastusta, tutustumista suunnistukseen, siihen liittyneitä pelkotiloja ja itseluottamuksen puutetta ja kestävyyslahjakkuuden ilmenemistä.

Kauppi tuo esiin myös kunnioituksensa rakkaan kasvattajaseuransa Asikkalan Raikkaan vapaaehtoisia vetäjiä kohtaan. Monessa asiassa ääneen pääsevät myös muut läheiset ihmiset.

Kirjassa avataan myös suunnistuksen lainalaisuuksia sellaiselle lukijalle, jolle laji ei ole kovin tuttu. Eikä Linnan juhlia ja kohua Vuoden urheilija -valinnan yhteydessä jätetä käsittelemättä.

 ”Oli jollakin tavalla tiedossa, että äiti ei luultavasti elä yhtä vanhaksi kuin muiden äidit.”

Kirja tekee selväksi sen, että Minna Kaupin elämässä on riittänyt dramatiikkaa, niin hyvässä kuin pahassakin, julkisuudessa ja kulissien takana. Nyt hän kertoo rohkeasti ja avoimesti kipeistäkin asioista.

Kaupin ollessa pieni lapsi hänen äidillään todettiin MS-tauti.

”Oli jollakin tavalla tiedossa, että äiti ei luultavasti elä yhtä vanhaksi kuin muiden äidit. Ei sillä peloteltu, mutta asioista puhuttiin, ettei lasten tarvinnut miettiä niitä itsekseen. Muuten sairaus ei ollut läsnä arjessa”, Kauppi sanoo kirjassa.

Ritva Kauppi kuoli kesäkuussa vuonna 2005. Suru-uutinen tuli juuri ennen kuin Minna oli lähdössä omaan suoritukseensa Venlojen viestissä.

Kaupin isä Hannu Kauppi päätti, että huonot uutiset kerrotaan Minnalle vasta kisan jälkeen.

”Ritva ei olisi halunnut järkyttää lastaan ennen kuin kisa olisi juostu loppuun, eikä halunnut Hannukaan. He olivat aina tehneet kaikkea tällaista yhdessä ja auttaneet toi­siaan eteenpäin, koko perhe, eikä kuolema saanut muuttaa sitä”, kirjassa sanotaan.

 ”Tuntui todella vaikealta luottaa ja antaa omat unelmat jonkun muun käsiin.”

Minna Kauppi valittiin Urheilugaalassa vuoden 2010 urheilijaksi.

Menestyksestä huolimatta Minna Kaupin uraa varjosti ja monin paikoin haittasi oma parantumaton sairaus.

Samoihin aikoihin, jolloin Kauppi pääsi ylioppilaaksi lukionsa parhaalla todistuksella (päättötodistuksen keskiarvo 9,8), hänen pitkäaikaisten vatsaongelmiensa syyksi paljastui colitis ulcerosa eli haavainen paksusuolentulehdus.

Se on krooninen suolistosairaus, johon on syötävä lääkkeitä koko loppuelämän ajan.

”Colitis ulcerosa asetti todella paljon haasteita. Veriarvot olivat matalalla, ja kehossa oli jatkuva pieni tulehdustila. Silloinhan ihminen ei ole parhaissa voimissaan. Pelkäsin koko ajan, että jossain vaiheessa urheilemisesta ei tule enää mitään, koska sairaus ei meinannut millään rauhoittua. Olen kuitenkin aina ollut melkein liiankin hyvä elämään hetkessä, mikä on tehnyt vastoinkäymisten kohtaamisesta helpompaa”, Kauppi sanoo.

Merkittävä osa Kaupin elämää on ollut yli kymmenen vuotta kestänyt parisuhde maajoukkuekollega ja maailmanmestari Pasi Ikosen kanssa.

Suomalaisessa yksilöurheilussa on hyvin poikkeuksellista, että Kaupilla ei ollut koskaan henkilökohtaista valmentajaa.

Syy tähän oli se, että Kauppi halusi säilyttää tietynlaisen itsenäisyyden.

”Ahdistuin, koska olin aina tehnyt kaiken niin kuin itse haluan. Tuntui todella vaikealta luottaa ja antaa omat unelmat jonkun muun käsiin. Olen kasvanut liian villiksi ja vapaaksi valmentajille”, Kauppi sanoo.

Lähimpänä valmentajan roolia oli Pasi Ikonen, joka tunnetaan erittäin taitavana suunnistajana ja jonka tavaramerkki oli se, että kilpailuissakaan hän ei käyttänyt kompassia.

Kauppi taas on erittäin kova ja fyysinen juoksija, mutta taitopuolessa eli suunnistamisessa oli uran alkuvaiheessa paljonkin parantamisen varaa.

Kauppi myöntää kirjassa avoimesti, että Ikosen avulla hän pystyi kehittymään paljon paremmaksi suunnistajaksi.

”Pasi on suunnistustaidon suomalainen pioneeri. Kun sain seurata hänen harjoitteluaan, omaksuin paljon superhyödyllistä uutta tietoa”, Kauppi kertoo kirjassa.

Kaupin maajoukkuekollega ja luottoystävä Maria Rantala korostaa Ikosen merkitystä.

”Suomen paras karttojen ja maastojen asiantuntija Pasi Ikonen on tärkeä palikka Minnan menestyksessä. Olisi Minna muutenkin noussut huipulle, mutta ei yhtä nopeasti”, Rantala sanoo.

 ”Ihmettelin, miten mun oli mahdollista voittaa kultaa sellaisessa tilanteessa.”

Vuonna 2007 Minna Kauppi jakoi pitkän matkan maailmanmestaruuden Heli Jukkolan (vas.) kanssa. Kirjassa kerrotaan, että kaksikko oli huonoissa väleissä keskenään.

Kauppi ja Ikonen viettivät hyvää urheilijaelämää, mutta vähitellen sitä alkoivat synkistää Ikosen alkoholinkäyttö ja taipumus masennukseen. Tilannetta ei auttanut, että Ikosella oli myös selkävaivoja.

Kauppi kertoo kirjassa avoimesti ongelman kärjistymisestä ja siitä, kuinka hän ei tunnustanut itselleen, että puolisolla on alkoholiongelma.

”Pikkuhiljaa Pasi ei enää saanut pidettyä ongelmiaan salassa, vaan ne avautuivat mulle täysin. Kyselin Pasilta juomisesta ja joskus jopa raivosin siitä, mutta se ei koskaan myöntänyt mitään. Luottamus alkoi rakoilla, kun toinen valehteli ummet ja lammet, vaikka kaikesta näki, mikä totuus oli.”

Pahimmillaan ongelmat häiritsivät Kaupin suorituksia myös arvokisoissa, ensimmäisen kerran vuoden 2009 MM-kisoissa Unkarissa.

”Kotioloissa en tiennyt läheskään kaikkea Pasin juomisesta, vaikka haistoin ja aavistelin kyllä. Miskolcissa Pasi piti jostain syystä pulloa esillä yöpöydällä. Mä huusin, että mitä vittua tuo pullo täällä tekee, mehän ollaan MM-kisoissa.”

Kun Ikosen oma kilpailu oli sujunut vaatimattomasti, Kauppi kertoo kirjassa, kuinka pullo aukesi saman tien kisan jälkeen.

”Mä jouduin etsimään sitä kaupungin baareista omien kisamatkojeni välissä. Raahasin sen hotellille, mutta sieltäkin se vielä livahti omille teilleen.”

 ”Viikkoon ennen MM-kisoja en nukkunut juuri lainkaan, koska huoli Pasista oli niin suuri.”

Minna Kauppi saapui Pasi Ikosen kanssa Linnan juhliin vuonna 2011.

Uransa viimeisen maailmanmestaruuden Kauppi saavutti vuonna 2012 Sveitsissä, kun hän voitti keskimatkan kilpailun.

Se oli huikea onnistuminen siihen nähden, että valmistautuminen kilpailuun oli ollut äärimmäisen vaikeaa ja rikkonaista Ikosen alkoholinkäytön takia.

”Ihmettelin, miten mun oli mahdollista voittaa kultaa sellaisessa tilanteessa. Elämässäni oli kunnossa vain yksi ainoa asia. Kaikki muu meni päin helvettiä, mutta urheilussa pystyin vielä olemaan hyvä”, Kauppi muistelee.

Kauppi kertoo, kuinka viikkoa ennen MM-kisoja Ikonen ratkesi taas juomaan. Lopulta Kauppi kiersi isänsä kanssa etsimässä kotoa poistunutta ja puhelimensa sulkenutta Ikosta ympäri Jyväskylää ja teki tästä katoamisilmoituksen. Mies löytyi yhdestä hotellista muutaman päivän jälkeen. Kauppi ja hänen isänsä veivät Ikosen katkaisuhoitoon.

”Viikkoon ennen MM-kisoja en nukkunut juuri lainkaan, koska huoli Pasista oli niin suuri. Viimeistelyharjoituksetkin jäivät tekemättä loppuun”, Kauppi kertoo.

Syksyllä 2012 Kauppi purki kihlauksensa Ikosen kanssa.

 ”Hän on sitkein ja vahvin ihminen, jonka olen tavannut”

Minna Kauppi ja Simo ”Sipe” Santapukki vuonna 2016.

Kirjan kiehtovimpia tarinoita on se, kuinka Kauppi tapasi nykyisen puolisonsa, Apulanta-yhtyeen rockmuusikkona parhaiten tunnetun Simo ”Sipe” Santapukin ja miten kaksi julkisuuden henkilöä yritti aluksi kaikin keinoin salata suhteensa.

Siihen liittyy myös herkullinen anekdootti lentomatkasta New Yorkiin eri penkkiriveillä ja lentokoneen vessaan piilotetusta karkkiaskista viestien vaihtoa varten.

”On hauska ajatus, että Minnan kaltainen epätyypillinen suunnistaja on Suomen ylivoimainen ykkönen. Vielä uskomattomampaa on se, että Minnalla on ollut koko ajan taakkanaan krooninen sairaus. Hän on sitkein ja vahvin ihminen, jonka olen tavannut”, Santapukki luonnehtii Kauppia kirjassa.

Santapukki kertoo tuntevansa itsensä joskus hitaaksi Kaupin rinnalla.

”Jos me puhutaan jostakin asiasta, Minna on vaihtanut aihetta jo ennen kuin olen keksinyt mitä vastaan, ja miettiessäni kommenttia toiseen aiheeseen huomaan, että juna meni jo, ja Minna onkin jo pihalla odottamassa kahvilaan lähtöä, eikä mulla ole vielä edes farkkuja jalassa.”

Minna Kauppi sanoo, ettei ole katunut lajivalintaansa suunnistuksen ja hiihdon välillä. ”Se meni luonnostaan ja helposti.”

”Syyskuun alussa odotellaan uutta tulokasta”

Minna Kauppi kertoo olleensa kirjan tekemisen kanssa pitkään tosi epävarma, koska kirjaa ei voinut tehdä vain kertomalla itsestään ja omista asioistaan.

Kauppi sanoo, että kirjaa ei olisi voinut tehdä kertomatta Pasi Ikosesta, jonka kanssa Kauppi oli kihloissa ja 12 vuoden ajan parisuhteessa.

Kirjassa kerrotaan kaunistelematta Ikosen alkoholismista, joka oli lopulta suurin syy suhteen päättymiseen.

Kaupille oli tärkeää, että kirjaa varten haastateltu Ikonen luki ja kävi etukäteen läpi häntä koskevat osat kirjasta.

”Se oli tärkein asia, että Pasi lukee ne. Olin valmis siihen, että ne kohdat otetaan pois, jos Pasi niin haluaa. Mutta Pasi vaikutti jotenkin hirveän helpottuneelta ja sanoi, että se oli hyvä. Tämä oli minulle mieletön helpotus, koska se oli isoin asia, joka oli tämän projektin pitkään estänyt”, Kauppi sanoo HS:n puhelinhaastattelussa.

Kauppi painottaa, että Ikosella oli myös hyvin myönteinen rooli hänen urallaan.

”Siellä oli oikeasti tosi hienoja juttuja ja sellaista mahtavaa urheilijaelämää. Minun kohdallani ne eivät peity niillä lopun vaikeilla asioilla.”

Kauppi sanoo, että hän joutui miettimään erityisen tarkasti, miten tuoda Ikosta koskevia asioita esiin kirjassa.

”En halunnut tuottaa turhaa surua Pasille tai hänen lähipiirilleen, kun tässä kaivellaan kuitenkin vanhoja asioita.”

Kauppi haluaa korostaa kirjallaan nuorille urheilijoille urheilemisen iloa ja oman tien löytämistä.

”Nautin huippu-urheilusta, sen oli minulle hienoa aikaa. Mitä olen kuunnellut vuosien varrella, niin tuntuu siltä, että urheilua ei enää harrasteta rakkaudesta lajiin, vaan se on monelle suorittamista. Sillä tavallakin voi tehdä, että se on omanlaista ja todella mukavaa.”

Monet menestyneet urheilijat määrittelevät itsensä perfektionistiksi. Kauppi sanoo kirjassa, että hän ei ole ollut koskaan sellainen. Sen sijaan hän on sanonut olevansa ”ysipuolen tyttö”.

Sen Kauppi kuitenkin toteaa, että hänellä on ollut aina kova voitontahto.

”Olin tosi tiukka itselleni, ankara ja ahkera. En ole koskaan laiskotellut. Urheilupiireissä näkee yksilöitä, jotka tekevät kaiken ihan viimeisen päälle. Minulle ajatus siitä, että koko elämä olisi suoritus, oli liian rankka. Minusta ei ole sellaiseksi täydellisyyden tekijäksi. Olen spontaanimpi ja hetkessä eläjä. Silloin perfektionismi on aika vaikeaa, koska kaikki ei ole silloin kovin kontrolloitua.”

Kauppi halusi tietynlaista vapautta ja painotti jo uransa aikana kaipaavansa jotain muutakin elämää kuin urheilua.

”Tunsin, että jos oli vain sitä urheilua, tuli isompi paine ja ahdistus. Siellä oli niitä keventäviä tekijöitä, jollainen minulle oli myös opiskelu, että oli edes jotain muuta.”

Kauppi huomauttaa olleensa urheilijana ailahteleva. Hän sanoo, ettei ollut koskaan mikään Simone Niggli  -tyyppinen urheilija, joka ylsi parhaimpaansa kilpailusta toiseen. Sveitsiläinen Niggli on maailman menestynein suunnistaja.

”Minä menin tunne edellä. Välillä olin supernainen ja välillä pohjasakkaa.”

Kauppi sanoo, että kirjan tekeminen on ollut hänelle opettavaista. Urheilu-uraansakin hän on pystynyt katsomaan ikään kuin uusin silmin.

”Oli hienoa miettiä, kuinka se maailma imi mukaansa. Jokainen asia pyöri urheilun ympärillä, ja kaikki oli tavallaan sitä suunnistusta ystäviä myöten. Jollain tasolla heräsi arvostus vielä enemmänkin omia suorituksia kohtaan kuin silloin, kun vain porskutti menemään koko ajan eteenpäin. Ehkä ne kaikki mitalit saavat vielä erilaisen kultareunuksen”, Kauppi sanoo.

Kirjan viimeisessä kappaleessa Kauppi kertoo iloisen perheuutisen.

”Kiitos Simo, Ukko ja sinä pieni sisälläni, luotte elämälleni tarkoituksen joka päivä. Se on suurempaa kuin rakkaus.”

Kauppi siis paljastaa, että perheeseen on tulossa toinen lapsi. Kaupin ja Simo ”Sipe” Santapukin esikoinen Ukko on nyt kolmevuotias.

”Olisi niin kurjaa sille pienelle, joka ei ole vielä tässä maailmassa, jos häntä ei mitenkään huomioida tässä kirjassa, koska minusta ei tule enää seuraavaa kirjaa. Syyskuun alussa odotellaan uuttaa tulokasta”, Kauppi sanoo.

Ari Väntänen: Minna Kauppi – Suunta/Vaisto (Like Kustannus, 394 s.)

Minna-Mari Kauppi

37-vuotias, syntynyt marraskuussa 1982.

Asuu Lahdessa.

Perheessä puoliso Simo Santapukki ja 3-vuotias poika, toisen lapsen laskettu aika syyskuussa.

Yrittäjä, seuransa Lahden Suunnistajat -37:n osa-aikainen toiminnanjohtaja.

Koulutus: filosofian maisteri, pääaine ruotsi, sivuaineet englanti ja ranska, kieltenopettajan pätevyys.

Vuoden urheilija 2010.

Arvokisasaavutuksia: 9 MM-kultaa 2006–2012 (neljä henkilökohtaista, viisi viestistä), 8 muuta MM-mitalia, 2 EM-kultaa, 8 muuta EM-mitalia, Venlojen viestin voitto 2007.

Moninkertainen maailmanmestari Minna Kauppi kertoi juhlavasti lopettamisestaan: "On ollut ihan mieletön matka"

Suomen menestynein suunnistaja Minna Kauppi päihitti ”vanhoilla pohjilla” Venlojen viestin ankkuriosuudella monta nykyistä maajoukkuenaista

Apulannan Sipe Santapukki on myös intohimoinen jääkiekkopomo: ”Vitsi kun voisin sanoa enemmän, mutta vuoden sisällä tulette kuulemaan”

Luetuimmat - Urheilu

Luetuimmat

Uusimmat